Tuulilasi

Tämä skotti-klassikko tehtiin suoautoksi: Land Rover Series II ja Cuthbertsonin telaketjut

Tämä skotti-klassikko tehtiin suoautoksi: Land Rover Series II ja Cuthbertsonin telaketjut

Land Rover Series II ja skotlantilaisen Cuthbertsonin muutosrakentamat telaketjut – siinäpä vasta kokonaisuus.
Teksti AMS, Malte Jürgens
Kuvat AMS, Dino Eisele
Mainos

Kuvatus tienposkessa näyttää kivikautiselta megaliittirakennelmalta, joka liikkuu telaketjuilla. Kulkuvälineen todella erikoislaatuiset kyvyt viittaavat James Bondin kaltaiseen salaiseen vakoilutoimintaan. Tämä yksilö on kuitenkin säilynyt nykyaikaan ja on saksalaisen maasto-autojen harrastajan kokoelmissa.

Cuthbertson on kotoisin Biggarista, Skotlannista. Yritys valmisti näitä erikoisvalmisteisia kulkuneuvoja vuosina 1958-1972 Land Roverin I-, II- ja III –sarjojen perustalle. Nykyään ei enää tiedetä, kuinka monta yksilöä Cuthbertson näitä rakensi, mutta arviot liikkuvat 15–50 välillä.

Jotta tavalliset Lantikat eivät juuttuisi skotlantilaiseen suohon, tarttuivat Cuthbertsonin harrastelijamekaanikot tuumasta toimeen. He päättivät parantaa pyörien kosketuspintaa tiehen, mutta samalla vähentää yksittäisten pyörien painoa pinta-alaa kohden.

Hammaspyörät ovat korvanneet tavalliset renkaat ja pyörittävät telaketjuja, jotka kiertävät pyramidin muodossa kahta teliakselia. Akseleissa pyörii 16 pientä ilmatäytteistä rengasta, jotka pehmentävät menoa huomattavasti, jopa asfaltilla.

Myös ketjut on suunniteltu niin, että ne joustavat omalta osaltaan: ketjujen reunalla ovat metallista taivutetut levyt, jotka on kiinnitetty elastiseen kumivyöhön. Kaikeksi yllätykseksi tämä kelttiläisten soiden hirviö on yhtä helppo ajaa kuin normaali Lantikkakin – ainoastaan kuljettajan paikalle kiipeäminen voi olla joillekin ongelmallinen.

Ohjaus toimii samoin kuin normaalissa henkilöautossa. Valtava ohjaustehostimen pumppu saa voimansa suoraa kampiakselilta, ja vielä suurempi työsylinteri siirtää raidetankoa oikealle tai vasemmalle. Kääntöympyrä on n. 15–20 metriä.

Vauhdin kasvattaminen ei sen sijaan ole kovin helppo toimenpide. Kun on päästy synkronoimattoman ensimmäisen vaihteen loppuvaiheille ja kuljettaja polkaisee kytkintä, on kärry ehtinyt jo lähes pysähtyä, ennen kuin kakkonen on kytkeytynyt.

Käytännössä katsoen kannattaa lähteä liikkeelle kolmosvaihteella, jolloin 40 km/h vauhdissa voi väkivaltaisesti kytkeä nelosen päälle. Tällöin vauhdin voi nostaa jopa 60 km/h tunnissa, mutta moottorin melutaso on silloin ylittänyt jo kiputason.

Tämän vuoksi kaikilla Cuthbertsoneilla, jotka saavuttavat 60 km/h, on yhteinen klaanitunnus – kaulalla roikkuvat kuulosuojaimet.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 20.10.2013