Tämän vakiokasvon asema Jacob Friisin Huuhkajissa on vaakalaudalla – vastuu ei ole enää itsestäänselvyys
Miesten A-maajoukkueen itseoikeutettuihin avainpelaajiin vuosikaudet kuuluneen Glen Kamaran tähti on huolestuttavassa laskussa. Uuden maajoukkuevalmennuksen on mietittävä keskikenttäpelaajan roolia ja vastuun laajuutta tarkasti.
Lukas Hradecký, Glen Kamara ja Teemu Pukki. Lista jalkapallon miesten A-maajoukkueen tähtipelaajina pidetyistä, vielä maajoukkueuraansa jatkavista nimistä ei ole pitkä. Tästäkin kolmikosta Hradecký täytti syksyllä 35 ja Pukki siirtyy aikuisurheilijoiden joukkoon maaliskuussa. Edellä mainitun asema niin Leverkusenissa kuin Huuhkajissa on yhä täysin sementoitu, Veikkausliigaan palaavan kaikkien aikojen maajoukkuemaalintekijä Pukin Huuhkaja-ruutu ei enää niinkään.
A-maajoukkueen keskikentän puhutuin ja varmasti myös hehkutetuin pelaaja Kamara on ollut ryhmän ensimmäisiä avauskokoonpanoon piirrettäviä nimiä jo yli kuuden vuoden ajan. Pohjoiskaarre on laulanut miehen pehmeästi liikkuvista lanteista ja jalkapallokansa ihastellut pelin dynamon kylmäpäisyyttä ja hienoja väläytyksiä pallon kanssa.
Kaikki tämä on ollut usean vuoden ajan täysin perustelua, mutta Kamaran omilla pelillisillä ansioillaan hankkima sädekehä on alkanut himmentyä viime aikoina merkittävästi. Viimeistään päättyneen syksyn katastrofaalinen Kansojen liigan 0-6 -huuhkajasuoritus alkoi kirvoittaa kriittisiä ääniä myös Kamaran pelaamisen suuntaan.
Tuoreimmat uutiset Kamaran seurajoukkuetilanteesta eivät myöskään ole rohkaisevia. Championshipin Leeds United myi avainroolissa pelanneen Kamaran Ranskan Ligue 1:n Rennesiin viime kesänä. Siirto vaikutti aluksi erinomaiselta hyppäykseltä top 5 - sarjan runkopelaajaksi vieläpä kärkikahinoihin tähtäävään ryhmään ja alkusyksyn Kamara starttasikin enemmistön Ligue 1 -otteluistaan. Joukkueena Rennes kuitenkin kynti, mikä johti lopulta päävalmentaja Julien Stéphanin potkuihin marraskuussa. Ruoriin hyppäsi ikoninen argentiinalaisluotsi Jorge Sampaoli.
Se oli Kamaralle lopun alkua.
”Mikäli maaliskuussa MM-karsintansa uuden päävalmentaja Jacob Friisin komennossa aloittava maajoukkue perustaa pelinsä samoihin periaatteisiin kuin tanskalaisvalmentajan viimeksi – erinomaisin tuloksin – luotsaama Viborg, herättää sekin Kamaran roolista kysymyksiä.”
Jos Sampaolia pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi se intensiteetti. Vuodesta ja kilpailusta toiseen miehen joukkueet pyrkivät juoksemaan vastustajiltaan jalat alta. Ilman palloa se tapahtuu jatkuvalla korkealla prässäämisellä ja pallon kanssa maata pitkin tapahtuvalla, mutta mahdollisimman nopealla tilan voittamisella syvyyssuunnassa.
Lähdetään perustellusta oletuksesta, että Kamara on saanut muiden Rennes-pelaajien kanssa tasavertaisen mahdollisuuden näyttää kykynsä uudelle päävalmentajalle. Kaksi kuukautta Sampaoli-ajan alun jälkeen tilanne on kuitenkin se, ettei Kamara edes harjoittele edustusmiehistön kanssa; Sampaoli ei ole lopulta nähnyt suomalaiselle minkäänlaista käyttöä ja halunnee hänestä eroon jo parhaillaan auki olevassa siirtoikkunassa.
Sampaoli-pallon ja Kamaran ominaisuuksien näkökulmasta tilanteen ei ole voinut sanoa tulevan täysin puun takaa. Intensiivinen vauhtijalkapallo on kaukana Glen Kamaran mukavuusalueelta. Keskikenttäpelaaja on edelleen loistava pallon pitämisessä omilla, aggressiivisenkin prässin kestämisessä ja sitä myöten joukkueensa pelin rauhoittamisessa. Viimeksi mainittu käsite vain harvemmin kuuluu Sampaolin sanakirjaan. Myöskään korkea, suorastaan raivohullu prässääminen ei ole jalkapalloa, jossa Kamara varsinaisesti loistaa.
Pääsemme Huuhkajiin. Mikäli maaliskuussa MM-karsintansa uuden päävalmentaja Jacob Friisin komennossa aloittava maajoukkue perustaa pelinsä samoihin periaatteisiin kuin tanskalaisvalmentajan viimeksi – erinomaisin tuloksin – luotsaama Viborg, herättää sekin Kamaran roolista kysymyksiä.
Pelityyli, jossa pallo pysyy lähinnä maassa ja etuja yritetään luoda linja kerrallaan melko sentraalisesti, muodon sisäkautta, sopii Kamaralle parhaiten. Tällaista pelitapaa Huuhkajat-valmennus yritti ajaa sisään osassa syksyn otteluita, ja Kamara olikin paljon pallossa. Friisin Viborg taas hyökkäsi täysin eri tavalla, haluten nopeasti keskustasta laidoille, joissa juoksemiseen, ohittamiseen ja keskittämiseen erikoistuneet vauhtiveikot hoitivat etenemisen. Keskikenttäpelaajien pallollinen rooli oli hyvin yksinkertainen: pidä pallo omilla ja toimita se leveyteen, jos vain pystyt.
Lisäksi Friis antoi valtavasti painoarvoa nopeille vastahyökkäyksille. Kun Viborg voitti pallon, ei sen neljällä-viidellä pelaajalla ollut mitään muuta mielessä kuin ylittää keskikenttä todella nopealla kiihdytyksellä kohti vastustajan rangaistusaluetta. Näissä hetkissä ei paljon peliä rytmitelty.
Pelin hetkiin, joissa keskikentän keskustan pelaaja toimii jakelukeskuksena – vaikkakin pääasiassa laidoille – Kamaran profiili vielä sopii. Vastahyökkäyksissä tavoiteltavaan kentän juoksemiseen taas ei alkuunkaan: Kamara ei ole nopea tempokuljettaja tai erityisen hyvä syvyyssuunnassa annettujen pidempien syöttöjen jakelija. Hän syöttää palloa eniten sivuttain tai alaspäin.
Se ei Sampaolille maistunut, eikä välttämättä Friisillekään.
On totta, ettei joukkue voi vain vastahyökätä tai juosta täysiä laitoja pitkin ylös täyttä 90 minuuttia – Kamaran kaltaisia rauhoittajiakin tarvitaan. Friis ei kuitenkaan valinne avauskokoonpanoaan niin, että keskikentän keskusta ylimiehitettäisiin, koska hän haluaa edetä laitojen kautta. Näin ollen Kamaran ollessa kentällä olisi hänellä iso ruutu myös maajoukkueen puolustaessa. Se ei kuulosta hyvältä.
Kun valmentaja valitsee pelaajia avauskokoonpanoon huippujalkapallossa, joutuu hän aina punnitsemaan, jääkö viivan alle plussaa vai miinusta. Lionel Messi voi olla ottamatta ainuttakaan juoksuaskelta joukkueensa puolustaessa, koska miehen hyökkäysuhka vie saldon aina reilusti plussalle – jo ennen MLS-höntsävuosia. Crystal Palacen Will Hughes tuskin syöttää ainuttakaan 25-30-metristä syöttöä ylätaskuun yhden tai kahden linjan läpi, mutta hän ei menetä palloa ja ennen kaikkea ottaa joka ottelussa tukun tärkeitä katkoja ja suojelee puolustuslinjaa korvaamattomalla tavalla. Iso plussaldo viivan alle.
Kuuma kysymys Kamaran kohdalla on ollut jo pidempään, riittääkö hänen ylivertainen kykynsä tulla prässin alta pois tuottamaan Huuhkajille plusmerkkisen saldon. Koko ajan enemmän on näyttänyt, että ei.
Jo pari-kolme vuotta sitten nähtiin, kuinka iso painolasti mies oli Huuhkajien puolustaessa kolmen keskikentällä isoilla leveyssuunnan metreillä – asetelmassa, jossa yhden pelaajan puolivillainen muodossa liikkuminen näkyy heti räikeästi. Sama jatkui viime syksynä, jolloin Kamara jäi jatkuvasti kiinni tilanteista, joissa hän jätti esimerkiksi antamansa pallopaineen alibinomaiseksi tai ei juossut täysiä omalle vastuualueelleen Suomen liikkuessa muodossa sivuttain. Sama juttu negatiivisissa tilanteenvaihdoissa: katselua, ihmettelyä ja lönköttelyä.
Jotta Kamaran viivanalussaldo voisi jäädä plusmerkkiseksi – ja hänen toistaiseksi itseoikeutettu avauskokoonpanon paikkansa perustelluksi – tulisi valmennuksen pystyä piilottamaan miehen puolustukselliset heikkoudet lähes kokonaan. Suomen kaltaisen altavastaajan pelitavassa tällainen vain ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Yksi suurimmista Huuhkajien kehityskohdista viime syksyyn on erikorkuisten blokkipuolustusten – osa-alue, josta Friisiä on tanskalaislähteissä kehuttu – tiivistäminen. Siihen yhtälöön yhtäkään vapaamatkustajaa ei mahdu.
”Kamaran automaattinen avauskokoonpanopaikka ei kuitenkaan voi olla enää itsestäänselvyys.”
On mahdotonta vastata näppäimistön takaa siihen, pystyykö Glen Kamara kohta kolmekymppisenä pelaajana vielä kehittämään puolustuspelaamistaan. Ja että onko ilmiö ainoastaan korvien välistä johtuva vai enemminkin asia, jota Kamara ei vain ole tottunut tekemään sataprosenttisesti. Miehen sitoutumista ja halua pelata Huuhkaja-paidalle ei ole koskaan ole ollut tarpeen kyseenalaistaa, ei nytkään.
Kamaran automaattinen avauskokoonpanopaikka ei kuitenkaan voi olla enää itsestäänselvyys. Tilannetta ei tee yhtään helpommaksi totaaliseen umpikujaan ajautunut seurajoukkuetilanne. Sen tulisi ratketa mahdollisimman pian.
Huuhkajien kannalta olisi tietenkin enemmän kuin suotuisaa, että Kamara olisi yksi Friisin aikakauden avainpelaajista, sillä hän pystyy tekemään kentällä asioita, joita yksikään muu ei.
Pallo on juuri nyt hyvinkin pitkälti juuri Kamaralla itsellään.
