Tässä ovat Huuhkajien valmentajakisan kuumimmat nimet: Lehkosuo, Koskela, Honkavaara vai jättiyllätys ulkomailta?
Markku Kanervan lähtö kääntää Huuhkajille täysin uuden sivun. Palloliiton seuraava siirto on merkittävä – se määrittää, jääkö Suomi Pohjolan jalkapallonurkkaan vai lähteekö A-maajoukkue parempia päiviä kohti, pohtii Aition Jari Virtanen.
Pitkään odotettu muutos toteutui vihdoin, kun päävalmentaja Markku Kanervan sopimus purettiin perjantaina Suomen maajoukkueen kanssa. Aihetta juhlaan tai kiitosta hyvin tehdystä päätöksestä Palloliiton on kuitenkin turha odottaa, niin käsittämätön kädenpuristus oli liiton Kanervalle myöntämä jatkosopimus ennen syksyn täysin penkin alle mennyttä Kansojen liigaa.
Palloliitto ja sen hallitus hukkasivat täysin turhaan puoli vuotta ja useita maajoukkueikkunoita takertumalla Kanervaan ja samalla tekivät – ja tekevät – tulevan päävalmentajan aloituksesta joukkueen peräsimessä tarpeettoman hankalaa. MM-karsintojen alkuun on huonoimmassa tapauksessa muutama kuukausi aikaa, ja jos Kanervan seuraaja on selvillä vasta tammikuun puolivälissä, jokainen pystyy päättelemään, kuinka hyvin jäljelle jäävässä ajassa joukkueen oppii tuntemaan ja omat ajatuksensa peliin sisällyttämään.
Kanervan aikaan maajoukkueen luotsina on turha enää sen enempää palata, kaikkien aikojen menestyneimmän huuhkajavalmentajan meriitit ovat hyvin dokumentoidut ja useaan kertaan myös palkitut. Suomalaisen jalkapalloilun luotettu mies oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja opettajan inhimillinen, mutta silti analyyttinen ja riittävän vaativa valmennustyyli sai kaiken irti kotimaisittain erittäin laadukkaasta pelaajamateriaalista. Kanerva vei Suomen arvokisoihin, se on kaikesta huolimatta temppu, jossa jokainen edeltäjä oli epäonnistunut. Ja vaikka käytössä ollutta materiaalia kehuinkin, ei siellä sentään vilissyt nimiä Litmanen, Hyypiä, Forssell tai Kolkka. Kanervan tekemä työ on kaiken saamansa arvostuksen arvoinen, vaikka loppu jätti siihen osin miehen omasta toimesta, osin muiden tylyhkön jälkimaun.
