Mondo

Tässä on Kaakkois-Aasian maa, jota matkailu ei ole vielä muuttanut: hurmaava Laos

Tässä on Kaakkois-Aasian maa, jota matkailu ei ole vielä muuttanut: hurmaava Laos
Laos on vuorten, viidakoiden ja Mekongjoen maa, jonka pikkukaupungit kuuluvat Aasian kauneimpiin. Maaseudun kätköissä on Kaakkois-Aasian viimeisiä paikkoja, joita länsimaiset vaikutteet eivät vielä ole paljon muokanneet. Laosissa asuva toimittaja Antti Helin kiersi maan hienoimpia kohteita tallentaakseen ne Mondolle.
Julkaistu: 7.9.2022

Ylös, ylös ja yhä ylemmäs. Hiki virtaa kuuman kosteassa ilmassa, vaikka aurinko ei ole vielä noussutkaan. Jalat lipsuvat mudasta liukkailla portailla. Mutta ylös on vain jaksettava. Tunnin rehkimisen jälkeen vaiva palkitaan. Korkealle pikkukaupunki Nong Khiaw’n yläpuolelle nouseva näköalapaikka on yksi Laosin hienoimmista.

Ollaan vuoristoisessa Pohjois-Laosissa, neljän tunnin bussimatkan päässä Luang Prabangista, josta moni saapuu varta vasten katsomaan tätä maisemaa.

Laos on jokien ja vuorten maa. Yksi maan ikonisimmista maisemista avautuu pikkukaupunki Nong Khiaw’n näköalapaikalta.

Nam Ou -joki kiemurtelee viidakkoisten karstivuorten välissä. Pikkuruinen kaupunki, melkeinpä vain kylänen, on puristunut mahtavan jyrkänteen ja joen väliin. Miten se voikaan olla näin hienolla paikalla?

Tätä on Laos. Jokia ja vuoria, viidakkoa ja viehättäviä pikkukaupunkeja. Raukeata maalaiselämää: vesipuhveleita möllöttämässä rantavedessä ja lapsia polskimassa riemunkiljahdusten saattelemina. Kalastajia, jotka lipuvat ohi kapeissa veneissään virran vietävinä.

Aamu alkaa sarastaa ja samalla hetkellä usva nousta joesta, kiemurrella ylös vuorten selkää. Ensin se kietoo kaupungin verhoonsa, lopulta mahtavat karstivuoretkin katoavat näkyvistä. On vain valkeaa usvaa. On kuin näkymä olisi ollut kangastus, kuvitelmaa.

Vain kaukaa alhaalta, usvaverhon takaa, kaikuvat munkkien aamurukoukset ja kukkojen kieunta kertovat, että kylä on edelleen olemassa.

Paikalliset kulkevat pienillä veneillä, ja matkailijat voivat Laosissa kokea jokiristeilyjä pitkillä, perinteisillä veneillä.

Tunti kuluu, sitten toinen. Hiljalleen usva raottaa verhoaan. Nong Khiaw ja vuorten välistä virtaava Nam Ou ilmestyvät taas näkyviin.

Jos jokea kulkee ylävirtaan, saapuu Muang Noihin, vieläkin pienempään kylään, josta on kehittynyt yksi reppureissaajien suosikkipaikoista Laosissa. Jos taas seuraa jokea alavirtaan, Nam Ou yhtyy Mekongiin ja vie Luang Prabangiin, Laosin kuuluisimmalle nähtävyydelle.

Luang Prabangissa liikkuu näppärästi polkupyörillä, joita useimmat majapaikat tarjoavat vieraidensa käyttöön. Tämän talon yläkerrasta löytyy mainio kakkukahvila Formula B.

”Tämä on kaupunki, johon haluaisin muuttaa!” kanadalainen Adam julistaa ryystäessään paikallisia khao soi -nuudeleita Luang Prabangin, Laosin entisen kuninkaallisen pääkaupungin, sivukujalla. Tuoreilla yrteillä maustettuun nuudelikeittoon antaa potkua rikas jauhelihakastike. Nerokasta. Annos on kuin italialaisen bolognese-kastikkeen ja vietnamilaisen pho-nuudelikeiton pyhä liitto, joka on solmittu kulinaarisessa taivaassa.

Lähes täydellisesti 1900-luvun alun asunsa säilyttänyt Luang Prabang on Aasian kauneimpia kaupunkeja. Kapeita kujia reunustavat vanhat, ranskalaisajan talot, joiden pihamailla hehkuvat pinkit bougainvilleat. Tunnelmallisia temppeleitä on joka nurkalla, hienoimpana kaikista Wat Sieng Thong, entinen kuninkaallinen temppeli, jonka seiniä koristavat lasimosaiikit ja kullatut kaiverrukset.

Kaupungin sijaintikin on upea Mekongin ja Nam Khan -joen risteyksessä. Joet ympäröivät kapeaa keskustaa kolmelta suunnalta. Nam Khan -joen yli pääsee pitkin heiveröistä bambusiltaa.

Jos Luang Prabang onkin Laosin ainoa kansainvälisesti tunnettu nähtävyys, ei suosio ole syönyt kaupungin viehätystä, vaan pikemminkin päinvastoin. Pääkatua reunustavat houkuttelevat ravintolat ja kahvilat. Vanhoissa taloissa on viehättäviä majataloja.

Juuri sydämeenkäyvä kauneus yhdistettynä monipuolisiin palveluihin tekee Luang Prabangista niin täydellisen kohteen nykypäivän mukavuudenhaluiselle matkailijalle. Jos haluaisi uppoutua kadonnutta aikaa etsimään, tämä olisi se paikka.

Luang Prabang on niin ihana, että pikkukaupunki näyttää kuin kulissilta. Ja silti paikallinen elämä on läsnä, kunhan astuu sivuun pääkadulta. Tatuoitu mies venyttelee kotitalonsa pienessä puutarhassa, oranssikaapuiset munkit torkkuvat temppelinsä rukoushuoneessa.

Luang Prabangin kuninkaallisen palatsin yhteydessä on temppeli, jonka sisällä on buddha-patsas Phra Bang. Kaupunki on saanut siitä nimensä, ja sitä pidetään koko maan talismaanina.

Matkailun varjopuoli näkyy Luang Prabangissa vain varhain aamulla, auringonnousun aikaan, kun munkit lähtevät päivittäiselle aamukierrokselleen almukulhot käsissään. Siitä on tullut kaupungin suosituin nähtävyys, joka on matkailun normaaliaikoina melkoinen härdelli.

Kauppiaat tuputtavat katselijoita ostamaan riisiä, jota voi tarjota munkeille. Lahjoitettavaa on lopulta niin paljon, että ylimääräinen riisi joudutaan heittämään roskiin – ja vieläpä lahjoittajien silmien edessä.

Hulluinta spektaakkelissa on se, että sen voisi kokea missä tahansa muussakin laolaisessa kylässä ja kaupungissa, ja paljon aidompana, ilman innokkaita kauppiaita tai ruuan haaskausta. Ympäri Laosia munkit lähtevät hieman ennen auringonnousua kierrokselleen, kuten he ovat tehneet buddhalaisuuden alkuajoista asti.

Perinteisten yantra-tatuointien uskotaan tuovan kantajalleen suojelusta ja hyvää onnea.

Munkkien almukierrosta paljon kiehtovampi nähtävyys on Luang Prabangin kuninkaallinen palatsi, jossa aasialaiset ja eurooppalaiset vaikutteet yhdistyvät kuin trooppinen kuumeuni. Seinillä vuorottelevat ranskalaiset impressionistiset seinämaalaukset ja aasialaiset mosaiikit. Vitriineissä on kuninkaan maaginen kristalli, miekka kultaisessa huotrassaan ja mustat nahkakengät. Lattialla lepää koristeellinen norsusatula. Puulattiat narisevat.

Kierros palatsissa päättyy huoneeseen, jossa on suuri, venäläisen taiteilijan maalaama muotokuva Laosin viimeisestä kuninkaasta, Sisavang Vatthanasta.

Ylväs kuningas seisoo verenpunaista taustaa vasten. Se on kuin enne. Pian maalauksen valmistumisen jälkeen, vuonna 1975, kommunistit kaappasivat Laosissa vallan, ja Sisavang kuoli yhdessä kuningattaren ja kruununprinssin kanssa viidakossa vankileirillä.

Laos astui uuteen aikaan.

Idyllinen Luang Prabang on Laosin suosituin nähtävyys ja yksi Aasian parhaiten vanhan asunsa säilyttäneistä kaupungeista.

Kannabiksen imelä tuoksu leijailee baarin edustalla – mutta enää vain Vang Viengin sivukujalla. Laosista on mahdoton kertoa kirjoittamatta Vang Viengistä, maan pahamaineisimmasta matkakohteesta, joka sijaitsee Luang Prabangin ja pääkaupunki Vientianen puolimatkassa.

Kun kommunistinen Laos avasi rajansa matkailulle vuonna 1989, maan ensimmäinen vetonaula olivat huumeet. Niitä riitti, sillä Laos sijaitsee niin sanotulla Kultaisen kolmion alueella, joka oli maailman oopiuminviljelyn keskuksia vielä 1990-luvun alkupuolelle asti.

Huumeturismin keskukseksi muodostui Vang Vieng, johon matkusti 2000-luvun alussa vuosittain jopa 170 000 reppureissaajaa ryyppäämään, polttamaan pilveä ja popsimaan taikasieniä – ja lipumaan traktorinsisärenkailla pitkin karstivuorten reunustamaa Nam Song -jokea.

Joenvarren baareihin rakennettiin vesiliukumäkiä ja hyppypaikkoja välittämättä siitä, että aivan vieressä oli pinnan alla kiviä. Yhdistelmä päihteitä ja vesileikkejä oli tappava. Vuonna 2011 Vang Viengissä kuoli 27 matkailijaa. Laosin hallituksen oli lopulta pakko laittaa piste hulluudelle.

Juhlat kiellettiin ja Vang Viengin matkailu tyrehtyi – mutta vain hetkeksi. Perille löysivät korealaiset suositun matkailuohjelmansa houkuttelemina.

Nuori nainen tauolla riisinistuttamisen lomassa Kong Lorin luolalle vievän tien varrella.

Siitä pitäen Vang Vieng on ollut erikoinen sekoitus korealaisia turistiryhmiä ja Laosia kiertäviä reppureissaajia. Traktorinrenkailla kelluminen eli tubing on muuttunut aiempaa rauhallisemmaksi ajanvietteeksi ja sen ohelle on tullut monenlaista muutakin tekemistä: melontaa, laguuniretkiä ja mönkijäajeluja.

Karstivuorimaisemat ovat kauniit, mutta siinä missä Luang Prabang on elegantti, Vang Vieng on kasvanut pienestä kylästä romuluiseksi hotellikaupungiksi. Vaan kyllä Vang Viengissa kannattaa edelleen pysähtyä, vaikkapa siksi, että vierailu katkaisee sopivasti kymmenen tunnin bussimatkan Luang Prabangista pääkaupunki Vientianeen.

Laoslaisten temppelien räystäitä koristavat Naga-käärmeet, joiden uskotaan suojelevan rakennuksia.

Koristeellinen, harmaa betonimöykky kohoaa vilkkaan bulevardin päässä. Se on Patuxai, Vientianen surullisen kuuluisa riemukaari. Patuxai rakennettiin Vietnamin sodan aikaan betonista, jonka Yhdysvallat oli lahjoittanut uutta sotilaslentokenttää varten.

Vaikka lentokenttää ei betonista tehtykään, amerikkalaiset kävivät Laosissa salaista sotaa Pohjois-Vietnamia vastaan, jonka armeijan huoltoreitti, Ho Chi Minh Trail, kulki osin Laosin puolella.

Laosiin pudotettiin enemmän pommeja kuin yhteenkään toiseen maahan. Koskaan. Suutareina taivaalta sataneita rypälepommeja räjähtelee edelleen maaseudulla, kun niihin iskee maanviljelijän kuokka tai lapset leikkivät mullasta löytämillään metallikuulilla.

Pommitusten pitkäaikaisiin vaikutuksiin ja uhrien tarinoihin voi tutustua pääkaupungin pienessä mutta koskettavassa COPE Visitor Centressä.

Amerikkalaiset hävisivät sotansa, ja Laosista tuli Vietnamin siivellä sosialistinen maa. Vallalla on edelleen tiukka yksipuoluejärjestelmä. Toisinajattelijoita katoaa.

Valtio on köyhä, mutta rahaa riittää pääkaupungin kaduilla pörrääviin Range Rovereihin, Porscheihin ja Jaguareihin. Muutaman Bentleynkin voi bongata.

Rahaa virtaa Kiinasta suurina investointeina sopiviin käsiin. Kiinalaiset ovat rakentaneet Laosin läpi kulkevan rautatien, joka on velkaannuttanut valtion niin pahasti, että Laos joutui myymään sähköyhtiönsä kiinalaisille.

Joidenkin temppelien yhteydessä on pienet tornit, joiden rumpuja munkit paukuttelevat tärkeiden festivaalien aikaan.

Vaikka vanhaa arkkitehtuuria on jyrätty surutta uusien kerrostalojen tieltä, on Vientiane silti yksi Kaakkois-Aasian viehättävimmistä pääkaupungeista. Keskusta on täynnä kapeita kujia, värikkäitä temppeleitä ja ranskalaisia kahviloita, joiden croissantit eivät kalpene pariisilaisille. Arjen tempo on unelias. Paikallisilla on aina aikaa munkkien lämmittämään höyrysaunaan ja kosteille lounaille.

Myöhään yöhön kukkuminen on naurettavan edullista. Jos juo baarikierroksella vain paikallista Beer Lao -olutta, rahaa ei saa millään kulumaan. Olut maksaa baarissa kuin baarissa vain euron tai korkeimmillaankin kaksi.

Vaan entä se riemukaari? Jos tarkkaan katsoo, Patuxain kyljessä voi huomata vuosikausia vanhan laatan, jonka teksti on kopioitu jostain ulkomaisesta opaskirjasta, kaiketi Lonely Planet Laosin varhaisista painoksista.

Opaskyltti kuvaa hyvin sitä, kuinka laiskapulskea maa Laos on. Kukaan englantia taitava lao ei ole kaiketi vain vaivautunut huomauttamaan matkailuviranomaisille, mitä kyltissä oikeasti lukee.

Kyltti julistaa: ”Lanexang Avenuen päässä kohoaa valtava rakennelma, joka muistuttaa Riemukaarta (…) Lähempää tarkasteltuna se näyttää betonihirviöltä.”

The Rock Viewpointin elämyksiin kuuluvat via ferrata -kiipeilyreitti ja jättimäinen riippumatto, jonka alla on vain tyhjyyttä.

Nyt mennään! Opas tarkistaa vielä kerran, että valjaat ovat tiukalla ja sysää liikkeelle.

”Aaaaaaaa!” kiljaisu kaikuu, kun zipline-vaijerirata kiidättää viidakon yli karstivuorelta toiselle.

Laosissa on kauniita karstivuoria siellä täällä, muttei missään yhtä paljon kuin Phou Hin Poun suojelualueella viiden tunnin matkan päässä Vientianesta etelään.

Alueen karstivuorikeskittymän sanotaan olevan maailman laajin, ja se on helppo uskoa, kun katsoo ympärilleen zipline-radan varrella. Taianomainen, piikkihuippuisten vuorten maisema jatkuu silmänkantamattomiin.

Laosissa on hurahdettu zipline-ratoihin, joita on nykyisin ympäri maata. Radoista kuuluisin on Pohjois-Laosissa Thaimaan rajalla sijaitseva Flight of the Gibbon, jossa eletään kahden tai kolmen päivän ajan kuin apinat viidakon latvustoon rakennetuissa puumajoissa ja liikutaan jättiläispuusta toiseen vaijeriratoja pitkin.

Vaan hieno se on tämäkin, upouusi The Rock Viewpoint. Pitkiä vaijeriliukuja on useita, ja niiden välissä kiipeillään pitkin vuoren seinään kiinnitettyä via ferrata -rataa ja makoillaan jättimäisessä riippumatossa tyhjyyden yllä.

Radan yhteyteen on rakennettu niin tyylikäs maisemaravintola, että voisi melkein kuvitella olevansa Uudessa-Seelannissa tai Costa Ricassa. Laosin pinnalle palauttavat vain maisemia ihailevat oranssikaapuiset munkit ja elämyksen hinta: kahden tunnin zipline-seikkailu maksaa vaivaiset 30 euroa.

The Rock Viewpoint on niin sanotun Thakhek Loopin varrella. 450 kilometriä pitkä reitti kiemurtelee karstialueen ympäri. Alku- ja päätepisteenä toimii nimikkokaupunki Thakhek, jonka söpön ranskalaistyylisen keskusaukion laidalta voi vuokrata skootterin matkaa varten.

Vaijeriradan ohella Thakhek Loopin kohokohtia ovat Kong Lor -luola ja sen viereinen Springriver Resort. Ne sijaitsevat kauttaaltaan karstivuorten ympäröimässä laaksossa kuin salaisessa valtakunnassa.

Valtavan kokoiseen luolaan tutustutaan veneen kyydissä. Välillä lasketaan pimeydessä koskia ja ihaillaan taskulamppujen valossa tippukiviä.

Yöksi – tai useammaksikin – kannattaa jäädä Springriver Resortiin. Yksinkertaisen, viidakon syleilemän majatalon edustalla virtaa joki, jonka vesi on niin kirkasta, että sen pinnan läpi näkee pohjan kivet, kaatuneet puunrungot ja ohitse vilahtavat kalat. Joessa voi uida ja sitä pitkin meloa viidakon siimekseen.

Aamuisin usva tanssii viileän veden yllä. Tunnelmallisempaa majapaikkaa Kaakkois-Aasiasta tuskin löytää.

”Krähäm!” Unelmoinnin katkaisee voimakas rykäisy. Viereisen pikkukylän vanha munkki on saapunut vastarannalle aamupesulle. Oranssi kaapu on aseteltu siististi rantakivelle. Naama, ylävartalo ja muhkea vatsa loistavat aamuauringossa saippuasta valkoisina.

Laosin matkailupalvelut eivät ole Thaimaan, Vietnamin tai Kambodzankaan tarjonnan tasolla, mutta maasta löytyy myös viehättäviä majapaikkoja ja vaikkapa opastettuja retkiä.

Patsas on kadonnut ajan hämäriin. Vain sen jättikokoi­set jalat törröttävät puoliksi maahan hautautuneina temppelialueen laidalla.

Rauniotemppeli Wat Phou sijaitsee kaukana eteläisessä Laosissa, Champasakin kylän vieressä. Temppelin rakennuttivat nykyistä Kambodžaa ja lähialueita hallinneet khmerit 1200-luvulla.

Jos Wat Phou ei pärjääkään rakennustensa koossa Kambodžan puolella sijaitsevalle Angkor Watille, lumoaa se tunnelmallaan. Toisin kuin Angkorissa, täällä voi edelleenkin tepastella omia polkujaan ja poiketa varsinaiselta reitiltä. Ei ole opaskylttejä tai kieltotauluja. Paikallinen lapsi on kavunnut ikivanhan temppelin harjalle.

Wat Phou on kuin matka valaistumiseen. Pitkä kunniakuja vie sivutemppeleiden kautta portaikolle, joka johtaa yhä korkeammalle ylös jyrkkää rinnettä kohti päätemppeliä. Kulkua varjostavat ikivanhat temppelipuut, frangipanit, joiden käppyräiset rungot kävisivät jo itsessään nähtävyydestä.

Lopulta saavutaan temppelialueen kaikkein pyhimpään. Kaiverruksilla koristeltujen raunioiden keskellä Buddha-patsas hymyilee arvoituksellisesti. Temppelin takana kallio muuttuu pystysuoraksi.

Wat Phun temppelin rakennuttivat khmerit 1200-luvulla. Se on hienoimpia khmer-temppelien raunioita Kambodžan ulkopuolella.

Seinämässä, rauniotemppelin takana, on pikkuruinen luola, jonka katosta tippuu vesipisaroita kuin kyyneliä. Paikalliset käyvät keräämässä pyhää vettä muovipulloihin. Itkevä kallio tuntuu edelleenkin ihmeeltä. Kuinka ihmeellistä se on ollutkaan aikoinaan, kun temppeli rakennettiin?

Viehättävä on itse Champasakin pikkukaupunkikin, joka sijaitsee Kaakkois-Aasian mahtijoen Mekongin rannalla, kuten melkein kaikki Laosin vanhat kaupungit. Puutalojen lomassa on muutama satavuotias kivitalo. Majataloja ja ravintoloita on kourallinen, mutta pääosin kylä elää edelleen omaa elämäänsä. Matkailu ei lyö täällä silmille. Lehmät löntystelevät pitkin pääraittia.

Phou Hin Pounin karstivuorilla kulkee yksi Laosin kaapeliradoista, Takhek Loopilla sijaitseva The Rock Viewpoint.

Jos jatkaisi Champasakista matkaa vielä pari tuntia etelään, saapuisi Mekongin saaristoon, aivan Kambodžan rajalle. Saarista kuuluisimman, Don Detin, sanotaan olevan Laosin paras paikka kokea Mekongin rauhallinen lumo. Täällä ollaan niin syrjässä, että saaren maineesta huolimatta tunnelman sanotaan olevan rauhallinen, kuin toisesta maailmasta.

Nähtävyytenä ovat Mekongin mahtavat vesiputoukset ja harvinaiset jokidelfiinit, joita voi bongata melomalla.

Mutta Don Det jää meiltä tällä kertaa näkemättä – kuten moni muukin paikka. Vaikka Laosin tieverkkoa on viime vuosina parannettu, liikkuminen on silti etäisyyksiin verrattuna hidasta. Ja nähtävää on paljon.

Näkemättä jää syrjäisessä sisämaassa sijaitseva Ruukkujen ylänkö, Unescon maailmanperintökohde, joka on saanut nimensä tuhansista mystisistä, ajanlaskun alussa pystytetyistä jättimäisistä kiviruukuista. Niiden alkuperästä tai tarkoituksesta ei olla vieläkään varmoja. Ruukut pystyttänyt sivilisaatio katosi historian hämäriin muita jälkiä jättämättä.

Elämyksiä riittäisi myös aivan pohjoisimmassa Laosissa, jossa voisi Phongsalista käsin patikoida vuoristossa eksoottisten vuoristokansojen mailla.

Aivan Vietnamin rajalla Viengxayssa voisi puolestaan seikkailla jättimäisissä luolissa, joissa Laosin kommunistitaistelijat piileskelivät Vietnamin sodan aikaan amerikkalaisten pommituksia. Luolien sisään pystytettiin kokonaisia kaupunkeja.

Vaan ne kaikki saavat jäädä seuraavaan kertaan. On aika kääntyä paluumatkalle Vientianeen. Mutta pysähdytään matkalla sentään vielä Savannakhetissa, maan toiseksi suurimmassa kaupungissa.

Laosin luontoelämyksiin kuuluvat joet, kukkulat, vuoret ja upean vehreät metsät.

Edessä kohoaa suuri ja ränsistynyt, ranskalaisajan villa. Maali on lohkeillut seinillä. Vain pieni, metallinen kyltti kertoo, että sisälle sopii astua: ”Le Corbeau.”

”Korppi”-baarin vanha puukatto on korkealla kuin palatsissa. Lattia on kaunista, kulunutta kaakelia. Valkoiseksi kalkitut seinät ja korinttilaiset pylväät ovat vuosikymmenten patinoimat. Vanhan ajan mustat sähkökaapelit nousevat seiniä pitkin kuin köynnökset kattolamppuihin, jotka luovat valon kajoa hämärään.

Baarimikko sekoittaa erinomaiset cocktailit.

Seuraavana päivänä päämäärätön kävely kaupungilla tuo eteen lisää hauskoja yllätyksiä. Autioituneen art deco -teatterin sivurakennukseen kunnostetaan kahvilaa. Jo nyt näkee, että siitä tulee hieno. Kapeassa tilassa on katto korkealla ja seinänvierustalla valurautaparvi, jolle johtavat kierreportaat. Haalistuneet, värikkäät seinät ovat rappion taideteoksia.

Naapurissa on hipsterimäinen miestenvaateliike. ”Avasimme viikko sitten”, myyjä kertoo kankealla englannilla mutta leveän hymyn saattelemana.

Savannakhet yllättää täysin. Tämä on hauskin aasialainen kaupunki, josta et ole kenties koskaan kuullutkaan.

Bruce Lee on maalattu hylätyn, art deco -tyylisen elokuvateatterin porttikäytävään Savannakhetissa.

Kaupunkia ei hehkuteta matkaopaskirjoissa, vaikka vanha keskusta on täynnä tunnelmallisia, rapistuneita tiloja, joita kunnostetaan hiljalleen.

Elämä levittäytyy kaduille. Hiljaisella kadulla pelataan sulkapalloa ja joku mätkii ovensa eteen ripustamaansa nyrkkeilysäkkiä. Kotien ulko-ovet pidetään avoinna ja iltakävelyllä voi ihmetellä asukkaita syömässä illallista olohuoneissaan.

Yhdessä talossa katsotaan kauhuelokuvaa, toisessa asukas on jo nukahtanut hetekkaan sisään kärrätyn moottoripyörän viereen.

Mieleen ei tule heti toista kaupunkia, jonka haluaisi nähdä yhtä palavasti uudelleen jo parin vuoden päästä. Savannakhet on kaupunki muutoksessa, täynnä lupausta, toivoa ja kekseliäisyyttä.

Samalla Savannakhet on hyvä kuva koko Laosista, maasta, jolla on yllättävän paljon tarjottavaa, vaikka matkailijoita on paljon vähemmän kuin naapurimaissa. Laos on maa täynnä pieniä paratiiseja, jotka vielä odottavat löytäjäänsä.

Laosilaiselle khao soi -nuudeli­keitolle antaa potkua tomaattinen jauhelihakastike – vähän kuin pasta bolognesessa.

Matka

Laosiin lentää Suomesta kätevimmin Bangkokin kautta, josta on normaaliaikoina hyvät jatkoyhteydet sekä Vientianeen että Luang Prabangiin. Rajan voi ylittää myös maata pitkin Thaimaasta, Vietnamista ja Kambodžasta.

Laosia voi kiertää niin busseilla kuin jokilaivoillakin. Matkustaminen on hidasta mutta antoisaa. Maisemat ovat upeat. Aikaa voi säästää lentämällä – Lao Airlinesin ja Lao Skywayn kotimaanlennot ovat normaaliaikoina edullisia ja lentoverkosto kattava.

Laosin viisumin voi ostaa maahan saapuessa sekä lentokentiltä että maarajoilta. Viisumin voi hankkia myös etukäteen netistä.

Majoitus

Laosista löytyy helposti sekä edullisia 10 euron majataloja että tyylikkäitä boutique-hotelleja, joiden hinnat pyörivät 100 euron molemmin puolin.

Monet viehättävimmistä hotelleista ovat Luang Prabangissa, josta mainittakoon kuninkaallisten entiseen jäätelötehtaaseen kunnostettu, historiallista tunnelmaa henkivä 3 Nagas (noin 150 e/yö).

Syö

Laosilainen keittiö muistuttaa thaimaalaisen ja vietnamilaisen välimuotoa. Yrttejä käytetään paljon, samoin chiliä. Ranskalaisia ravintoloita on paljon, samoin leipomoita.

Paras aika

Parasta aikaa matkustaa on viileä kausi tammi–helmikuussa. Huhti–toukokuussa on kuuma. Kesä–lokakuun sadekausi ei ole este: Mondo tutustui Laosiin juuri sadekaudella.

Jos haluat uppoutua etsimään kadonnutta aikaa, Luang Prabang on oikea paikka. Se on koko Aasian kauneimpia kaupunkeja.

Kaupunkien vastapainoksi Laosissa kannattaa tutustua myös pieniin kyliin. Osasta niistä löytyy yksinkertaista majoitustakin.
Kommentoi »