Tampere vie Seinäjoelta nuoret aikuiset – Uppopalloilijat kertovat, miksi se harmittaa
Myös Etelä-Pohjanmaa menettää nuoriaan muihin maakuntiin. Seinäjoen uimahallin nuorilla uppopalloilijoilla on silti muuta mietittävää.
Aatu Leppälän solisluu on murtunut. Hän osallistuu treeneihin varovaisemmin kuin yleensä. Leppälän murtuma on peräisin lasketteluonnettomuudesta, mutta kyllä uppopallossakin rusahtelee. Turhaan sitä ei kutsuta vedenalaiseksi rugbyksi, joskin pohjalaisittain tutumpi vertaus olisi pinnanalainen paini.
”Karvaa, karvaa!” kaikuu Seinäjoen uimahallin hyppyaltaalla, kun Lakeuden Sukeltajien aikuisten joukkue harjoittelee. Paljon muuta ei sitten kuulukaan, sillä uppopalloa pelataan nimensä mukaisesti upoksissa. Maalikorit sijaitsevat neljän metrin syvyydessä.
Kolmetoistavuotias Eevi Koivupuisto on treenaajista nuorin, mutta mukana on parikymppisiä ja paljon sen ylikin. Vähäväkinen tiimi harjoittelee sekajoukkueena ja toisinaan yhdessä naapuriseura Vaasan Pyöriäisten kanssa.
– Meillä on seurassa paljon junnuja, aikuisia vähemmän, valmentaja-pelaaja Jalmari Kivimäki, 17, sanoo.
Lakeuden sukeltajissa aikuisiin ei siirrytä iän, vaan taitotason nousun myötä. Kuudesluokkalainen Eevi Koivupuisto harjoittelee raavaiden joukkuetovereidensa kanssa taitavasti, vaikka kokonsa puolesta häviää heille selvästi. Hyvin on silti kuulemma sujunut.
– Enhän minä heille pärjää, mutta saan kovan vastuksen, ja se kehittää omia taitojani.
Massa ja pituus tuovat etulyöntiaseman voimaa vaativassa ”vääntämisessä”, mutta pienempi pelaaja voi olla uimarina ketterämpi.
Jalmari Kivimäki pohtii uppopalloharrastuksen marginaalisuutta:
– Uppopallo on huono yleisölaji. Ei tämä oikein näytä miltään, kun tuolta altaan reunalta katsoo. Pitäisi olla allas, jossa on vedenalaiset ikkunat. Kokkola lienee ainoita paikkoja missä pelataan uppopalloa, ja on myös mahdollisuus seurata peliä altaan sivusta.
Hän on oikeassa. Uppopallopelin kohokohta altaan reunalta nähtynä on, kun pelaajat ovat muutaman sekunnin ajan pinnalla ennen vihellystä. Sitten ei näy kuin mustien räpylöiden vilahdus, ja väki katoaa uppeluksiin. Kaikki toiminta tapahtuu altaan pohjalla.
Seinäjokelaiset nuoret uppopalloilijat Eevi Koivupuisto, 13, Aatu Leppälä, 16, Jalmari Kivimäki, 17, Wiljami Muotio, 17 ja Lauri Lehtioja, 21, vähän hämmästyvät, kun heille esittää väitteen, että nuoret kaikkoavat Etelä-Pohjanmaalta, osin maakunnan takapajuisen asenneilmaston vuoksi.
Nuoret kaipaavat enemmän avarakatseisia ihmisiä – ja vähemmän rasistisia, homofobisia, transfobisia ja ylipäänsä kapeamielisiä ihmisiä. Seinäjoelle kaivataan enemmän ”Tamperetta”, summaa maakuntajohtaja Heli Seppelvirta blogikirjoituksessaan. Hän siteeraa lukiolaisen tekemää epävirallista kyselyä, jolla kartoitettiin paikallisten nuorten toiveita asuinpaikalleen.
Uppopallojengi ei imagohaasteita heti tunnista, ei ainakaan Seinäjoelta. Tai no, jossain pikkupitäjässä voi olla vaikeampi elää, jos kuuluu vaikka vähemmistöön. Sellainen on kyllä tunnistettavaa, joku sanoo. Seuraa myös naurunsekainen sananvaihto, josta erottuvat sanat traktoriralli ja Peräseinäjoki. Maakunnan syrjäkylillä on omanlaisensa meininki, mutta seinäjokelaisnuoret suhtautuvat siihen sympaattisesti.
”Uppopallo on huono yleisölaji. Pitäisi olla allas, jossa on vedenalaiset ikkunat.”
Uppopalloporukka vaikuttaa olevan erityisen tyytyväinen Seinäjokeen, sillä urheilevalle nuorelle kaupungissa ja sen lähialueilla on tarjottavaa.
Fakta kuitenkin on, että nuoret muuttavat Etelä-Pohjanmaalta pois, ja se on ongelma. Tilastojen mukaan 15–24-vuotiaita muuttaa maakunnasta muualle niin paljon, että muuttotappio on tässä ikäryhmässä maan pahin. Maakuntajohtaja Heli Seppelvirta esittää yhdeksi pitovoimatekijäksi koulutusta.
– Tänne pitäisi ehdottomasti saada enemmän korkeakoulun aloituspaikkoja. Niiden vähyys vie nuoria muualle, sillä tilastojen mukaan Etelä- Pohjanmaalta ponnistaneet nuoret kouluttautuvat kaikkein pisimmälle muihin maakuntiin verrattuna. Suhteessa nuorten ikäluokkaan Etelä-Pohjanmaalla on vähiten korkeakoulutuksen aloituspaikkoja, ja näitä työelämä kaipaa enemmän.
Etelä-Pohjanmaan liiton Taloustutkimuksella teettämän imagotutkimuksen mukaan maakunnan hyvinä puolina pidetään puhdasta luontoa, verrattain alhaista kustannustasoa, turvallisuutta ja arjen soljuvuutta. Paikallisten asukkaiden arvioidaan olevan sinnikkäitä, rehellisiä ja yritteliäitä.
Myös Seppelvirta uskoo, että maakunnan vanhoillinen maine on enemmän puppua kuin totta. Maakunta on moniarvoinen, ja kaikenlaiset ihmiset hyväksytään.
– Imagotyötä tässä saa tehdä, mutta helppoa se ei ole. Kun mielikuva kerran syntyy, sitä on vaikea muuttaa.
Lauri Lehtioja on Seinäjoelta koulutuksen perään lähteneitä. Uusi koti on vain reilun tunnin junamatkan päässä Tampereella.
– En minä siksi lähtenyt, että halusin ehdottomasti häipyä täältä. Vaan siksi, ettei Seinäjoella ole samanlaisia opiskelumahdollisuuksia kuin Tampereella, robotiikan diplomi-insinööriksi Tampereen yliopistossa opiskeleva Lehtioja sanoo.
Tampereelle muutto toi mukanaan mieluisan opiskelualan lisäksi muutakin hyvää. Uppopalloharrastus on saanut isossa kaupungissa aivan uudenlaisia kierroksia, kun Lehtioja pääsi Tampereen Urheilusukeltajien treeneihin. Tampereen Urheilusukeltajat voitti ykkösdivarissa viime finaalipeleissä kultaa – Lehtioja riveissään.
Jalmari Kivimäki ja Wiljami Muotio käyvät Seinäjoen lukiota, ja heilläkin on jonkun vuoden päästä edessään muutto muualle. Yliopisto-opinnot ovat tähtäimessä molemmilla. Kivimäkeä kiinnostaisi biologian, Muotiota historian opiskelu.
– Minulle mieluisin ajatus olisi, että muuttaisin opintojen jälkeen takaisin Seinäjoelle töihin. Tykkään asua täällä, täällä on sukulaiset ja kaverit ja tärkeä kotiseurakunta, helluntainuori Wiljami Muotio sanoo.
Opiskelupaikkakuntana Lehtiojan tapaan Muotiota houkuttaa Tampere, eikä vähiten aktiivisen ja menestyksekkään uppopallojoukkueen vuoksi.
– Hyvää on myös se, että Tampereelta on tosi lyhyt matka Seinäjoelle. Jos muuttaisin sinne, tulisin ahkerasti käymään, Oulun yliopistoa varasuunnitelmanaan pitävä Muotio lupaa.
Myös Lauri Lehtioja pitää mahdollisena paluun kotiseudulle, mikäli tulevalle diplomi-insinöörille sieltä töitä löytyisi. On myös toisenlaisia, kotikaupunkiin kiinnittäviä tekijöitä. Hän tekee kaverinsa kanssa kevytyrittäjinä somemarkkinointia Seinäjoella toimivalle yritykselle. Vielä ei tiedä, mihin yrittäjyys voi johtaa.
Aatu Leppälä ei havittele muuttoa Tampereelle tai muullekaan isommalle paikkakunnalle. Hänellä on takanaan ensimmäinen vuosi ammattikoulussa Seinäjoella. Leppälä opiskelee IT-alaa koulutuskeskus Sedussa. Valinta jäädä kotiin oli selkeä.
– En kaipaa pois täältä. Seinäjoki on sopivan kokoinen paikka. Ei ole liikaa eikä liian vähän ihmisiä. Täällä on hyvä tunnelma ja mukavaa porukkaa. It-alalle halusin, kun olen koko elämäni ollut tietokoneiden kanssa tekemisissä. Ensimmäisen vuoden jälkeen opiskelu on tuntunut hyvältä, hän sanoo.
”Sosiaaliset piirit kiertyvät monella vahvasti uppopallon ympärille.”
Joukkueella on yhteiset keuhkot, kuuluu uppopalloa kuvaava lausahdus. Se on joukkuelaji, jossa sooloilija ei kauaa pärjää.
– Paitsi Wiljami. Hän teki EM-kisoissa maalin yksin neljää ruotsalaista vastaan, Lauri Lehtioja sanoo.
Muotio myöntää näin tapahtuneen, mutta sanoo tilanteen olevan harvinainen. Pääsääntöisesti joukkueen jäsenet tarvitsevat toisiaan. Pelissä ei tee mitään pelaajalla, joka vetää itsensä piippuun jo ensimmäisellä sukelluksella.
– Pelissä on aika nopeat vaihdot, sillä pelaaminen sukelluksissa on kuormittavaa. Yhden vuoron aikana ehtii tehdä pari 10–20 sekunnin sukellusta, Jalmari Kivimäki selostaa.
Myös Kivimäki on pelannut Lehtiojan ja Muotion rinnalla Suomen alle 21-vuotiaiden miesten EM-joukkueessa.
Uppopallossa yritetään saada pallo vastustajan maaliin eli koriin. Pelissä saa ottaa kontaktia ja taklata vartalolla sitä, jolla on pallo. Potkia tai kuristaa ei tietenkään saa, mutta laji on silti fyysinen. Pelaajilla onkin uimalakissaan korvasuojukset, etteivät korvalehdet repeä kontaktissa.
Laji opettaa yhteisöllisyyttä. Elinikäisiä ystävyyssuhteita syntyy, sosiaaliset piirit kiertyvät monella vahvasti uppopallon ympärille.
– Seurassa on hyvä meininki. Varsinkin junioritoiminta on meillä ollut jo kymmenen vuoden ajan poikkeuksellisenkin aktiivista. Ainut harmi on, että moni lopettaa, kun on aika siirtyä aikuisiin, Jalmari Kivimäki sanoo.
Seinäjoen uimahallin hyppyaltaassa vääntävät urheilijat ovat lajin suhteen tosissaan. Hiukset märkinä he astelevat uimahallin kloorinhajusta viilenevään kesäiltaan. Luvassa on pitkä kesätauko, sillä halli sulkee ovensa keskikesäksi.
Missä on tulevaisuus -sarjassa nuoret puhuvat omasta ja alueittensa tulevaisuudesta.
