Tässä on Euroopan paras joukkue juuri nyt – hipoo täydellisyyttä, eikä heikkouksia löydy: "Teki vastustajasta impotentin"

Mestarien liigaa pelataan toista vuotta uudella formaatilla. Formaatti pyllistää urheilulliselle tasapuolisuudelle laittamalla joukkueet sarjataulukkoon ilman, että kaikki kohtaavat samoja vastustajia. Kääntöpuolena saadaan kuitenkin jo näin aikaisessa vaiheessa tällaisia herkkupaloja, kuin Arsenal–Bayern München. Lohkovaihejärjestelmällä pelatessa tällaista peliä olisi joutunut odottamaan alkukevääseen asti.

Keskiviikkoiltana Emiratesilla kohtasivat alkukauden kaksi parasta joukkuetta Euroopassa. Kumpikin oli pelannut voittanut kaikki aiemmat pelinsä kilpailussa, molemmat ovat myös karussa kansallisissa sarjoissaan. Arsenal ei ollut ennen keskiviikkoiltaa päästänyt maaliakaan Mestarien liigan ensimmäisessä neljässä ottelussa, ja Vincent Kompanyn Bayern oli tehnyt eniten maaleja samassa ottelumäärässä.

Onko Arsenalilla heikkouksia, kysyi The Athletic viikolla. Alun perusteella vastaus näytti olevan ei. Tykkimiehet olivat jaksoittain vain 20-30 prosenttisesti pallossa, mutta saivat Bayernin täysin impotentiksi.

Mikel Artetan miehistö tietää täsmälleen minkä sääntöjen mukaan pelaajia seurataan ja mihin asti, kuka täyttää tyhjät tilat ja milloin vastuu esimerkiksi leveydessä olevasta vastustajasta vaihtuu laiturilta laitapakille. Ensimmäisellä jaksolla oli tilanteita, jossa William Saliba oli seurannut Harry Kanea Bayernin topparien eteen, ja David Rayan edessä Arsenalin alimman linjan keskustassa oli parivaljakko Bukayo Saka vs. Konrad Laimer.

Arsenalin puolustaminen on kuitenkin sujuvaa, väsymätöntä, jatkuvaa ja itseään korjaavaa. Se on mahdollista, koska esimerkiksi Saka on supertähti taidoiltaan mutta ilman minkäänlaisia supertähden elkeitä.

Arsenal ei välttämättä suunnitellut ottelutapahtumia ensimmäisen puolituntisen kaltaiseksi, mutta se pystyy olemaan tehokas ja tekemään tarvittavan tällä hetkellä missä tahansa pelinkuvassa. Se ei saanut ensimmäisen jakson loppua lukuun ottamatta itselleen ominaista pitkää hyökkäystä käyntiin, mutta uhkasi Manuel Neuerin maalia erikoistilanteista ja löysi kärjestä pudonneen Mikel Merinon riittävän usein vapaana oikeasta ylätaskusta, josta baskin oli hyvä viikonlopun Tottenham-pelin tapaan hakea vasurillaan Leandro Trossardia saksalaisten selustasta.

1–0-maali syntyi tavaramerkkikulmapotkusta, ja Eberechi Ezellä oli loistava mahdollisuus tuplata johto keskialueen riistosta syntyneestä nopeasta hyökkäyksestä.

Arsenalin materiaalin laajuutta on kehuttu kesän siirtoikkunan jäljiltä. Se näyttäisi kestävän aiempaa paremmin merkittäviä poissaoloja, ja esimerkiksi Viktor Gyökeresin puuttuminen on lyhyellä otannalla tehnyt pohjoislontoolaisten hyökkäämisestä vähemmän ennalta-arvattavaa laiturien ja kympin paikatessa keskushyökkääjän puutteita syvyyteen juoksemisessa.

Absoluuttisen huipputason ottelussa näkyi kuitenkin, että vasenta laitaa puolustivat kakkosketjun miehet. Ne harvat kerrat, joissa Bayern-pelaaja pääsi tekemään pystyynjuoksun vartioimattomana, syntyivät kaikki Arsenalin vasemmalta puolelta. Tasoitusmaalissa Myles Lewis-Skelly ja Cristhian Mosquerakorjailivat rintamasuuntaansa, eivätkä kontrolloineet suoria vastustajiaan lainkaan samalla pieteetillä kuin Jurrien Timber ja Saliba toisella puolella.

Bayern näytti tilanteessa omaa suuruuttaan, sillä niin Joshua Kimmichin syöttö, Serge Gnabryn jatko keskelle kuin Lennart Karlin viimeistely olivat juuri niin täydellisiä kuin maalin syntyminen tuota etua monistamalla vaati.

Muutamaa minuuttia myöhemmin Lewis-Skelly oli sijoittunut keskelle kenttää Kanea vartioimaan, kun Bayernilla oli pallo kentän keskikaistoilla. Pallo pelattiin tyhjäksi jääneelle vasemmalle kaistalle, ja vain Josip Stanisicin heikko päätös 3v2-hyökkäyksessä säästi Arsenalin vaarallisemmalta maalipaikalta omiin. Varsinkin nuori englantilaispakki oli vaikeuksissa, ja tuli toisella jaksolla useampaan kertaan rumasti ohitetuksi.

Toisen jakson alku osoitti, että kotijoukkueella oli reserviä nostaa pelaamisensa intensiteettiä. Kompanylla joukkueineen kesti kauan reagoida pelinrakenteluunsa kohdistuvaan paineen lisääntymiseen.

Kun ylimmät pelaajat olivat Karl ja Kane, ei Arsenal-linjan tarvinnut olla kovin huolissaan selustastaan. Bayernin avatessa peliä alhaalta liikkui palloa kohti sekä omat pelaajat, että eteenpäin puolustavat punapaidat. Paine kasaantui Neuerin maalin lähelle, ja Martin Zubimendin katkosyötöstä käynnistyi voittomaaliin johtanut hyökkäys.

Seitsemän minuuttia myöhemmin veteraanivahti seikkaili, ja vaihdosta kentälle tullut Gabriel Martinelli pääsi ennaltaehkäisemään minkäänlaisen loppupainostuksen syntymisen 3–1-maalillaan.

Heikkouksia on lopulta kaikilla, mutta heikkoja osa-alueita ei Arsenalin pelistä löydy. Puolustussuuntaan se kykenee prässillään sekä häiritsemään pelinrakentelua että saamaan riistoja vaaralliselta alueelta. Blokissa se pystyy pitämään Bayernin tasoisen vastustajankin hyvin kaukana vaarallisilta alueilta, ja matalassa blokissa sen toiminnassa on ohjenuorat, jotka näyttävät kattavan kaikki mahdolliset tilanteet. Puolustuspään erikoistilanteissa se on kehittynyt viime vuodesta.

Aina voidaan maalailla esimerkiksi Riccardo Calafiorin loukkaantumisella ja sanoa, että Lewis-Skelly olisi heikkous. Lewis-Skelly on kuitenkin erittäin hyvä jalkapalloilija, varsinkin pallon kanssa, eikä hän pelatessaan joutuisi tänään nähdyn kaltaisen paineen alle kuin kourallisessa otteluita.

Hyökkäyssuuntaan Arsenal pystyy mistä tahansa telineistä luomaan maalipaikkoja. Sillä on vastaisku-uhkaa ja keinoja suoraviivaiseen hyökkäämiseen. Jopa Bayernia vastaan sen prässi tuotti kaksi huippuluokan maalipaikkaa. Sen pitkä hyökkäys on sikäli tehokas, että se saa vietyä pallon boksiin ja hankittua vähintään tukun erikoistilanteita – joissa se on erinomainen.

Kausi on pitkä, ja marraskuun pimeiden iltojen tulokset voivat tuntua iäisyys sitten tulleilta silloin, kun pokaaleja ruvetaan tosissaan ratkomaan.

Kyllä Emiratesilla silti voitaisiin palkintokaapin hyllyjen kiinnityksiä ruveta tarkistelemaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi.