”Elämä on elokuvaa”, sanoo 20 neliössä asuva Juri, 18 – Tamperelaisessa taloyhtiössä selviää, miksi niin moni haluaa asua yksin

Juri Nikkarinen asettuu sängylleen ja alkaa syödä pullaa. Ne ovat tuliaisia, jotka olemme ostaneet kaupasta hetkeä ennen Nikkarisen ovikellon soittamista. Emme ole kertoneet tulostamme etukäteen, mutta tiedämme, että tässä taloyhtiössä on paljon yksiöitä, lähes puolet.

18-vuotias Nikkarinen on herännyt ovikellon ääneen, avannut oven ja lupautunut antamaan haastattelun. Kello on jo yli puolenpäivän, mutta yöllä Nikkarinen ei ole saanut nukuttua.

Hän asuu omillaan ensimmäistä kertaa elämässään. Alun perin Nikkarinen on kotoisin pääkaupunkiseudulta, sen kuulee puheesta. Lapsuudenperhe muutti aikanaan Tampereelle äidin työn perässä.

Uudessa kodissaan Nikkarinen on ehtinyt asua vajaat pari kuukautta. Tilaa täällä 20 neliömetriä, ja neliöihin mahtuvat sänky, tietokonepöytä tietokoneineen ja pelituoli. Äidiltään Nikkarinen on saanut pienen joulukuusen, jota tämä ei vielä ole korjannut pois.

– Halusin muuttaa omilleni ja täällä oli kiva asunto. Pääsin nopee muuttaa tänne, Nikkarinen sanoo.

– Tääl oli tiskikone heti messis. Mä oon über-laiska, eli en joudu tiskaamaan käsin. Sit tääl on mahtava suihku, oh my god. Lämmitetyt lattiat. Elämä on elokuvaa.

Juri Nikkarisen mielestä Santalahti on sopivan lähellä Tampereen keskustaa. Hän maksaa 20 neliön yksiöstään 650 euroa vuokrakuluja. Nikkarinen kiittelee raitiovaunuyhteyttä. – Mä oon permanently ratikassa.

Kieppi Armonkalliolla, ja auto suuntaa kohti länttä. Jos Helsingistä haluaa päästä Tampereen Santalahteen, voi sinne ajaa Rantatunnelin kautta. Kartalla alue on viipale maata Näsijärven ja Pispalan välissä, mutta 1800-luvulla Santalahti oli tärkeä teollisuusalue. Alueella oli niin luujauhotehdas, pahvitehdas, paperitehdas kuin höyrysahakin.

Vanhojen tehtaiden maille alkoi viime vuosikymmenen lopulla rakentua kokonaan uusi asuinalue. Se näyttää yhä keskeneräiseltä: katutasojen liikehuoneistot ovat tyhjillään, siellä täällä näkyy rakentamisen jälkiä. Yksineläjiä on täällä paljon, jopa yli 70 prosenttia asuinkunnista. Yksiöitä on alueella yhteensä 728, ja keskimääräinen asumisväljyys niissä on 26 neliötä.

Nikkarinen ei ole ainoa nuori, joka haluaa asua yksin. Opiskelijat alkoivat saada yleistä asumistukea vuonna 2017. Sillä oli seurauksia: Kun nuorilla oli aiempaa enemmän rahaa käytettävissään asumiskuluihin, kimppa- asumisen sijaan alettiin suosia yksinasumista. Tämän vuoden elokuussa opiskelijat palaavat takaisin opintotuen asumislisän piiriin.

Tilastokeskuksen tiedot kertovat, että Tampereen Santalahden asukkaista valtaosa on juuri 18–24-vuotiaita nuoria aikuisia. Myös Nikkarinen sanoo, että yksinasuminen sopii hänelle. Hän ajattelee, että siten hänen ei tarvitse jakaa asioitaan tai olla riippuvainen toisista ihmisistä.

Nikkarisella on meneillään alanvaihto, ja hän on TUVA- koulutuksessa eli tutkintoon valmentavassa koulutuksessa. Hän haluaa elintarvikealan sijaan töihin it-tukihenkilöksi. Sitä voi opiskella esimerkiksi Tampereella Hervannan Tredussa. Seuraava kiintopiste on yhteishaussa.

Päivisin Nikkarinen käy opinnoissaan, mutta muuten hän on kotona tai sään salliessa skeittaamassa. Joskus tyttöystävä on kylässä.

Muutoin hän pelaa tietokoneella, lähinnä Overwatchia. Se on ammuntapeli, jossa muutaman hengen joukkueet pelaavat toisiaan vastaan verkossa.

Pelaaminen on jotain, jonka Nikkarinen on oppinut isältään. Isä on myös koonnut hänen tietokoneensa.

Elli Matilaiselle yksinelo sopii, mutta hänelle on tärkeää, että tukiverkot ovat lähellä.

Tavallisena maanantaina santalahtelainen kerrostalo on unelias. Käytävällä kaikuu, kun kiitämme Nikkarista hänen ajastaan ja astumme rappukäytävään. Usean asunnon ovessa on vain yksi sukunimi.

Kaipaamme lisää vastauksia. Mikä oikein tekee yksin asumisesta mukavaa, ja vielä pienissä neliöissä?

Yksin asuminen on koko Suomea koskettava trendi. Aluekehittämisen konsulttitoimiston MDI:n mukaan asuntokunnat ovat pienentyneet merkittävästi vuosien 2010–2023 välillä. Vastaavasti yhden ihmisen asuinkuntien määrä ja osuus ovat kasvaneet oikeastaan kaikkialla.

On aika soittaa seuraavaa ovikelloa ja selvittää asiaa lisää. Nikkariselta olemme kuulleet, että naapurit täällä ovat mukavia ja rauhallisia. Ihmiset moikkaavat takaisin, kun heitä tervehtii.

23-vuotias Elli Matilainen avaa oven ja suostuu antamaan haastattelun. Hänkin asuu yksiössä, tosin ei aivan identtisessä kuin Nikkarinen. Hänen kodissaan neliöitä on 24, vuokraa hän maksaa 565 euroa. Päälle tulee vielä vesimaksu.

Heti sisään tullessa käy selväksi, että Matilainen on K-pop-fani, seinät ovat täynnä julisteita korealaisista yhtyeistä. Mutta on seinillä muutakin: matkoilta tuotuja muistoja sekä rakkaan ystävän tekemää taidetta. Matilainen tykkää laittaa saamiaan lahjoja esille.

Alun perin Ylöjärveltä kotoisin oleva Matilainen on asunut täällä pari vuotta. Hänellä ei ollut entuudestaan siteitä Santalahteen, asunto järjestyi äidin kummitytön kautta. Tämä koti on myös hänen ensikosketuksensa omillaan asumiseen.

Matilainen työskentelee koulunkäynninohjaajan sijaisena ja opiskelee samalla sosionomiksi. Opintojaan hän suorittaa etänä. Se tarkoittaa sitä, että hän on paljon kotona, arviolta jopa 70 prosenttia ajasta.

– Tykkään omasta tilasta, Matilainen sanoo sitten.

– Kun on ollut 30 lapsen kanssa kuusi tuntia, on mukava päästä hiljaisuuteen, hän sanoo ja nauraa.

K-pop on Matilaiselle tärkeä musiikkigenre. Omaan tyyliin sisustetussa asunnossa hän joko pelaa, lukee, kirjoittaa tai piirtää.

Matilainen ei ole koskaan halunnut asua tuntemattomien ihmisten kanssa kimppakämpässä. Sen sijaan hän on alkanut viime aikoina suunnitella yhteen muuttoa parhaan ystävänsä kanssa. He ovat tunteneet toisensa alakoulun lopusta saakka. Matilainen ei siis halua asua kenen tahansa kanssa, vaan nimenomaan läheisen ystävän kanssa.

Myös Matilainen pelaa. Juuri nyt näytöllä on kesken Baldur’s Gate 3 -fantasiapeli, jota pelataan kulttilautapeli Dungeons and Dragonsin säännöillä. Koneella Matilaisen tulee vietettyä muutenkin aikaa, kun opintoja voi suorittaa Zoomissa. Pelaaminen on Matilaiselle rentoutumista ja jonkinlaista ajattelun lopettamista. Jollei hän pelaa, hän lukee romaaneja tai kirjoittaa. Ne ovat kaikki asioita, joita voi tehdä nimenomaan kotona.

Pitääkö hän ikinä bileitä?

– Mä en oo semmonen ihminen, Matilainen sanoo nopeasti.

– Mä oon vähän introvertti. Mulla on ne tietyt pari kaveria, joita näkee. Ja kun on netin kautta opiskelija, ei pääsekään bileympäristöihin.

Matilaista ei yllätä tieto siitä, että nuoret aikuiset valitsevat usein asua yksin. Hän arvelee ilmiön johtuvan siitä, että suomalaiset eivät pidä tuntemattomien kanssa asumisesta.

Sisäänpäin kääntyminen taas johtuu osin sosiaalisen median kulttuurista, Matilainen pohtii. Nuorista on tullut avarakatseisia, mutta samaan aikaan vetäytyviä. Sen on mahdollistanut some, jossa hoituu iso osa ihmissuhteista.

On aika siirtyä jututtamaan Matilaisen naapureita. Pian käy kuitenkin selväksi, että moni ei taida olla päiväsaikaan kotona. Ovikellot soivat, kun rimputamme niitä, mutta juuri kukaan ei avaa ovea. Muutama kieltäytyy, koska ei ehdi tai halua puhua medialle.

Matilainen on kertonut, että asukkaiden vaihtuvuus naapurustossa on ollut suurta. Santalahden kaupunginosan keskeneräisyydestä onkin kirjoitettu verrattain paljon. Alueella ei toistaiseksi ole omaa lähikauppaa, lähin löytyy Pispalasta pienen korkeuseron takaa. Nykyään sinne pääsee hissillä, joka avattiin jalankulkijoille loppusyksystä 2024.

On muitakin valituksen aiheita. Aamulehden tekstiviestipalstalla nimimerkki ”Ei slummeja” suomi tammikuun alussa sitä, ettei Santalahdessa ole yhtään puita tai puistoja. Sellaisia uudet, tiiviisti rakennetut kaupunginosat helposti ovat. Virallisesti Santalahdessa kyllä on rantapuisto, joka on suunniteltu isojen tapahtumien tarpeisiin.

26-vuotias Juliaana Kivi ulkoiluttaa koiranpentua talon pihassa iltapäivän jo hämärtyessä. Hän suostuu antamaan haastattelun, joskin hänellä on kiire keramiikkakurssille. Sovimme pikaiset treffit hänen kotiinsa. Asunto on pieni kaksio, neliöitä on noin 40. Kivi on asunut täällä viime toukokuusta lähtien. Tampereelle hän muutti vuonna 2018 Salosta, Varsinais-Suomesta.

Teknisesti Kivi ei asu yksin, onhan hänellä nyt Dora-mäyräkoira. Haastatteluhetkellä pentu on yhdeksänviikkoinen ja asunut Kiven kanssa noin viikon ajan. Koiran pitää ensi töikseen opetella sisäsiistiksi, ja se on ottanut olohuoneen haltuunsa.

Nyt Kivi työskentelee erityisopettajana alakoulussa. Koira oli Kivelle pitkäaikainen haave, joka viimein on käynyt toteen.

– On mukava tulla kotiin, kun täällä on joku, hän sanoo.

Kivi on huomannut, että hänen ikäisensä ihmiset asuvat usein yksin. – Ollaan vain ehkä totuttu. Tarvitaan aika paljon omaa tilaa, ja on toisaalta hyväkin, että tunnistetaan se.

Nykyään Kivellä on seuraa Dora-koirasta.

Kivi on kokeillut useita erilaisia asumismuotoja: asunut kämppiksen kanssa, poikaystävän kanssa ja jopa väliaikaisessa, 90-neliöisessä ”mummolakämpässä”, joka oli yllättävä löytö. Välillä hän asui Sveitsissä opiskelijavaihdossa. Kun Kivi viimeksi etsi uutta asuntoa, kriteereinä olivat noin 40 neliötä ja kämpän uutuus. Sellaisia asuntoja sai nimenomaan Santalahdesta. Vuokrakulut ovat yhteensä 760 euroa kuussa.

– Kesällä tuosta näkyy järvikin. Kun menee tiettyyn paikkaan istumaan, Kivi sanoo ja nauraa.

Onko yksinasuminen Kivelle hänen tavoitteensa elämässä laajemmin? Ei nyt oikeastaan. Kivi ajattelee, että hän haluaisi asua jonkun kanssa – muttei kenen tahansa.

– Mieluummin sitten asustelee itekseen, jos ei ole valmis katsomaan muiden sotkuja.

Jos perheen perustaminen tulisi ajankohtaiseksi, Kivi voisi harkita muuttoa Tampereen ympäryskuntaan. Mutta juuri nyt sinkkuna on hyvä näin.

Aurinko laskee Santalahdessa. Vilkkaalla Paasikiventiellä käyvien autoja humina luo äänimaton, josta ei pääse eroon. 46-vuotias Lasse Haapa saapuu kotitalonsa alaovelle ja tervehtii meitä. Hän on huomannut toimittajan ja kuvaajan jo aiemmin päivällä kotoa lähtiessään.

Pääsemme kylään hänen kotiinsa. Asunto on noin 40 neliön kaksio. Saunakin on.

Santalahteen Haapa muutti avioeron takia. Hän työskentelee ravintolapäällikkönä Tampereen keskustassa, ja ratikkayhteys oli hänelle tärkeä uuden kodin kriteeri.

– Mikäs tässä, ei kai siinä. Ihminen on sopeutuvainen, hän pohtii fiiliksiään yksinasumisesta.

Haapa ajattelee, että yksinolo voi tehdä hyvääkin. Elämänmuutoksena ero on kuitenkin iso juttu: pitää esimerkiksi hommata uusia huonekaluja ja tavaroita. Kun siitä pääsee eteenpäin, alkaa helpottaa.

– Kyllä oma rauha on asia, jota tietyllä tavalla myös arvostaa, hän sanoo sitten.

Lasse Haapa on syntyjäänkin tamperelainen. Hän ajattelee, että ihminen on sopeutuvainen: monenlaisista paikoista voi saada itselleen hyvän kodin.

Ajatteleeko Haapa, että tämä asunto on hänelle pitkäaikainen koti? Ei. Vaikka vuokra-asuminen on tällä hetkellä suhteellisen edullista verrattuna omistusasumiseen, Haapa haluaisi ostaa oman asunnon.

Haapa ei tunne naapureitaan, mutta hänelle on tärkeää, että taloyhtiössä tervehditään toinen toisiaan. Hän ajattelee, että se on yleistä korrektiutta, ja hänelle itselleen sellainen on luontevaa.

– Sanoisin, että noin 90-prosenttisesti ihmiset moikkaavat takaisin, hän sanoo.

– Olen asunut sellaisissakin taloyhtiöissä, joissa sua katottiin pitkään, kun moikkasi.

Koti on paikka, jossa Haapa lataa akkujaan tai nukkuu. Sen isompaa merkitystä kodilla ei hänelle ole. Kun on muuttanut useita kertoja, niin kuin Haapa on, on oppinut sopeutumaan nopeasti ja mieltämään kodikseen monenlaisia paikkoja.

Erityistä tunnesidettä ei välttämättä tarvita sen enempää alueeseen kuin asuntoonkaan.

Haapa ajattelee, että suomalaiselle voi yhä olla hieman haastavaa alkaa tutustua naapuriin.

– Vaikka äärimmäisen hyvä asia se olisi. Jos se vaikka estäisi sosiaalista syrjäytymistä tai rikollisuutta.

Siinä mielessä sosiaalinen asuminen esimerkiksi yhteisine työtilakokeiluineen voisi olla kannatettava ajatus taloyhtiöissä, Haapa pohtii.

Haapa ei kuitenkaan kimppakämppään muuttaisi. Työ on sen verran sosiaalista, että hän tarvitsee vastapainoa. Vastapainoksi sopivat niin ruoanlaitto, television katselu, musiikin kuuntelu kuin tietokoneen käyttökin. Siinä ne tärkeimmät tulivatkin.

Samoja asioita siis, joita tehdään tämän talon muidenkin ovien takana.

Tiedot Santalahdessa sijaitsevien yksiöiden määrästä ja asumisväljyydestä ilmenevät Tampereen kaupungin Rakentamisen ja asumisen tietoikkunasta. Sen tiedot ovat peräisin Digi- ja väestötietoviraston päivittyvästä rekisteriaineistosta ja Facta-kuntarekisteristä.