Tämä kaupunki Kroatiassa kannattaa tietää: Rovinj on lomailijan kaunis tukikohta ihanalla Istrian seudulla

Aamun auringossa Rovinjin vanhakaupunki vaikuttaisi kuin kohoavan merestä. Näkymät ovat olleet lähes samanlaiset satojen vuosien ajan. Kellertävät ja okranväriset talot ovat tiiviisti kiinni toisissaan. Ylhäällä kukkulalla seisoo katedraali, mutta sen katolla ei olekaan tavanomaiseen tapaan ristiä, vaan kaupunkia suojeleva naisen hahmo Pyhä Eufemia.

Rovinj on noin 14 000 asukkaan pikkukaupunki Adrianmeren rannalla, Kroatian pohjoisosassa Istriassa. Istrian niemimaa on maan suosituimpia lomailualueita. Kävijöitä viehättävät täällä merimaisemien ja vaihtelevan luonnon lisäksi herkulliset ruuat ja paikalliset hyvät viinit.

Rovinjin historialliseen keskustaan ja mukulakivikatuihin tutustuu parhaiten vetämällä jalkaan mukavat lenkkarit ja lähtemällä liikkeelle jalan. Hotellit sijaitsevat parin kilometrin päässä vanhastakaupungista, mutta matka keskustaan taittuu mukavasti rannan kävelytietä pitkin. Heti isojen hotellien alapuolelta alkaa suuri puisto ja viheralue, Punta Corrente.

Rovinjia pidetään yhtenä Kroatian kauneimmista kaupungeista. Venetsialaisen kulttuurin vaikutus näkyy täällä yhä.

Rantareittejä Rovinjissa on silmänkantamattomiin, ja se on yksi kaupungin viehättävistä puolista. Meri helmeilee auringon paisteessa ja pinjat tuoksuvat.

Punta Correnten puistossa on muutama baarikin, jos jano yllättää ja haluaa välillä istahtaa katselemaan maisemia. Polveilevan kävelyreitin varrelta löytää aina tuulelta suojaisan poukaman.

Hiekkarantoja täällä ei juuri ole, mutta valkoisista pikkukivistä koostuville rannoille on tuotu aurinkotuoleja. Aamun nopeimmat kävijät ovat jo ehtineet varata itselleen paikat eturivistä. Kristallinkirkas vesi houkuttelee pulahtamaan uimaan. Meitä vetää kuitenkin puoleensa Eufemia-pyhimys, joten jatkamme matkaa kohti kukkulaa.

Rovinjista on helppo nauttia kävellen tai vaikka vuokrapyörällä.

Ohitamme vanhan sataman ja nousemme vanhankaupungin pääkatua Grisiaa kukkulan laelle. Kapeat, pienten putiikkien täyttämät kujat johtavat kaikki ylös samaan osoitteeseen, Pyhän Eufemian katedraalille.

Keskiajalla näitä samoja kujia kulkivat pyhiinvaeltajat. Se oli lähtölaukaus turismille. Sen jälkeen kävijöitä on riittänyt, etenkin kesäisin.

Sivukadulta tulvahtaa houkuttelevasti leivonnaisten tuoksu. Leipomon nimi on La Dolce Vita, Ihana elämä. Leo Breski valmistaa siellä perinteisiä leivoksia, joiden nimi on breskvice. Haukkaamme kokeeksi vihertävää leivosta. Maku on täyteläinen ja makea. Ei ihme, että sen valmistamiseen on kulunut kaksi vuorokautta.

Rovinjin kujilla tuntee olevansa myös mukavasti keskellä kaupunkilaisten arkea. Talosta toiseen on viritetty naruja, joilla on pyykkiä kuivumassa.

Ravintola La Puntulinassa on pöytiä kalliolohkareiden lomassa.

Kukkulan laella pujahdamme sisään katedraalin raskaista ovista. Alttarin vieressä on sarkofagi, jonka sisällä arkussa Pyhän Eufemian kerrotaan lepäävän. Taustalla on maalaus, jossa nainen taistelee leijonia vastaan hengestään.

Eufemia kuoli marttyyrinä vuonna 303. Tarinan mukaan hän oli senaattorin tytär, jota kidutettiin kristittyjen vainoissa Khalkedonissa, nykyisen Turkin alueella. Haavoittunut Eufemia heitettiin areenalle leijonien tapettavaksi, mutta legenda kertoo, että kissapedot vain nuolivat hänen haavojaan. Lopulta areenalle päästettiin karhu, jonka puremaan Eufemia kuoli. Pyhimystarinan mukaan hänen ruumiinsa ilmestyi sitten raskaassa sarkofagissa Rovinjin rannikolle.

Paikallisten luottamus Eufemian voimiin on luja. Pyhimyksen uskotaan suojelleen Jugoslavian hajoamissodan aikana 1990-luvulla Rovinjia niin, että kaupunki säästyi tuhoilta. Eufemian arvostuksesta kertoo sekin, että moni paikallinen nainen on nimeltään Femi, Fumica tai jotain samantapaista. Kaikki ovat muunnoksia Eufemiasta.

Merenkulkijoita pyhimys on varoittanut kautta aikojen myrskyistä ja tuulten vaihteluista. Kun tuuli kääntyy, myös patsas katedraalin huipulla kääntyy.

Kirkon ovilta näkee kauas merelle. Sieltä on ollut helppo havaita lähestyvät viholliset.

Rovinjin putiikeissa on tarjolla muun muassa paikallisia käsitöitä.

Laskeutuessamme kukkulalta alas kadun varrella huomion kiinnittää herttainen, hapsukarvainen koira. Se vartioi pientä kauppaa nimeltä Tomaso Shop.

Koiran omistaja Nino Katina myy kaupassaan istrialaisia ruokatuotteita sekä paikallista likööriä, ja maistiaisiakin täällä saa. Samalla voi tehdä pienen aikamatkan 50 vuotta taaksepäin. Seinillä on kuvia Frank Zappasta, Jimi Hendrixistä ja George Harrisonista, 1960-luvun rocklegendoista, joiden vierellä Katina kuvissa poseeraa.

Katina kertoo tehneensä 60-luvulla Jugoslavian ensimmäistä rockjulkaisua, lehteä nimeltä Džuboks eli Jukeboksi. Rovinjiin perustettiin vuonna 1967 diskokin, joka oli ensimmäisiä lajissaan koko maassa.

Sanotaan, että kaupungissa olisi asukaslukuun suhteutettuna nykyisin enemmän baareja kuin missään muualla Kroatiassa. Iltaisin kaduilla tunnelma onkin eloisa.

Kiitämme käynnistä Ninoa ja hänen Rod Stewartin laulusta nimensä saanutta koiraansa, Maggie Maytä.

Rovinjin kaupungin merimaisemia voi ihailla myös lukuisissa mukavissa rantaravintoloissa.

Venetsialaiset hallitsivat Rovinjin seutua vuosina 1283–1797, ja tuon ajan vaikutukset ovat yhä monella tapaa näkyvissä. Jollei tietäisi olevansa Kroatiassa, voisi kuvitella astelevansa jonkin italialaisen rannikkokaupungin kaduilla. Hintataso vain tuntuu Italiaa huokeammalta, ja omaa mukavaa karheuttakin paikan tunnelmassa on.

Rovinjin murre muistuttaa venetsialaisten puhumaa italiaa, ei niinkään kroatiaa. Muualta maasta saapuvat kroaatit eivät kuulemma aina ymmärrä rovinjilaisten puhetta.

Aikoinaan moni kaupunkilainen sai elantonsa kalastuksesta ja kalasäilyketehtaasta. Jugoslavian hajoamissotaan 1990-luvulle asti Rovinjissa asui myös paljon taiteilijoita ja kirjailijoita. Sota muutti monen elämän ja sai luovaa väkeä ja pienyrittäjiä muuttamaan muualle.

Auringonlasku Adrianmeren äärellä on Istriassa matkaillessa aina kaunis hetki.

Iso tupakkatehdas jätti kaupungin kymmenisen vuotta sitten, ja valkoisessa tyhjilleen jääneessä rakennuksessa on järjestetty sittemmin erilaisia kulttuuritapahtumia, kuten näyttelyitä ja konsertteja. Alkukesästä siellä on tanssitapahtuma. Silloin Rovinjissa tanssitaan muuallakin kuin tupakkatehtaassa, nimittäin puistoissa ja salsaristeilyllä.

Matkailijalle kaupunki on parhaimmillaan kevätkesällä ja syksyllä. Adrianmerellä ja Dolomiittien vuorilla on vaikutuksensa Rovinjin ilmastoon. Talvet ovat viileitä, kesät kuumia. Uinnista voi nauttia vielä syksylläkin, sillä meri on pitkään lämmin.

Meri inspiroi moneen. Rovinj on ollut taiteilijoiden suosiossa.

Rovinj on herkuttelijan taivas. Meri tarjoaa antiaan lautasille, ja ruokaravintoloita on runsaasti. On kalaa, äyriäisiä ja tietysti italialaisvaikutteista ruokaa, kuten risottoja ja pastaa. Balkanin vaikutus puolestaan näkyy liharuuissa.

Kulinaristeille riittää kaupungissa paikkoja, joista valita. On muun muassa ravintolat Snack bar Rio ja Scuba sekä perinteiseen tapaan kalaa ja äyriäisiä tarjoava Giannino. Vanhastakaupungista löytyvä Monte sai puolestaan ensimmäisenä kroatialaisena ravintolana Michelin-tähden.

Tunnelmalliselle illalliselle sopii erityisesti ravintola La Puntulina, joka on myös saanut maininnan Michelin-oppaassa. Osa paikan pöydistä on jännittävästi rannan kivenlohkareiden lomassa. Siellä aterioidessaan voi katsella auringonlaskua, joka värjää Adrianmeren oranssiksi.

Rantakalliolle rakennettu La Puntulinan talo on ollut saman perheen omistuksessa usean sukupolven ajan. Rebecca Pellizzerin isoisänisä vannotti aikanaan poikaansa, ettei kotia saisi myydä kotia milloinkaan pois. Poika ei myynyt. Vuonna 2004 Rebecca sukulaisineen avasi siihen tämän hyvän ravintolan.

Brijunin kansallispuisto on erikoinen yhdistelmä roomalaisia raunioita, luontoa ja metsäteitä sekä poliittisen eliitin lomaresidenssejä.

Rovinjista tehdään runsaasti risteilyjä ja erilaisia retkiä lähialueille. Tarjonta on monipuolista: Panoraamaristeily vie veneellä lähisaariin. On venematkoja lähikaupunkeihin ja kalastusretkiä. On delfiinien katselua auringonlaskun aikaan. Italian puolelle lahden yli Venetsiaankin voi lähteä päiväksi.

Kokonaan toisenlaisiin maisemiin vie Istrian sisämaahan kukkuloille ja tryffelimaastoihin suuntautuva retki. Siellä tutustuu niemimaahan ja sen kasvillisuuteen rannikkoa laajemmin.

Rovinjin rannikolla on viitisentoista saarta. Varttitunnin venematkan päässä kaupungista on esimerkiksi Sveti Andrija, jota kutsutaan myös Punaiseksi saareksi. Jos Rovinjin kapeilla kaduilla alkaa olla ahdasta, Andrijan saaressa luonnon keskellä kulkevilta poluilta löytää rauhaa. Siellä on myös monia rantoja.

Pidemmän matkan päässä Rovinjista etelään sijaitsee Brijunin kansallispuisto. Siihen kuuluu kaikkiaan 14 saarta. Suurimmalle Veliki Brijunin saarelle pääsee veneellä Fažanan pikkukaupungista. Pulasta Fažanaan on matkaa vajaat kymmenen kilometriä, Rovinjista kolmisenkymmentä.

Brijuni ei tosin aivan vastaa meidän suomalaisten mielikuvia kansallispuistosta. Se on yhdistelmä villiä luontoa, tiheitä lehtipuumetsikköjä, niittyjä, antiikin roomalaisten raunioita, modernia golfkenttää ja poliittisen eliitin lomaresidenssejä. Eläintarhakin siellä on.

Kaikessa omintakeisuudessaan saari on kuitenkin hyvinkin käymisen arvoinen paikka.

Tarjoilija viimeistelee annoksia Brijunin saaren rantaravintolassa.

Brijuni tunnetaan myös Jugoslavian entisen presidentin Josip Broz Titon saarena. Hän lomaili ja asusteli siellä vuodesta 1953 aina vuoteen 1979. Saarella on edelleen nähtävänä 50-luvun Cadillac, jolla Tito kyyditsi arvovieraitaan. Brijunilla on myös armeijan tukikohtia ja nykyisen presidentin käytössä oleva uudempi residenssi.

Titoa viehätti paikassa sama kuin meitä myöhemmän ajan kulkijoitakin: kaunis luonto.

Pyhän Marian basilikan raunioilla saariluonnon keskellä tunnelma on lähes harras. Vain lintujen viserrys rikkoo hiljaisuuden.

Paikalliset ovat vakuuttuneita siitä, että Brijunin saarella kasvaa Euroopan vanhin oliivipuu. Sen kerrotaan olevan noin 1 600-vuotias. Tai sanotaanko, että se on yksi vanhimmista, saarelaiset loiventavat väitettään.

Puu on kaunis, leveäoksainen ja olemuksellaan kunnioitusta herättävä. Olipa sen ikä totta tai ei, puuvanhuksessa on jotain hyvin rauhoittavaa.

Saarta voi kiertää pienellä junalla, jossa saa opastuksen paikkoihin, mutta siellä voi myös kävellä tai pyöräillä vuokrapyörällä omaan tahtiin. Auringonlaskun aikaan liikkeellä ovat jänikset ja peurat.

Puistossa on eläintarha, johon sijoitettiin aikoinaan Titon eri valtiopäämiehiltä lahjoiksi saamia eläimiä. Monet niistä, kuten seeprat, ovat jo alkuperäistä seuraavaa tai sitä seuraavaa sukupolvea.

Yksi tarhan vanhoista asukkaista elää yhä. Se on elefanttirouva Lanka, jonka Tito sai vuonna 1974 Intian Indira Gandhilta. Lanka oli silloin vain kaksivuotias.

Elefanttien parissa Lanka on jo vanha daami – se on maailman pitkäikäisimpiä norsuja. Se jaksaa tarkkailla aidan takana kulkevia ihmisiä paljon nähneen rouvan tyyneydellä.Meri inspiroi moneen. Rovinj on ollut eri alojen taiteilijoiden suosiossa.

Rovinjin torilla Spacio Grotan viinibaarissa voi nauttia pikkupurtavaa ja lähialueiden viiniä.

Saariretkien jälkeen paluu Rovinjiin tuntuu mukavalta: kaupunki on jo parissa päivässä tullut kävijälle tutuksi. Keskustan hedelmätorin kupeesta löytyy paikallisten suosima viinibaari Spacio Grota.

Istahdamme sen baarijakkaroille ja teemme kuten naapuripöydissä: tilaamme lautasellisen täkäläisiä alkupaloja, eli ilmakuivattua kinkkua ja juustoja, sekä lasilliset Malvasia-rypäleestä valmistettua viiniä.

Istrialaiset kehuvat vaatimattomasti oliiviöljynsä olevan maailman parasta. Hyvältä öljy maistuukin, kun siihen kastaa leipäpalasta. Laatu syntyy maaperän, ilmaston ja oliivipuiden sijainnin yhteisvaikutuksesta sekä siitä, että puista pidetään hyvää huolta.

Kaupungin kahviloissa puolestaan huomaa, että rovinjilaiset tapaavat nähdä toisiaan ulkona kupposen äärellä. Keskustassa on monia pikku aukioita, joiden laidoilla on mukavia kahviloita, kuten Fontana ja Batana.

Jälkimmäinen lienee saanut nimensä perinteisestä täkäläisestä kalastajaveneestä, batanasta, joka muistuttaa Venetsian gondoloita. Kahvin jälkeen voikin vaikka astella satamaan katsomaan kauniiden veneiden matkaa.

Rovinjista pääsee lautalla varttitunnissa Sveti Andrijan saarelle. Se on rantoineen mukava päiväretken kohde.