Tamara Lund ja Rami Sarmasto suunnittelivat jo häitä, mutta yksi automatka muutti kaiken: ”Suutelin Ramia ja tartuin hänen käsiinsä – tajusin, että Rami oli kuollut”

Turun kaupunginteatterin tiloissa toimi aikoinaan lapsiteatteri, joka vuonna 1952 esitti näytelmän Tuhkimo. Kuningattaren osaan valittiin 11-vuotias Tamara Lund ja prinssiksi Raimo Virtanen, taiteilijanimeltään Rami Sarmasto.

Rami tunnettiin jo näyttelijänlahjoistaan, ja turkulaistytöt katselivat häntä lääpällään. Niin myös Tamara, vaikka Rami oli häntä lähes 2,5 vuotta vanhempi. Kun lapsinäyttelijät seurasivat katsomossa aikuisten harjoituksia, Rami istui Tamaran vieressä ja tarjosi Sisu-pastilleja. Hän myös saattoi illalla Tamaran kotiin. Vanhemmat kauhistuivat, kun tyttö palasi niin myöhään ja vielä isomman pojan seurassa.

Niin järkyttyneitä vanhempani olivat, että minä monena iltana koettelin vatsaani sängyssä maatessani. Olin varma, että olin raskaana, ja uskoin se johtuvan Sisu-pastillista, jonka Rami minulle tarjosi, Tamara kirjoitti muistelmissaan Lohikäärmeen pahvikulissit.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Tamaran ja Ramin tiet kohtasivat uudelleen Samppalinnan kesäteatterissa. Rami valitsi Tamaran juhannusheilakseen, mutta vieläkään heistä ei tullut paria. Eikä vielä seuraavallakaan kerralla. Jotain alkoi vihdoin tapahtua vasta vuonna 1964, jolloin Rami oli ehtinyt kihlautua näyttelijä Anita Sohlbergin kanssa.

Tamara pestattiin Turun kaupunginteatterin West Side Storyn Anitaksi ja Rami hänen vastanäyttelijäkseen Bernardoksi. Parin välillä oli sähköä, mutta vasta teatterimatka Tampereelle muutti tilanteen kertaheitolla. Ramin ja Tamaran rakkaus syttyi täyteen roihuun.

Kun pysäköimme auton meidän pihallemme, puheet vaimenivat suudelmiksi ja kosketukset muuttuivat hyväilyiksi. Kun lopulta erosimme, auton ikkunat olivat kuumista tunteista huurteiset, Tamara muisteli.

Tieto romanssista levisi ensin teatteripiireissä ja lopulta myös aikakauslehdissä. Kolmiodraaman seurauksena Ramin ja Anitan kihlaus purkautui, mutta joulukuussa nimettömässä kiilsi sormus. Ramin ja Tamaran rakkaustarinasta tuli valtakunnallinen puheenaihe.

Pariskunta joutui tapailemaan enimmäkseen salaa. Tamaran vanhemmat eivät antaneet 24-vuotiaan tyttären vuokrata itselleen asuntoa. Mitä ihmiset olisivat siitäkin ajatelleet?

Aikamiespoika Rami puolestaan asui äitinsä kanssa pienessä yksiössä, jossa Tamaraa ahdisti äidin pessimistinen ajattelumalli: Minusta tuntui, että se usein masensi Ramia. Rami oli erittäin herkkä ihminen, jolla valitettavasti oli myös taipumusta syvään masennukseen. Joskus tuntui raskaalta yrittää kannatella toista ja löytää aina oikeat ajatukset masennuksen hälventämiseksi.

Näiden syiden vuoksi Tamara ja Rami suunnittelivat sitäkin innokkaammin häitään helmikuun 22. päiväksi. Vihkitilaisuutta varten he varasivat Turun tuomiokirkon. Onnellinen yhteinen elämä odotti!

Rami Sarmasto oli valmistunut Suomen Teatterikoulusta vuonna 1958, ja sai myös valkokankaalla muutamia näkyviä osia. Viimeisin niistä oli Valentin Vaalan ohjaamassa iskelmäleffassa Nuoruus vauhdissa (1961), jossa Rami näytteli Rami-nimistä poikaa Lasse Liemolan, Laila Kinnusen ja Anja Haahdenmaan kaveriporukassa. Iskelmien välissä Rami hurjasteli prätkällä ja lopulta voitti myös moottoripyöräkilpailut.

Vauhdikas elokuva innoitti antamaan Ramille lempinimen ”Suomen James Dean”. Nimi oli surullisella tavalla enteellinen. Sen alkuperäinen omistaja oli kuollut autokolarissa kuutisen vuotta aiemmin.

Rakkauden ja näyttelemisen lisäksi myös musiikki yhdisti Ramin Tamaraan, joka oli jo 18-vuotiaana voittanut Ponnahdus pinnalle -laulukilpailun ja levyttänyt useita kappaleita.

Musikaalinen Rami sävelsi kaksi iskelmää, Tyttö kaivolla ja Sinun omasi, joihin Tamara laati sanoitukset. Tyttö kaivolla on Ramin ja Tamaran yhdessä esittämä duetto ja samalla ainoa Ramin levyttämä kappale.

Yhteiselon aloitettuaan Tamara ja Rami päättivät esiintyä yhdessä – olihan heidän vetovoimansa vakuuttanut yleisön jo West Side Storyssa. He saivat ensimmäisen keikkansa, joka oli määrä järjestää Harjavallan Hiittenharjulla hiihtokisojen yhteydessä.

Lauantaina 13. helmikuuta Rami ja Tamara lähtivät ajamaan Helsingistä valtatie kakkosta pitkin Harjavaltaan. Sitä ennen he hakivat kyytiin tulevan bestmanin, Ramin ystävän, radiotoimittaja Juhani Lavenin. Rami itse oli jättää koko keikan väliin, sillä hänellä oli kova päänsärky ja vatsaa kivisti.

Humppilan kohdalla lunta pyrytti. Ramin Cortinan vauhti oli hiljainen, sillä alla oli kesärenkaat ja keli huono. Tamara tarjoutui kuskiksi, mutta Rami päätti ajaa perille asti. Harjavaltaan oli enää 30 kilometriä. Juhani istui takana, ja nuoripari jutteli etupenkillä hiljattain näkemästään elokuvasta Juna.

– Siinä oli sitten fantastinen loppu, Sarmasto totesi.

Juuri silloin vastaan ajoi iso kuorma-auto. Sen lavalla oli poikittain telaketjutraktori, joka ylitti sallitun kuljetusleveyden. Tuohon ylimenevään osaan Ramin ajama auto osui ja leikkautui auki kuin sardiinipurkki.

Ramilla ja Tamaralla oli turvavyöt, jotka pitivät heidät istuinpaikoillaan. Ramin puolelle oli kuitenkin repeytynyt ammottava aukko, johon hän oli syöksymässä. Tamara yritti vetää häntä takaisin sisään, mutta ei onnistunut. Ramin pää osui jäiseen maantiehen ennen kuin auto pysähtyi.

Tamara ja Juhani selvisivät säikähdyksellä ja ruhjeilla, mutta Rami oli tajuton. Näytti siltä kuin hän vain nukkuisi rauhallisesti. Kuorma-auto oli ajanut pois paikalta. Onnettomuuden uhrit joutuivat odottamaan pitkään, kunnes paikalle ajoi henkilöauto.

Rami nostettiin takapenkille Tamaran syliin ja vietiin lähimpään sairaalaan. Tamara ei koskaan unohtanut kauhunhetkiään.

Ryntäsin autosta ja huusin henkeni hädässä apua sairaalan käytävään. Rami vietiin kiireesti jonnekin ja minä jäin hiljaa rukoilemaan ja toivomaan. Olin luullut tuntevani hänen heikon pulssinsa autossa matkalla sairaalaan. Ehkä olin erehtynyt.

Pian lääkäri kutsui Tamaran huoneeseen, jossa Ramia yritettiin pelastaa. Pöydällä lepäsi kihlasormus ja Tamaran antama amuletti. Se kuvasi matkustavaisten suojeluspyhimystä Pyhää Varvaraa.

Suutelin Ramia ja tartuin hänen käsiinsä. Tajusin, että Rami oli kuollut, hänet oli viety minun luotani.

Sairaalassa Tamara etsi partakoneenteriä päättääkseen päivänsä, mutta hoitaja arvasi aikeet. Morfiiniruiske rauhoitti, minkä jälkeen iskivät suru ja epätoivo.

Suunniteltu vihkipäivä vaihtui hautajaisiksi. Tamara laski Ramin arkulle kimpun. Kuolinilmoitukseen hän valitsi sanat, jotka Rami oli kirjoittanut kuolinpäivänään Tamaralle antamansa ruusun saatteeksi: Meitä oli kaksi

Hautajaisten jälkeen Tamara lähti äitinsä kanssa Teneriffalle toipumaan surustaan. Turun kaupunginteatteriin hän palasi vasta seuraavalla näytöskaudella.

Surustaan huolimatta – tai ehkä juuri siksi – Tamara yritti keväällä euroviisukarsintoihin ja esitti edesmenneen rakkaansa säveltämän laulun Sinun omasi. Hän lauloi kauniin kappaleen täydestä sydämestä rakastaan ajatellen, mutta sitä ei valittu edes välikarsintaan.

Suruajan jälkeen elämä jatkui. Tamara halusi perustaa perheen ja hänellä oli lyhyt romanssi romanilaulaja Taisto Tammen kanssa. Hän kulki myös tovin ensirakkautensa Hannu Laanion käsipuolessa.

Syksyllä 1965 West Side Story toi jälleen miehen Tamaran elämään. Hänet pyydettiin paikkaajaksi Kansallisoopperan Anitaksi, ja musikaalin harjoituksissa hän tapasi Tonyn roolissa esiintyneen oopperalaulaja Aatos Tapalan. Laulajat rakastuivat, solmivat pitkän avioliiton ja saivat yhteisen pojan.

Tamaran Lundin lahjat tunnettiin kansainvälisesti. Hän teki näyttävän uran ensin Suomessa ja myöhemmin Keski-Euroopassa esiintyen muun muassa Münchenin kaupunginteatterissa ja Berliinin Komische Operissa. Samaan aikaan avioliitto Aatoksen kanssa laimeni, ja Tamara tunsi itsensä yksinäiseksi.

Elämänsä kolmannen suuren rakkauden Tamara tapasi Saksassa vuonna 1982, kun romanialaissyntyinen oopperalaulaja Alexandru Ioniță vei Tamaralta jalat alta.

Minun kohtaloni kutsui minut uuteen rakkauteen. Se antoi minulle vielä kerran mahdollisuuden nauttia naisena olemisen jumalallisesta tunteesta rakastavan miehen syleilyssä kiihkeästi haluttuna.

Alexandru saattoi palauttaa Tamaran mieleen suhteen Ramin kanssa. Se oli ollut samanlaista intohimoa, joka väreili heidän välillään myös esiintyessä. Tamara ja Alexandru lauloivat myös yhdessä maineikkailla eurooppalaisilla estradeilla.

Tamara julkaisi muistelmansa vuonna 2005. Menneestä elämästään hän oli kiitollinen – eikä koskaan unohtanut Rami Sarmastoa: Onnen hetkiä on ollut enemmän kuin ehkä jollakulla toisella. Valitettavasti elämämme ei koostu pelkästään onnen ja harmonian hetkistä, ja silti elämän tapahtumat asettuvat jollakin tavoin tasapainoisesti. Me menetämme ja petymme, mutta kaikella silläkin on nähtävästi tarkoituksensa, sillä toisaalta saamme murheen vastapainoksi jotakin muuta.

Nopeasti edennyt vatsasyöpä päätti Tamaran elämän heinäkuussa 2005. Alexandru kuoli viisi vuotta vaimonsa jälkeen. Heidän tyttärensä Maria Lund jatkaa menestyksekkäästi vanhempiensa ammatissa.