Tässä ovat jalkapallon 2000-luvun parhaat suomalaiset seurajoukkueet – ”Ylivoimaisin esitys, mitä Veikkausliigassa on nähty”
Kuopion Palloseuran historiallisen Konferenssiliigan jatkopaikan jälkihöyryissä Aition jalkapallokirjoittaja Erkko Meri asettaa järjestykseen lajin 2000-luvun parhaat suomalaiset seurajoukkueet. Listalta löytyy sekä tuoreita menestyjiä että joukkueita lähes 20 vuoden takaa.
Kuopion Palloseuralla on ollut viimeiset kaksi kautta Veikkausliigan paras joukkue. Vuoden 2024 tuplamestaruuden jatkeeksi se uusi liigavoittonsa, eteni Konferenssiliigan liigavaiheeseen ja sieltä jatkopeleihin. Jatkopaikka varmistui torstai-iltana Crystal Palace -tasapelillä.
Kuinka korkealle vuoden 2025 KuPS yltää, kun tarkasteluun otetaan 2000-luvun kovimmat suomalaiset seurajoukkueet?
Se selviää, kun Aition jalkapallokirjoittaja Erkko Meri asettaa järjestykseen viimeisen 25 vuoden kahdeksan parasta seurajoukkuetta Suomessa.
”Dragtsma toi malttia ja syöttelyä suomalaisen jalkapallon kohelluksen ja tsempin keskelle.”
8. FC Inter 2008
Kaudella 2008 vain kaksi tappiota Veikkausliigassa kärsinyt FC Inter tuli ja otti monien yllätykseksi kultaa.
Erityisesti turkulaisten puolustuspelaaminen oli rautaa, sillä se päästi 26 ottelussa ainoastaan 12 osumaa. Peräti 17 pelissä se piti maalinsa koskemattomana.
Vuonna 2007 Interin päävalmentajana aloittanut Job Dragtsma ei onnistunut debyyttikaudellaan, vaan joukkue jäi vasta yhdeksänneksi.
Seuraavalla kaudella opettajamaisen hollantilaisen teesit alkoivat kuitenkin näkyä. Kuten entinen Inter-hyökkääjä Timo Furuholm muotoili taannoin X-somealustalla, Dragtsma toi malttia ja syöttelyä suomalaisen jalkapallon kohelluksen ja tsempin keskelle.
Mutta laadukas oli myös turkulaisten pelaajisto.
Dragtsman maanmies, vuoden liigapuolustajaksi sekä kaudella 2007 että 2008 valittu toppari Jos Hooiveld edusti osaamista, jollaista liigassa oli harvoin nähty.
Myös maalivahti Patrick Bantamoi ja keskikenttäpelaaja Mika Ojala kruunattiin pelipaikkojensa parhaimmiksi.
Toinen keskikenttäpelaaja, nigerialainen Dominic Chatto, puolestaan arvostettiin koko sarjan parhaaksi pelaajaksi.
Europeleissä FC Interiä ei vuonna 2008 nähty, mikä oli sääli pelaajamateriaaliin ja liigakauden otteisiin peilattuna.
Seuraavaksi kaudeksi se sinne mestarina luonnollisesti pääsi, mutta monet avainpelaajat, etunenässä Hooiveld ja Chatto, olivat ehtineet jo vaihtaa maisemaa.
”Kahtena edellisenä kautena epäonnistunut Mika Lehkosuo sai avukseen José Riveiron, jonka rooli HJK:n pelimallin hiomisessa ja harjoittelun suunnittelussa muodostui suureksi.”
7. HJK 2018 ja 6. HJK 2017
Vuonna 2017 HJK palasi kahden vaikeamman kauden jälkeen takaisin valtaistuimelleen.
Vaikka myös liigakausi 2018 oli mainio ja pistemäärältään jopa hitusen edellisvuotta parempi, erityisesti kausi 2017 oli HJK:n tykitystä.
Maalisuhde 76–17 kertoi kaiken helsinkiläisten ylivoimasta vuonna 2017. Myös kaula hopeaa ottaneeseen KuPSiin oli hurja, peräti 20 pistettä.
Seuraavana vuonna mestaruus irtosi 16 pisteen erolla RoPSiin maalisuhteen ollessa 61–19.
Vuosien 2017 ja 2018 HJK-ryhmiä yhdisti erityisesti kaksi asiaa.
Kausina 2015 ja 2016 epäonnistunut päävalmentaja Mika Lehkosuo sai avukseen espanjalaisen José Riveiron, jonka rooli HJK:n pelimallin ja harjoittelun suunnittelussa muodostui suureksi.
Lisäksi joukkueen rakentaminen ja pelaajahankinnat onnistuivat edelliskausia paremmin. Ne antoivat mahdollisuuden toimivamman joukkuedynamiikan muotoutumiselle.
Hyökkäyspäässä loistivat etenkin ulkomaalaisvärväykset Alfredo Morelos ja Klauss, jotka ponnistivat Töölöstä nopeasti eteenpäin.
Myös muista liigaseuroista hankitut vahvistukset, kuten Juha Pirinen ja Faith Friday Obilor, sekä ulkomailta takaisin Suomeen palanneet pelaajat, muiden muassa Demba Savage, Riku Riski, Nikolai Alho ja Mostagh Yaghoubi, löysivät nopeasti paikkansa ryhtiliikkeen tehneessä HJK:ssa.
Euroopassa HJK ei loistanut, mutta toisaalta Konferenssiliiga ei ollut vielä nähnyt päivänvaloa.
”Laadukas valmennus, riittävän tasainen pelaajamateriaali, paluumuuttajat sekä venyminen tiukoissa paikoissa tekivät joukkueesta 2020-luvun parhaan HJK:n.”
5. HJK 2022
Päävalmentaja Toni Koskelan kolmas kokonainen kausi HJK:n päävalmentajana ei ollut ilotulitusta, mutta Klubi oli oikeilla hetkillä erinomainen.
Pistekeskiarvo Veikkausliigassa oli varsin kiitettävä 2,15. Mestaruus irtosi pisteen erolla Kuopion Palloseuraan.
Heinä-syyskuun välisenä aikana HJK pelasi pitkään ilman tappioita, mikä osaltaan loi pohjaa kolmannelle peräkkäiselle mestaruudelle.
Eurokentillä HJK ylsi 2020-luvun kovimpaan suomalaissuoritukseen, kun se pudotti sekä slovenialaisen Mariborin että tanskalaisen Silkeborgin.
Paikka Eurooppa-liigan lohkovaiheesta oli seurahistorian toinen ja ensimmäinen sitten vuoden 2014. Itse lohkovaiheesta ei tosin jäänyt paljoa kerrottavaa, sillä ainoa piste tuli kotikentällä bulgarialaista Ludogoretsia vastaan.
Kauden 2022 HJK-miehistö ei ollut 2000-luvun laadukkain Klubi-nippu. Kuvaavaa on, että paras maalintekijä, Bojan Radulović, osui Veikkausliigassa vain kahdeksan kertaa.
Laadukas valmennus, riittävän tasainen pelaajamateriaali, Jukka Raitalan ja Perparim Hetemaj’n kaltaiset paluumuuttajat sekä venyminen tiukoissa paikoissa tekivät joukkueesta kuitenkin 2020-luvun parhaan HJK:n.
”Tampere Unitedin kultavuosien menestyksen mahdollisti päävalmentaja Hjelmin lisäksi laadukas, tasainen ja voittamisen kulttuuria hengittänyt kotimainen pelaajarunko.”
4. Tampere United 2007
Vuosina 2001–2007 kolmesti Veikkausliigan voittoa juhlinut ja kolmesti pronssia ottanut Tampere United oli parhaimmillaan itse tasaisuus, jonka kukistaminen oli vaikeaa joukkueelle kuin joukkueelle.
Päävalmentaja Ari Hjelm osasi pitää yllä korkeaa vaatimustasoa, jonka ytimessä oli voittaminen ja kilpaileminen. Erityisen vaikeaa TamU:n kaataminen oli Tampereella.
Vuonna 2007 palaset loksahtivat lähes täydellisesti kohdilleen, kun tamperelaiset juhlivat kotimaassa tuplamestaruutta. Kotikentällä joukkue hävisi ainoastaan kerran, ja eroa toiseksi sijoittuneeseen FC Hakaan jäi lopulta selvät kahdeksan pistettä.
Myös Euroopassa kulki: TamU voitti kaksi ensimmäistä ottelupariaan, mikä nykypäivänä olisi tuonut paikan vähintään Konferenssiliigaan.
Varsinkin toisella kierroksella otetut kaksi 1–0-voittoa edellisellä kaudella Mestarien liigan lohkovaiheessa pelanneesta bulgarialaisesta Levski Sofiasta olivat vakuuttava työnäyte Hjelmin joukoilta.
Tampere Unitedin kultavuosien menestyksen mahdollisti päävalmentaja Hjelmin lisäksi laadukas, tasainen ja voittamisen kulttuuria hengittänyt kotimainen pelaajarunko.
Esimerkiksi Mikko Kavén, Mathias Lindström, Jarkko Wiss, Jussi Kujala, Juska Savolainen, Tomi Petrescu, Jari Niemi ja Antti Pohja kuuluivat huippuvuosinaan liigan parhaimpien pelaajien joukkoon.
Moni viimeisen kymmenen vuoden liigamestareista on voinut vain haaveilla yhtä laadukkaasta kotimaisten pelaajien katraasta.
”Euroopassa KuPS osoitti pystyvänsä sopeutumaan kovempaan tempoon sekä erilaisiin vastustajiin ja pelin kuviin.”
3. KuPS 2025
Kuopion Palloseura oli kaudella 2025 lopulta ainoa joukkue, joka ylsi Veikkausliigassa yli kahden pisteen ottelukohtaiseen keskiarvoon.
Vaikka kuopiolaisryhmä ei esittänyt poikkeuksellisen säväyttäviä otteita, se oli lopulta selvästi tasaisin joukkue läpi kauden.
KuPSilla oli kauden aikana omat hankalat hetkensä, mutta mestarijoukkueille usein tyypilliseen tapaan se onnistui katkaisemaan pelillisesti ja tuloksellisesti haastavat vaiheet riittävän nopeasti.
Kun maalivahti Johannes Kreidl haparoi, keskuspuolustaja Ibrahim Cissé oli jälleen KuPS-puolustuksen tuki ja turva.
Kuopiolaisten pelirakentelun ja etenemisen avainpelaajat, Jaakko Oksanen, Doni Arifi ja Otto Ruoppi, muodostivat yhden viime vuosien toimivimmista trioista koko Veikkausliigassa. Kovin yllättävää ei olisi, jos myös Arifi ja Ruoppi tekisivät pian Oksaselle seuraa ja jatkaisivat Kuopiosta suuremmille areenoille.
Kun listaan lisätään vielä kauden aikana tehdyt erinomaiset pelaajahankinnat, Samuli Miettisen tapaiset luotettavat suorittajat, Petteri Pennasen kaltainen seuraikoni sekä kierrättämisen mahdollistava riittävän laadukas vaihtopenkki, KuPSin mestarijoukkue on yksi viimeisen kymmenen vuoden kovimmista ryhmistä.
Euroopassa Jarkko Wissin luotsaama nippu puolestaan osoitti pystyvänsä sopeutumaan kovempaan tempoon sekä erilaisiin vastustajiin ja pelin kuviin. Se ei ole suomalaisjoukkueelle edes maanosan kolmoskilpailussa, Konferenssiliigassa, itsestäänselvyys.
Koko syksyn näytti, ettei KuPS ollut tullut Konferenssiliigaan vain osallistumaan, vaan pelaamaan myös jatkopaikasta. Seitsemän pistettä kuudesta ottelusta oli varma suoritus, joka toi lopulta ansaitun lipun kevään jatkopeleihin.
”HJK:n pistekeskiarvo liigassa ei ollut 2000-luvun vertailussa poikkeuksellinen, mutta erityisen kaudesta teki menestys Euroopassa.”
2. HJK 2014
Huhtikuussa Sixten Boströmin tilalle tullut Mika Lehkosuo sai käsiinsä laadukkaan miehistön, jonka monet avainpelaajat olivat edustaneet HJK:ta jo edellisellä kaudella. Hyvällä mallilla olleeseen runkoon saatiin kauden aikana vielä osuvia täsmävahvistuksia.
Hongassa pitkän päivätyön tehnyt Lehkosuo laittoi erityisesti puolustuspelin kuntoon: valmentajavaihdoksen jälkeen HJK päästi 28 liigaottelussa ainoastaan 15 osumaa.
Klubin ulkomaalaisvahvistukset, kuten Gideon Baah, Demba Savage, Anthony Annan ja Macoumba Kandji, kuuluivat sarjan ehdottomaan eliittiin. Suomalaisista pelaajista esimerkiksi nimet Robin Lod, Teemu Tainio, Markus Heikkinen, Rasmus Schüller ja Mika Väyrynen tuskin kaipaavat lisäesittelyjä.
HJK:n pistekeskiarvo 2,18 ei ollut 2000-luvun Veikkausliiga-vertailussa poikkeuksellinen, mutta erityisen kaudesta teki menestys Euroopassa.
Seuran pitkä odotus päättyi, kun HJK eteni 16 vuoden tauon jälkeen eurokilpailun lohkovaiheeseen, tällä kertaa Eurooppa-liigaan. Ratkaisevassa otteluparissa se nujersi Itävallan pääsarjassa edellisellä kaudella hopealle sijoittuneen Rapid Wienin.
Lohkovaiheessa HJK:n unelma jatkopaikasta mureni tappioihin kolmella ensimmäisellä kierroksella, mutta marraskuussa otetut kotivoitot tanskalaisesta FC Kööpenhaminasta ja Serie A -ryhmä Torinosta näyttivät, mihin kauden 2014 Klubi parhaimmillaan pystyi.
”Kausi 2011 oli niin suvereeni näytös helsinkiläisiltä, että monet HJK-fanit muistelevat sitä yhä suurella lämmöllä.”
1. HJK 2011
A-maajoukkueen entisen päävalmentajan Antti Muurisen valmentama HJK-miehistö esitti kaudella 2011 kenties ylivoimaisimman esityksen, mitä Veikkausliigassa on 2000-luvulla nähty.
Mestaruuden ryhmä otti hurjalla lähes 2,5 pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla. Maaleja se mätti keskimäärin 2,6 per ottelu. Hopeaa ottanut FC Inter jäi töölöläisistä peräti 24 pisteen päähän.
Jos kaudella 2011 olisi ollut voimassa nykyisenkaltainen europelijärjestelmä, Klubi olisi hyvin todennäköisesti edennyt vähintään Konferenssiliigaan. Niin suvereenisti ryhmä nuiji ensimmäisen vastustajansa, walesilaisen Bangor Cityn.
Seuraavilla kierroksilla kroatialainen Dinamo Zagreb ja saksalainen Schalke 04 osoittautuivat liian vaikeiksi paloiksi, mutta varsinkin saksalaisista otettu 2–0-kotivoitto kuuluu historian kovimpiin suomalaisiin seurajoukkuetuloksiin. Dinamo eteni lopulta Mestarien liigan lohkovaiheeseen asti ja Schalke sijoittui Bundesliigassa kolmanneksi.
Jotakin HJK:n pelaajamateriaalin laadusta ja laajuudesta kertoo klubilaisten kauden aikana tai pian sen päättymisen jälkeen saamat siirrot.
Esimerkiksi Teemu Pukki, Alexander Ring ja Dawda Bah siirtyivät Bundesliigaan, Rafinha lähti Belgian pääsarjaan ja Juhani Ojala teki sopimuksen sveitsiläisen Young Boysin kanssa. Huh, huh!
Tuplamestaruuden ottanut Klubi-miehistö oli erinomainen sekoitus kokemusta ja nuoruutta.
Aki Riihilahden ja Jari Litmasen kaltaiset nestorit toivat rutiinia Euroopasta. Pukki ja Ring puolestaan näyttivät, miksi heistä kasvoi myöhemmin luottopelaajia myös Huuhkajissa. Kovatasoisen ryhmän täydensivät muun muassa Mathias Lindströmin, Erfan Zenelin, Sebastian Sorsan ja Berat Sadikin kaltaiset laatupelaajat.
Kausi 2011 oli niin suvereeni näytös helsinkiläisiltä, että monet HJK-fanit muistelevat sitä yhä suurella lämmöllä.
Kovin liioiteltua ei ole väittää, että Töölössä nähtiin tuolloin 2000-luvun parasta suomalaista seurajoukkuejalkapalloa.
