Tammelassa nähtiin Veikkausliigan pelillinen loppuottelu – mestaruustaistelusta luvassa todellinen jännitysnäytelmä!
Mallioppilaat Ilves ja KuPS näyttivät jälleen kerran, miksi ne ovat miesten pääsarjan kaksi selvästi parasta joukkuetta.
Ilves otti ison voiton KuPSista ja Veikkausliigan mestaruuskamppailu ei voisi olla jännittävämpi näiden kahden joukkueen ja HJK:n mahtuessa kahden pisteen sisään. Kannua voi nostaa näistä kuka vain, mutta kahdesta sarjan pelillisesti laadukkaimmasta joukkueesta ei ole ollut enää hetkeen epäselvyyttä.
Suomessa on käyty vuosikausia keskustelua, onko Veikkausliiga riittävän kehittävä sarja pelaajille. Absoluuttisen oikeaa vastausta kysymykseen ei ole. Voimme silti jaotella otteluita saman sarjan ja kauden sisällä laadukkaisiin ja kaikkea muuta kuin sellaisiin.
Sarjan pelillinen taso on toki noussut, mutta näemme edelleen luvattoman paljon otteluita, joissa esiintyvien joukkueiden pelistä on hyvin vaikea löytää punaista lankaa ja pelaaminen perustuu aivan liikaa sattumanvaraisuuteen. Tammelan kärkikamppailu ei tähän kastiin kuulunut, mikä oli täysin odotettua. Se oli 90-minuuttinen, jollaisessa ympäristössä pelaajan on mahdollista kehittyä myös kotimaassa.
Kuopion Palloseura ja Tampereen Ilves ovat vuoden 2024 Veikkausliigan kaksi selvästi parasta joukkuetta – nosteli pokaalia sitten kuka hyvänsä. Ainakin, jos mittareina käytetään joukkueiden pelillistä rakennetta, sen ennustettavuutta ja monipuolisuutta, tiivistäen siis: pelillistä laatua.
Näiden kahden joukkueen pahin kilpakumppani HJK ei yllä samalle pelilliselle tasolle oikeastaan millään mittarilla. Se on roikkunut mukana kärkitaistossa ylivertaisen materiaalinsa – niin laadun kuin määränkin – suhteen. Ilman tätä etua Klubilla olisi todennäköisesti tehnyt tiukkaa yltää tämän vuoden pelillään kuuden joukkoon. Toisin käännettynä, KuPSin tai Ilveksen tasoisesti organisoituna töölöläiset olisivat varmistaneet mestaruuden jo jonkin aikaa sitten – näin uskallan väittää.
”Ilves ei ollut huono, mutta kyllä se saa olla kolmesta pisteestä enemmän kuin iloinen.”
Mikä KuPSissa ja Ilveksessä sitten erottaa joukkueet selvästi muista? Identiteetti, jonka päävalmentajat Jani Honkavaara ja Joonas Rantanen ovat onnistuneet jalkauttamaan kentälle erinomaisella tavalla.
KuPS tuli illan otteluun kolmen päivän lepoajalla pelattuaan samalla stadionilla 120 minuuttia lauantain cup-finaalissa. Ei tämä silti juuri näkynyt, ja joukkueen vahva identiteetti auttoi varmasti. Honkavaara on itsekin kommentoinut tällä kaudella tiiviissä otteluruuhkassa, etteivät he ehdi pelien välillä juurikaan muokata pelitapaa ottelukohtaisesti, korkeintaan hieman hienosäätää.
Peli ja tulokset kertovat; ei se ole ollut tarpeen. Ei tänäänkään, vaikka Ilves pelin niukasti voittikin. Pienet marginaalit olivat kotijoukkueen puolella ja paremmalla viimeistelyllä KuPS olisi taputellut ottelun jo avausjaksolla. Myös loppuhetkillä vierasjoukkue tuhnuili useammassa paikassa.
Siinä, missä Honkavaaran kädenjälki miesten A-maajoukkueessa ottaa luonnollisesti aikansa, emmekä voi olla varmoja, tulevatko asiat koskaan toimimaan, ei Kuopiossa ole tätä ongelmaa.
KuPSin pelaajien unissaankin hallitsemat perusperiaatteet kantoivat joukkueen varmasti väsyneitä jalkoja tänäänkin. Avaaminen kolmella – joista yksi oli maalivahti Johannes Kreidl –, keskikentän timantti ja laitapuolustajat korkealla laitakaistoilla. Kun Ilves odotetusti puolusti keski- ja välikaistat tiiviisti, liikkuivat KuPSin timantin laitapelaajat enemmän laidoille ylivoimia luomaan. Perussapluuna, jonka sisällä voi soveltaa ottelun vaatimalla tavalla.
KuPSin suoriutumisesta Tammelan illassa ei löydy viimeistelyä lukuun ottamatta suurempaa moitittavaa. Esitys oli tänäänkin kestävällä pohjalla, ja tämän täytyy olla myös Honkavaaran viesti pukukopissa. Paniikkiin ei ole pienintäkään syytä.
Veikkausliigasta ei ole löytynyt toista joukkuetta, joka olisi onnistunut hyydyttämään Ilveksen hyökkäyskarusellin niin tehokkaasti kuin KuPS. Korkealta prässätessään vieraat toimivat tuttuun tapaansa melko pelaajaorientoituneesti, puolikorkeassa blokissa taas joko 4-3-3- tai 4-2-4-muodossa tukkien keskustan ja ajaen Ilveksen täten laidoille.
Ilveksen hyökkäyspelaaminen oli myös rakenteeltaan tuttua, mutta kuten todettua, se ei rullannut voitosta huolimatta aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Syitä on varmasti monia. KuPSin jo mainittu tiivis keskustan puolustaminen, Doni Arifin pelikielto ja Santeri Haaralan lähtö Ruotsiin. Etenkin Haaralan menetys on Rantasen hyökkäyspelille iso ongelma; kärkeä voidaan hyvällä syyllä pitää alkukauden Veikkausliigan parhaana pelaajana ennen kaikkea erinomaisen pelin linkittämisen kykynsä ansiosta. Nyt Ilvekseltä puuttuu tämä ulottuvuus lähes kokonaan.
Ilves ei ollut huono, mutta kyllä se saa olla kolmesta pisteestä enemmän kuin iloinen. Ottelun ainoa maali tuli todella onnekkaasti KuPSin saatua sitä ennen pallon ylärimaan sekä maaliviivalle.
”Tällaista käyttäytymistä haluamme nähdä lisää Veikkausliigassa!”
Mestaruustaisto on siis täysin auki, kierroksia jäljellä kolme. Kuten tänään näimme, voi kolmen, saati yksittäisen ottelun otannalla tapahtua mitä vain. Suomalaisen jalkapallon kannalta kaikkein oleellisinta on kiinnittää huomio pelin laatuun. Miksi KuPS ja Ilves erottuvat siinä selvästi muista?
Vaikka laatu tippuikin hieman toisella jaksolla, näimme silti yhden kauden tasokkaimmista otteluista – mitä parhaimman mainoksen miesten pääsarjastamme.
Kun kaksi erittäin hyvin valmennettua joukkuetta kohtaavat panosten ollessa tapissa, tapahtuu yleensä hyviä asioita. Näin on tällä kaudella ollut KuPSin ja Ilveksen välisissä rytinöissä. Pelaajat tietävät, millaista jalkapalloa heiltä odotetaan ja kuinka sitä toteutetaan. Ero sormi suussa sitä ja tätä kokeilevaan fiilispalloon on valtava.
Aloitetaan kentän täytöstä. Molempien joukkueiden hidas hyökkäys on organisoitu siten, että pallolliselle pelaajalle mahdollistuu mahdollisimman paljon syöttösuuntia. KuPSin ja Ilveksen pelaajat sijoittuvat pallollisessa vaiheessa täyttäen mahdollisimman monta kaistaa ja porrastaen syvyyssuunnassa.
Otetaan yksi konkreettinen esimerkki KuPSilta. Mielikuvaharjoitus.
Korkealle pallon kanssa nostaneella maalivahti Kreidlilla on topparit molemmilla puolillaan välikaistoilla, hieman häntä ylempänä. Keskikentän timantin pohja liikkuu vastustajien sijoittumisesta riippuen, mutta yleensä keskikaistalla. Hänen ja topparien välille syntyy kolmio. Timantin laitapelaajat ovat laitakaistoilla, tilanteesta riippuen joko toppareihin nähden sisempänä tai ulompana, tänään useimmiten ulompana, koska siellä oli tilaa.
Eivät kuitenkaan täysin samalla kaistalla topparin kanssa, jotta syöttökulma on parempi. Laitapuolustajat miehittävät laitakaistat venyttäen kentän leveyssuunnassa ja tarjoten mahdollisuuden kolmioon timantin laitapelaajan ja ysin kanssa. Kärki ei yleensä sijoitu täysin samalle syvyyssuuntaiselle linjalle keskikentän pohjapelaajan kanssa.
Ilveksestä voisi tehdä vastaavanlaisen kuvauksen, mutta hieman eri täytöllä. Pointti lienee selvä. Kun pelaajat täyttävät kenttää selkäytimestään näin, nousee pallollisen pelaamisen laatu huimasti – varsinkin, kun siihen yhdistyy voimakas periaate tarjota tukiliikkeitä prässin alla olevalle pallolliselle pelaajalle. KuPS ja Ilves ovat toki esimerkkejä joukkueista, jotka haluavat edetä linja kerrallaan. On tärkeä korostaa, että hyvin valmennettua jalkapalloa voi pelata muillakin tavoilla, minkä esimerkiksi VPS on osoittanut viime ja tällä kaudella.
Eikö tällainen sapluuna ole kankea, ennalta-arvattavakin? voisi joku kysyä.
Ei, koska molempien joukkueiden hyökkäyspelaamiselle ominaista ovat pelaajien väliset rotaatiot. Paikkoja vaihdellaan etenkin ylänelikon-/viisikon kesken jatkuvasti, mikä tekee puolustamisesta vaikeampaa. Lisäksi, molemmilla joukkueilla on koko ajan olemassa syvyysuhka pelaajien tekemien repivien juoksujen muodossa. Kenttää halutaan venyttää myös syvyyssuunnassa.
Kun tällainen pallollinen toiminta yhdistetään molempien joukkueiden aggressiivisuuteen pallonmenetysten jälkeen, nousee pelitempo heti. Varsinkin avausjaksolla näimme tänään paikoin upeaa yhden-kahden kosketuksen syöttörallia toisen pyrkiessä välittömään vastaprässiin ja toisen nakutellessa itsensä sen alta ulos, ensin parilla-kolmella pienellä ja niiden jälkeen yhdellä isommalla syötöllä tilan puolelle. Tällaista käyttäytymistä haluamme nähdä lisää Veikkausliigassa!
Hitaampien hyökkäysten lisäksi KuPSilla ja Ilveksellä on vahva tilanteenvaihtoidentiteetti. Voitetun pallon jälkeen ensimmäinen ajatus on hyökätä kohti vastustajan maalia, välittömästi. Mikäli se tie tukitaan – kuten näiden pelatessa vastakkain usein hyvän vastaprässin ansiosta tehdään – otetaan hyökkäyksestä vauhtia pois esimerkiksi pausalla. Fiksut, kollektiivisesti tiedostetut pallolliset valinnat näkyvät joukkueiden pelissä. Vaikka pallon kanssa pakottamista näkee ajoittain, on sitä huomattavasti muita Veikkausliiga-joukkueita vähemmän.
”Harva pelillisesti hukassa oleva joukkue erottuu positiivisesti kaikkensa likoon laittamisella.”
On myös helppo sanoa, että nämä joukkueet erottuvat mentaliteetillaan, asenteellaan. Maaleja jahdataan viimeiseen sekuntiin saakka, yhtään prässiä ei jätetä tekemättä tai omasta roolista lintsata. Tulostaululla asia on näkynyt pitkin kautta useina viime hetkien nousuina.
On tärkeä tiedostaa, ettei tämä ole irrallinen asia pelillisestä identiteetistä. Sen luoma selkeys ja turva mahdollistavat näillä joukkueilla nähtävän mentaliteetin. Harva pelillisesti hukassa oleva joukkue erottuu positiivisesti kaikkensa likoon laittamisella.
KuPSin ja Ilveksen vahvat kollektiivit ovat mahdollistaneet useiden yksilöiden loistamisen tällä kaudella. Esimerkiksi Samuli Miettinen, Matias Siltanen, Doni Arifi ja Oiva Jukkola eivät olisi pelanneet näin hienoa kautta ilman joukkueidentiteetin tuomaa turvaverkkoa.
Olen kirjoittanut näistä kahdesta joukkueesta tällä kaudella useasti. Nytkin huomaan toistavani monia samoja asioita ja niputtavani molempien joukkueiden pelilliset ansiot yhteen. Se on loogista.
Miksikö? Koska ne ansiot toistuvat ottelusta toiseen. Se on asia, jota jalkapallossa tulee vaalia.
Ja sillä on mahdollista voittaa mestaruuksia – vaikka budjetti ei olisi sarjan suurin.
