Kohut ja vihakommentit eivät hätkäytä tanssija Atte Kilpistä: ”Mutta en elä elämääni sen vuoksi, että olisin tienraivaaja tai esikuva”

Kun Atte Kilpinen oli nuori tanssija, Kansallisbaletin silloinen johtaja Kenneth Greve kysyi häneltä kehityskeskustelussa, mitä hänen pitäisi muuttaa itsessään tullakseen paremmaksi tanssijaksi. Atte vastasi: "ei mitään, olen hyvä juuri tällaisena".

– Olen sitä mieltä, että kaikkia pitää kunnioittaa ja kaikkien pitää kunnioittaa sinua. Varsinkin taiteessa on tärkeää, että jokainen voi olla juuri sellainen, kun on. Eikä itseään tarvitse painaa alaspäin, jotta muut voivat nousta ylöspäin. Olet itse korkealla ja nostat muita mukanasi. Mutta ikinä ei saa talloa muita päästäksesi korkealle.

Elämänsä merkittävissä tienristeyksissä Atte on aina päättänyt hypätä silmät kiinni uuteen.

– Kukaan ei voi tietää, miten tulevaisuus menee, on vain pakko luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Aina löytyy oikea reitti. Pitää vain uskaltaa elää, rakastaa ja olla. Jos pelottaa, heti ei tarvitse tehdä isoa askelta.

Tänään Atte on Suomen tunnetuimpia tanssijoita, jolla on nuoresta iästään takanaan kansainvälisyyttä ja haastavia rooleja. Tanssi ei ole Atte Kilpiselle vain työtä. Se on tapa elää.

– Elän, syön, nukun, se mitä teen vapaa-ajallani – teen kaikki elämän valinnat tanssi edellä.

Työn rinnalla on toinenkin asia, jolla on erityinen paikka Atte Kilpisen elämässä. Se on hänen kotinsa, jossa voi irrottautua muusta maailmasta ja viettää aikaa ystäviensä kanssa.

– Koti on minulle turvapaikka, jossa jokainen saa sanoa mielipiteensä ja olla sellainen kuin on.

Aten koti sijaitsee 1800-luvulla rakennetussa helsinkiläisessä kerrostalossa. Kodin seinillä on taidetta ja kaikkialla on designia. Atte säästää pitkään ja ostaa laatua.

– Tyylini on tunnepohjaisesti rakennettu.

Atte harrastaa kansainvälisten huutokauppojen seuraamista.

– Kun näen jotain, tiedän, tarvitsenko sen vai en. En ole suurkuluttaja, vaan mietin, tulisiko esine olemaan kanssani loppuelämän.

Kaksi vuotta sitten Atte Kilpisen nousi hetkessä suomalaisten huulille, kun hän asteli Linnan juhliin Teemu Muurimäen tekemässä pinkissä frakissa. Seuraava kohu syntyi tästä vuoden päästä, kun Atte julkaisi Instagramissa videon, jossa hän käveli elämänkumppaninsa kanssa käsi kädessä.

Pariskunnan vuosipäivää juhlistava viaton julkaisu ryöpsäytti valtavan määrän vihakommentteja. Atte ei asiasta ollut yllättynyt.

Hän oli nuoresta lähtien ymmärtänyt, että netti on netti, minne kuka vaan voi kirjoittaa mitä vaan. Jo teini-ikäiselle Atelle oli tullut sähköisiä törkyviestejä. Silti yhtäkkiä tulleet tappouhkaukset tuntuivat hirveiltä.

– Vaikka tuntuu pahalta lukea sellaisia kommentteja, eipä niille mahda mitään. Ajattelen edelleen, että se kertoo enemmän niiden kirjoittajista.

– Olen tehnyt asioita epämukavuusalueella niin pitkään, että kaikenlainen kura valuu jo korvasta toiseen. Totta kai mietin tarkkaan mitä laitan someen, koska kaikki näkevät sisällön ja se tulee myös todennäköisesti pysymään aina netissä. Se unohtuu helposti.

Samaan aikaan Atte ei jätä jotain julkaisematta, koska joku voi pahoittaa mielensä.

– ...tai koska pelkäisin. Pelolle ei saa antaa tilaa. Ennemmin mietin mitä haluan jakaa omasta elämästäni, sehän on täysin omissa käsissäni. Jos joku inspiroituu julkaisuistani, hyvä niin. En silti elä elämääni sen vuoksi, että olisin tienraivaaja tai esikuva. Silloin eläisin muita varten enkä tahdo sellaista.

Atte Kilpinen oli energinen, vilkas lapsi, jonka perheen isä hoksasi viedä tanssitunneille purkamaan höyryjä. Tanssin myötä pääsi esiintymään ja pian Atte huomasi, miten hyvältä tuntui tuoda iloa ihmisille. Ensimmäisen SM-kullan hän voitti jo 14-vuotiaana showtanssista.

Yläasteaikoina Atte alkoi blogata. Hän jakoi ajatuksiaan ja tanssiaiheisia kirjoituksia seuraajilleen.

Atte aloitti ammattitanssijan opinnot – ja sitä myötä baletin – Turun konservatoriossa 15-vuotiaana. Kun Atte pääsi tutustumaan osana opintojaan Kansallisbaletin toimintaan, hän näki miten paljon tanssijat puurtavat – harjoituksia oli aamusta iltaan, näytöksiä valtavasti, tanssi ei ollutkaan enää vain tanssia.

– Silloin päätin, että teen kaikkeni päästäkseni sisään. Koin järjetöntä paloa tanssimiseen.

Atte astui baletin maailman verrattain myöhään. Monet balettitanssijat olivat aloittaneet lajin harjoittelun jo pieninä lapsina. Mutta Atte halusi olla esillä ja näyttämöllä – mieluiten koko ajan.

– Olen aina rakastanut töiden tekemistä ja ymmärsin jo varhain, mitä freelance-tanssijan ura vaatii. Vaikka olin saavuttanut paljon nyky- ja showtanssin saralla, halusin enemmän.

Hän aloitti matkan kohti balettitanssijan elämää.

Kahden vuoden päästä Atte pääsi Kansallisbalettiin harjoitustunnille, jonka jälkeen talon silloinen johtaja tarjosi hänelle töitä. Taloon Atte asteli showtanssijan asenteella.

– Tottahan se on, että olen se kapinallinen baletissa. Kyseenalaistan asioita enkä tee aina liikkeitä niin kuin ne kuuluisi tehdä. Siitä saan joskus noottiakin.

Eivätkä kaikki ole olleet niin mielissäänkään perinteisiä arvoja kunnioittavan lajin parissa oman tiensä kulkijasta.

– Olin 16-vuotiaana kahden viikon vaihdossa toisessa balettioppilaitoksessa. He halusivat minut kovasti sinne kokonaan opiskelemaan ja ensin aioinkin mennä. Kun muutin mieleni, he napauttivat, että jos et nyt tule tänne, sinusta ei ikinä tule balettitanssijaa.

Myöhemmin tanssijaksi valmistunut Atte meni ensimmäisenä työpäivänään henkilön luokse, joka oli ennustuksen tehnyt ja kuittasi: "We Are Now Colleagues".

– Hänellä meni naama ihan valkoiseksi. Ehkä minulla on aina ollut halu tehdä sitä mistä muut sanovat, että ei tule onnistumaan. Halu näyttää, että kyllä se on mahdollista.

Kun Atte oli tanssinut Kansallisbaletissa isoja rooleja viisi vuotta, hänestä tuntui, että ura junnasi. Ylennystä ei kuulunut millään, Aten toiveista huolimatta.

– Silloin mietin, uskallanko lähteä, kun kaikki on hyvin mutta en saa sitä mitä haluan. Päätin antaa itselleni muutaman kuukauden aikaa. Koska ylennystä ei tullut, ilmoitin, että lähden Hampuriin. Hampurin baletin johtaja oli kutsunut minut sinne.

Puolen vuoden jälkeen Kilpinen ylennettiin Hampurin baletin solistitanssijaksi.

– Palattuani kahden vuoden jälkeen Suomeen minut ylennettiin Kansallisbaletin ensimmäiseksi solistitanssijaksi. Otin riskin ja se kannatti.

Mutta elämä ei ollutkaan tähtenä ja solistitanssijana niin erilaista, kuin Atte oli kuvitellut.

– Luulin, että elämä muuttuu. Jo nuorena ajattelin, että venyttelykin on erilaista solistina, aamupala, hengittäminen... että kaikki riippuu siitä.

Kun titteli tuli, Atte kokikin hetkellistä tyhjyyttä. Hän ymmärsi, ettei status muuta mitään.

– Elämä on samanlaista, vaikka olisit tanssinut miljoona roolia. Ihminen ajattelee helposti, että sitten kun olen siellä tai täällä, sitten nautin elämästä. Oikeasti elämä on tässä ja nyt. Se ei muutu saavutusten myötä, vaikka ne sinua muovaavatkin ja tuntuvat ihanalta.

Mutta henkiset paineet ovat Kilpiselläkin kovat. Etenkin omien teostensa esitysten alla Atte myöntää olevansa jopa paniikissa.

– Lavalle meneminen on aina henkilökohtaista. Olet siellä ihmisten arvioitavana ilman, että näet edes, keitä yleisössä on. Se asetelma on jo valmiiksi raaka, etenkin jos kyseessä on oma teos. Mutta kun on antanut itsestään niin paljon, että pelottaa, silloin päästään siihen tärkeään aiheeseen mitä taide on, Atte sanoo.

Mutta kun hän nousee lavalle, kaikki muuttuu. Valot sammuvat ja hiljaisuus on käsin kosketeltava. Tumman esiripun noustua yksinäinen kirkas spottivalo osuu nuoreen mieheen, jonka jokainen lihas erottuu jyrkkien varjojen pyyhkimänä. On tunkeilevaakin katsoa ihmistä, joka on niin paljaana, mutta tanssija Atte Kilpiselle näyttämöllä oleminen on parasta.

– Lavalla tunnen olevani eniten aidoimmillani: puhdas, riisuttu, täysin oma itseni. Se on huumaava tunne, koska me kaikki etsimme sitä, keitä olemme, Atte pohtii.

Lavalla hän ei koe ennakkoluuloja tai pelkoja, noloutta, mitään arkipäiväisiä haasteita.

– Siellä olet se, kuka haluat olla.

Samaa ohjenuoraa Atte pyrkii seuraamaan myös normaalissa elämässään: hän elää rohkeaa, oman näköistä elämää siitä piittaamatta, mitä muut ajattelevat.

– Uskon, että iso osa itseluottamuksestani on lähipiirini ansiota, joka on aina tukenut minua. Olen saanut olla sellainen kuin haluan. Vaatii silti vuosien työtä elää sellaista elämää kuin haluaa. Nautin nyt niistä hedelmistä, joita kylvin jo ala-asteella, kun laitoin kouluun naisten maiharit – ja luokkakaverit nauroivat minulle.

Atte Kilpinen

• Syntyi: 1996.
• Asuu: Helsingissä.
• Perhe: Vanhemmat, isoveli ja pikkusisko.
• Tunnetaan: Suomen Kansallisbaletin 1. solistitanssijana.
• Ajankohtaista: Jakaa Taito-Finlandia 2024 -palkinnon Suomen Kädentaidot -messuilla 15. marraskuuta. Oma koreografia Kohtauksia punaisesta jumalasta Tampere-Talossa ensi keväänä. Kilpinen nähdään ensi tammikuussa myös Iholla-tv-sarjassa (MTV), jossa seurataan neljän julkisuudesta tunnetun päähenkilön itse kuvaamaa elämää päiväkirjamaisesti.