Tässä on tulevien joulujen klassikkoelokuva
Anu Silfverberg tietää monta sopivaa elokuvaa ja sarjaa joulun välipäiviksi. Niiden joukossa on yksi uutuus, joka on niin hyvä, että sen haluaa nähdä jatkossakin joulun alla.
Sain toiveen ”kunnon joululeffasta”, tosin sillä varauksella, että ”kunhan se ei ole Die Hard”. Jouluun liittyy tosiaan erilaisia katseluperinteitä, eikä tavallaan ole ihme että Die Hard lukeutuu niihin, sillä elokuva on suorastaan tungettu täyteen jouluviitteitä ja se myös sijoittuu jouluun.
Tuon lisäksi on tietysti kaikkien lapsiperheiden klassikko, Dianne Jacksonin Lumiukko-animaatio (1982). Ja ihan vain kaikkien ihmisten klassikko, Frank Capran Ihmeellinen on elämä (1949). Voiko sitä katsoa loppuun itkemättä? No ei sitä kai voi.
Richard Curtisin hupsu romanttinen komedia Rakkautta vain (2003) toimii sekin monille. (Sen ohessa voi myös nauttia monista nokkelista esseistä, joissa elokuvaa lytätään – Christopher Orr kirjoitti elokuvasta The Atlanticissa ei yhden vaan kaksi kertaa, ja Lindy West teurasti sen viihdyttävästi Jezebelissä.)
Jamie Lee Curtis tekee uransa hienoimman roolin surullisena ja raivokkaana äitinä.
Oma jouluperinteeni oli pitkään se, että katsoin alusta loppuun Mennyt maailma -televisiosarjan vuodelta 1981. Evelyn Waugh’n teokseen perustuva BBC-draama ei kyllä kerro joulusta, mutta se täyttää kaikki sesongin tarpeet: hidastumisen ja omasta arjesta irrottautumisen, sekä ajan kulun ja kaiken katoavaisuuden mietiskelyn. Vuosikausiin en keksinyt parempaa välipäivien perinnettä kuin seurata tunti tunnilta, miten hiljaa kärsivä Jeremy Irons kaipailee brittiaristokraattien onnen päiviä ja nuoruutensa poikarakkautta.
Toki Menneessä maailmassakin on joulujakso. Perheitä käsittelevissä sarjoissa sellainen kuuluu asiaan.
Mainitsenkin kaksi keskeistä saavutusta tällä saralla: Frasierin jouluista jokainen kestää aikaa, mutta paras niistä on kutoskauden jakso ”Merry Christmas, Mrs. Moskowitz”, jonka voisi katsoa joka joulu. Tässä hölmössä farssissa Frasier yrittää teeskennellä juutalaista tehdäkseen vaikutuksen uusimman ihastuksensa äitiin, samalla kun veljensä Niles valmistautuu joulukuvaelmaan. Jakso kasvaa hienosti. Erityiskiitos sanan ”Jeesus” käytöstä repliikissä!
Jos Frasier on kepeä, niin raskaan joulun ylivoimainen huippu on ravintolamaailmaan sijoittuvan The Bear -sarjan toisen kauden jakso ”Fishes”. Aattoillan kuvaus lähenee kerronnaltaan ja pituudeltaan elokuvaa. Jamie Lee Curtis tekee uransa hienoimman roolin surullisena ja raivokkaana äitinä, jota kaikki pelkäävät, säälivät ja rakastavat. Pitkissä otoissa mennään lähelle Curtisin kasvojen uurteita ja lapsuudenkodin keittiön villiä kaaosta. Wau.
Kaaoksesta puheen ollen: indie-elokuvan ystäville ja aikuiseen makuun suosittelen Sean Bakerin rosoisen kaunista Tangerinea. Kännykkäkameralla kuvattu elokuva kertoo kahden transsukupuolisen seksityöläisen raivokkaasta kostoretkestä eräänä jouluaattona Los Angelesissa. Eräänlainen perhejoulu tämäkin. Baker tunnetaan parhaiten ylistetystä lapsuuskuvauksestaan Florida Project. Tangerinessa on samaa energiaa, mutta se on hauskempi, nopeampi ja törkeämpi. Lopulta Bakerin odysseiasta jää päällimmäiseksi mieleen sorrettujen keskinäinen solidaarisuus ja ystävyyden lämpö.
Sitten vielä elokuva, josta ennustan tulevien joulujen klassikkoa. Olen nimittäin kuullut jo liki kymmenen ihmisen vannovan, että ”tämä pitää katsoa joka joulu”. Tia Kouvon ohjaama Mummola pyörii vielä elokuvateattereissa, ja siellä se kannattaakin nähdä näin ensimmäisenä jouluna.
Mummola on lämpöisen inhorealistinen kuvaus kaikesta siitä, mitä perheisiin ja perinteisiin voi pakkautua. Elokuvassa perhe kokoontuu viettämään yhteistä joulua mummolaan, ja kaikki aikuiset solahtavat nopeasti omiin rooleihinsa.
Kohtauksissa on paljon patotutumia, mutta myös merkillistä rauhaa. Syy on ehkä se, että näkökulma on lapsen, joka seuraa lukossa olevia aikuisia vailla aiempaa historiaa ja kontekstia. Asiat vain ovat niin kuin ne ovat: tämmöistä on perhe-elämä, näin täällä ollaan.
Mummolan komiikka on melko mustaa ja synnyttää hallitsemattomia naurunryöpsähdyksiä. Tunnistamisen hetkiä elokuvassa on tarjolla lähes kaikille, joilla on joskus ollut elämässään suku, tai joulu, tai lapsuus, tai lähisuhteita, vastuita, ikääntymistä, rakkautta tai perhesalaisuuksia. Samalla se on oudon lempeä ja sen suhde kaikkiin hahmoihinsa on armollinen.
Hyvää joulua!
Täältä löydät kaikki tämän palstan elokuva- ja sarjasuositukset.
Voisit tykätä tästä -sarjassaan Anu Silfverberg suosittelee elokuvia lukijoiden toiveisiin ja erilaisiin elämäntilanteisiin. Pyydä suositusta meilaamalla osoitteeseen anu@longplay.fi. Palstalla esitellyt elokuvat löytyvät vuokra- tai suoratoistopalveluista.
