Tämä mies kouluttaa näyttelijöille Etelä-Pohjanmaan murretta – Katso video ja kokeile pääsisitkö läpi Joonas Aution tulikokeesta
Eteläpohjalainen Joonas Autio on kouluttanut elokuvanäyttelijöitä lausumaan ärrän oikealla pohojalaasella tavalla. Murteen briljantti hallinta avaa hänelle jatkuvasti yllättäviäkin ovia.
Joonas Autio aloittaa työpäivänsä Kauhavan Mäenpään kylästä pitkän soratien päästä, ajaa rautatieasemalle ja hyppää Helsinkiin lähtevään aamukuuden Pendolinoon. – Oikeen mua välillä naurattaa, että täältäkö asti sitä pitää lähtiä Helsingin Kamppihin kertomahan, kuinka internet toimii, Autio leukailee.
Vai leukaileeko? Joonas Aution puheenparsi kuulostaa hauskalta jo pelkästään eteläpohjalaismurteen vuoksi, mutta myös muutoin. Autio ei selvästikään ota itseään turhan vakavasti, mikä tihkuu kaikkiin hänen juttuihinsa.
Etelä-Pohjanmaan murre – Lyhyt oppimäärä 1: Perussanasto
Video: Kirsi Haapamatti
Samaan aikaan hän on täydellisen vakavasti otettava digimaailman taitaja. Haastattelun alussa hän huomauttaa eräästä Apu-lehdenkin somekanavilla olevasta teknisestä yksityiskohdasta, jolla digisisältöjen jakamista voisi parantaa.
– En ole enää media-alalla, mutta seuraan sitä kyllä. Laitan aika ajoin kehitysehdotuksia mediataloille. Saattavat pitää kylähulluna kyllä.
Autio työskenteli viime syksyyn asti mediatalossa Seinäjoella, mutta nyt työnantaja on iso rekrytointiyritys. Valokuitu mahdollistaa työnteon kauhavalaisesta ”töllistä” päin, mutta kerran pari kuussa on Aution matkustettava Helsinkiin.
– Monipaikkaisuus on mahtavaa. Tämä työskentelytapa pitää mielen virkeänä. On kiva mennä välillä toimistolle ja istua ihmisten kanssa noukakkain. Kiva on kyllä lähteä kotiinkin. Huuratan pääkaupunkiseutulaisia kollegoita sanomalla, että Helsingissä parasta on pohjoiseen lähtevä juna.
Joonas Autio kuvailee itseään mettäpöyrööksi. Hän tarvitsee yksinoloa, rauhaa ja hiljaisuutta. Sen vastapainoksi hän viihtyy ihmisten parissa mainiosti. Esimerkki siitä on Aution monivuotinen työ nuorisoseuratoiminnan parissa. Hän on aktiivi niin omalla paikkakunnalla Kortesjärven Ylikylän nuorisoseuralla kuin valtakunnallisestikin. Hän toimii sekä Suomen nuorisoseurojen että Nuorten akatemian hallituksessa.
Kaikenlaisesta ”touhaamisesta” pitävä Autio on järjestänyt tarinankerrontaperinnettä elävänä pitäviä Valehtelun SM-kisoja, tuottanut harrastajateatterikesätapahtumia ja ohjannut ja tuottanut näytelmiä ja ollut mukana järjestämässä konsertteja, lentonäytöksiä ja muita tapahtumia. Hän on ollut puhujana Porin Suomi-Areenassa. Häntä on kutsuttu eteläpohjalaisuuden suurlähettilääksi.
Miehen on silti vaikea ottaa kunniaa itselleen melkein mistään. Hän sanoo esimerkiksi nuorisoseuratoiminnan olevan yhdessä tekemistä ja nuorisoseuran olevan yhteisö, jossa yksi ei tee vielä mitään.
Ideoiden esittäjänä Autio on parhaimmillaan.
– Parasta on, kun saan muitakin villattua (villittyä) mukaan. Saan eniten iloa ja riemua siitä, että aina löytyy muitakin yhtä lailla hulluja, jotka innostuvat kuningasideoistani.
Mieluisinta Autiolle on harrastajateatteri, jonka tyyssijana palvelee Kortesjärven Ylikylän nuorisoseuran esiintymislava.
Nuorisoseuran harrastajateatteri on kuulu laadukkaasta tekemisestään.
Viime vuonna se esitti Florian Zellerin Isän. Se sai niin suurta suosiota, että kutsu kävi jopa Suomi- Areenaan.
Riittääkö pienellä kylällä väkeä toiminnan pitämiseksi vireänä?
– Onhan se niin, että väki vähenee ja vanhenee. Toiminta skaalataan sen mukaiseksi, niin se menee. Lasten ja nuorten mukaan saaminen on mahdollista, kun pitää vähän meteliä tuolla kylänraitilla, Autio sanoo.
Aution omat lapset ainakin ovat innostuneet harrastajateatterista. Autio käyttää myös verbiä pakottaminen, kun kyse on nuorisoseuralaisuudesta.
– Täällä oli jazzkonsertti, jonne pakotin perilliseni cd-myyntiä hoitamaan. He puhuivat ainakin yhden kylän tenavan mukaansa.
”Videota kuvattiin pellolla monta päivää. Mietin siellä, että kaikkeen sitä mettäläänen voikin päästä mukaan.”
Ei Kauhavalla tai Kortesjärvellä pelkkää onnea ole, eikä Autio sellaista kuvaa edes yritä maalata.
– Onhan täällä vanhoilliset asenteet vallalla. Viime kuntavaalien jälkeen uutisissa oli, että Kauhavan valtuusto oli kaikkein konservatiivisin koko valtakunnassa.
Autio sanoo asenneilmapiirin olevan aivan toinen Helsingissä kuin Etelä-Pohjanmaalla, vaikka junamatka niiden välillä kolmessa tunnissa taittuukin.
– Esimerkiksi Kallion kirkko ja kirkko täällä, ovathan ne ihan eri vesissä pestyt. Samaa sukupuolta olevien vihkiminen herättää täällä valtavan metakan. Ihmisnäkemys on aivan eri, vaikka samaa evankelisluterilaista kirkkoa ollaan.
Joonas Autio seuraa politiikkaa, mutta sellaista rahaa ei ole, että hän lähtisi siihen mukaan. Hän sanoo seuranneensa sivusta poliitikkoystäviensä arkea ja nähneensä lajin raadollisuuden.
– Konservatiivisuuden kanssa on vain pärjättävä. Täällä on tällaista. Senkin takia on hienoa, että saan tehdä työtä, jossa reissaan välillä Helsinkiin ja pääsen kokemaan monenlaista. Se tuo kontrastia elämään, ja siitä tykkään.
Etelä-Pohjanmaan murre – Lyhyt oppimäärä 2: Virkamiessuomi
Video: Kirsi Haapamatti
Koko ikänsä Etelä-Pohjanmaalla asunut Joonas Autio ei ole koskaan kadottanut murrettaan, vaan hän puhuu niin sanotusti ”leviää” eli ehtaa eteläpohjalaista. Eteläpohjalaismurteissa on maakunnan sisällä eroja, Aution murre on kortesjärveläis-kauhavalais-härmäläistä, hän itse arvelee.
– Täällä ei käytetä notta-sanaa eikä aivan niin paljon puhuta ärrän päälle. Hoota täällä tukitaankin sitten vähän joka väliin, Autio selittää.
Murreyhdistyksen kautta Joonas Autio tuli kymmenisen vuotta sitten löydetyksi Härmä-elokuvan murrekouluttajaksi. Ohjaaja JP Siilin pyynnöstä Autio muokkasi näyttelijöiden repliikit härmäksi, äänitti äänikäsikirjoituksen ja myös opasti näyttelijöitä kasvotusten. Työ oli monivaiheinen, välillä harjoiteltiin tuotantoyhtiön tiloissa Helsingissä, mutta suurin osa kuvauksista toteutettiin Kauhavalla.
Autio muistaa kesäisenä iltapäivänä kuvatun kohtauksen, jossa päätähti Mikko Leppilammen hahmo esittää pitkän monologin.
– Seurasin kohtausta viereisellä sillalla aharistuneena. Olin niin helpottunut, kun monologi onnistui.
Eteläpohjalaismurteista on monella sellainen mielikuva, että niitä puhutaan hitaasti ja harkiten. Muun muassa sitä käsitystä Autio pääsi murrekouluttajana oikomaan.
Autiolla itsellään on kuuluva ääni, hän artikuloi selkeästi arastelematta itseilmaisua, mutta teatteriproduktioissa hän viihtyy lavan takana. Tuotanto, valo- ja äänitekniikka ja markkinointi, niiden taakse Autio sanoo vetäytyvänsä, hän ei edes ajattele astuvansa estradille. Yllytyshulluksi tunnustautuva mies sanoo silti harvoin kieltäytyvänsä, kun jotakin erikoista pyydetään.
Murremestarimaineensa ja verkostojensa siivittämänä Autio esiintyy kuin esiintyykin pian itse. Klaus Härö ohjasi eräälle yritykselle mainoskuvaukset, jossa Joonas Autio näyttelee eteläpohjalaista maatalon isäntää. Videot ja lehtimainokset esitetään ensi vuonna valtakunnallisesti ja myös Eurooppaa myöten. Luvassa on myös katumainoksia.
– Oli tosi kiinnostava nähdä, miten iso yritys toteuttaa brändisisältöjään. Videota kuvattiin pellolla monta päivää, oli maskeeraajat ja puvustajat, monta kameraa ja äänittäjää ja oma making of -tiimi ja catering. Mietin siellä, että kaikkeen sitä mettäläänen voikin päästä mukaan.
