Apu

Talvivaara pilasi Nuasjärven maineen – ”Vaikka kaikki eivät sitä tunnusta, tämä järvi on kuollut” – Terrafamen suotovesi yhä vaarallista

Talvivaara pilasi Nuasjärven maineen – ”Vaikka kaikki eivät sitä tunnusta, tämä järvi on kuollut” – Terrafamen suotovesi yhä vaarallista
Entisen Talvivaaran, nykyisen Terrafamen kaivos Kainuussa ei ole enää etusivun uutinen. Kaikki ongelmat eivät ole silti poistuneet. Kasautuvia ongelmia ja riskejä riittää täällä yhä tuhansiksi vuosiksi.
Julkaistu: 28.12.2021

Aloitetaan lopusta.

Kajaanin itäpuolella Nuasjärvellä pyryttää rankasti lunta alkutalven ensimmäisessä lumimyrskyssä. Kalastaja Paavo Huusko, 54, lakkasi käymästä entisellä pyyntijärvellään kuusi vuotta sitten, kun kalatukkuri ilmoitti ammattikalastajille, ettei Nuasjärven kaloja enää osteta.

Syy siihen oli se, että Sotkamossa sijaitsevan kaivosyhtiö Talvivaara Oy:n konkurssin jälkeen toimintaa jatkanut Terrafame Oy sai luvan johtaa jätevetensä purkuputken kautta Nuasjärveen. Se oli kuolinisku järven ammattikalastajille.

– Ehdin kalastaa Nuasjärvellä vielä jonkin aikaa purkuputken käyttöönoton jälkeen, ennen kuin kalatukkuri ilmoitti ostojen lopettamisesta. Nuasjärven maine oli mennyt. Olin jo silloin huomannut, että kuhat, pääasiallinen saaliini, olivat siirtyneet purkupaikan syvänteistä matalikoille. Sieltä niitä oli paljon vaikeampi kalastaa, Huusko kertoo.

Purkuputken siirto Nuasjärvelle lopetti kalatukkureiden ostot järveltä, jolloin kalastaja Paavo Huuskolta loppuivat työt järven maineen mentyä.
Kainuun ELY-keskuksen ympäristövastuuyksikön päällikkö Jari Pesonen, vesistöasiantuntija Kimmo Virtanen sekä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen johtaja Sari Myllyoja sanovat, että Nuasjärven veden tila on nyt ekologisesti hyvä. Heidän mielestään on tärkeää pitää järven sulfaattikuormitus kurissa, jotta järven toiminta ei häiriintyisi.

Huuskon kalastusvene ja muu pyyntivälineistö oli suunniteltu Nuasjärven rauhallisiin vesiin, joten siirtyminen läheiselle Oulujärvelle kalastamaan ajoi miehen ahtaalle.

– Kalastusveneeni ja verkkojeni silmäkoot eivät sopineet Oulujärven vesille, oli hankittava uudet. Myös lupien saaminen Oulujärvelle kesti. Niinpä jouduin myymään omakotitaloni Kajaanissa ja muuttamaan yksinhuoltajana poikani kanssa vuokralle.

Huusko mittaa tuuralla Nuasjärven jään paksuutta. Tuura uppoaa helposti läpi heikosta jäästä, jonka päälle on satanut roimasti eristävää lunta. Vaaralliset rospuuttokelit voivat nyt jatkua pitkään. Kalastajat pitävät taukoa ja keskittyvät kalustonsa huoltamiseen.

Terrafame sijoittuu vedenjakaja-alueella, josta vedet virtaavat Vuoksen ja Oulunjoen vesistöihin. Nykyinen jätevesien purkuputki on Nuasjärvellä, joka on kohtalaisen suuri järvi.

Ammatin menettämisen hinta

Lähdemme järveltä kohti Huuskon nykyistä työpistettä, Oulujärven rantaan rakennettua kalasatamaa ja kalankäsittelylaitosta. Nuasjärveltä lähtiessä Huusko vilkaisee entisen kalasataman pusikoituvaa rantaa. Suuri osa kalastusveneistä on kadonnut.

– Vaikka kaikki eivät sitä tunnusta, tämä järvi on kuollut. Se on kuin oman lapsen kuolema, josta ei haluta puhua.

Samassa Huuskon puhelin soi. Asianajaja kertoo tuoreimmat kuulumiset Kajaanin käräjäoikeudessa käsiteltävästä korvausvaateesta, joka koskee ammatin menettämisestä ja kalastusalueen vaihdosta aiheutuneita kuluja. Yhtiö katsoo, että sen vastuulle kuuluu maksaa Huuskolle vain Aluehallintoviranomaisen (AVI) määräämä korvaus kalastusvahingoista parilta purkuputken rakentamisen jälkeiseltä vuodelta, jolloin päästöt olivat suurimmillaan.

– Kysyin yhtiöltä: tämäkö on oikea ammattini hinta?

Käräjäoikeuteen lähteminen on aina riski valittajalle. Oikeusistuntojen ja asianajajien kulut nousevat helposti tavattoman suuriksi.

On syytä lähteä jätevesiputken toiseen päähän, Terrafame Oy:n kaivokselle ja tuotantolaitoksille. Terrafame on jatkanut Talvivaara Oy:n konkurssipesän toimintaa vuodesta 2015.

Malmin louhinta ja siirtely valtavilla koneilla on pölyistä puuhaa.

Terrafame haluaa laajentua

Hyörinä lumimyrskyn keskellä näyttää elokuvamaiselta. Valtavat työkoneet, pienemmät autot, kuljetinlinjastot, kaivoskuopat ja jätekivikasat peittyvät valkoiseen huntuun, jota raidoittavat kiviaineksen murskaamisesta syntyvät tummat pölyraidat.

On kalvosulkeisten ja yhtiön näkemyksen vuoro. Esityksen pitää Terrafamen kestävän kehityksen johtaja Veli-Matti Hilla. Koulutukseltaan hän on hydrologiaan ja ekotoksikologiaan erikoistunut biologi, mikä ei varmaan ole sattumaa.

Kaivosalue, tai paremminkin kaivospiiri, on tavattoman laaja, noin 6 000 hehtaarin alue, suurempi kuin esimerkiksi Nuuksion kansallispuisto.

Koko alue ei ole vielä kaivoskäytössä, siihen kuuluu muuan muassa Kolmisoppi-järvi. Terrafame toivoo voivansa kuivattaa osan järvestä ja ottaa käyttöön alta löytyvät mineraalit. Hanke on parhaillaan ympäristövaikutusten arvioinnissa eli YVA-menettelyssä.

Kolmisoppi-hanketta ei ole liitetty parhaillaan AVI:n käsittelyssä olevaan, koko yhtiön toimintaa määrittävään ympäristölupaan, jonka pitäisi korvata nykyinen määrä­aikainen lupa. Kolmisoppi-hankkeelle on siis saatava oma ympäristölupa. Kaivoslupa sillä jo on.

– Kolmisoppi mahdollistaisi yhdessä Kuusilammen louhoksen kanssa jopa 50–60 vuoden toiminta-ajan kaivosyhtiölle, Hilla sanoo.

Yhtiö haluaisi laajentaa nykyistä kaivospiiriään selvästi. Terrafamen toimintaa käsitellään nykyisin jopa kymmenissä eri luvissa ja YVA-menettelyissä, ja ne ovat melkein kaikki eri vaiheissa. Kun mukaan vielä liitetään Talvivaara Oy:n peruja olevat luvat ja kiistat, on hanke- ja lupaviidakko lähes loputon.

Terrafamen omistavat Suomen valtio (Suomen Malminjalostus), ulkomaalainen Trafigura-konserni (Gelena) ja Sampo.

Terrafamen liikevaihto oli vuonna 2020 lähes 340 miljoonaa euroa, ja omia työntekijöitä sillä on 870. Kumppaniyritysten henkilöstö mukaan lukien yhtiö työllistää suoraan tai välillisesti lähes 2 000 ihmistä. Terrafamen osuus Kainuun BKT:sta on ”ulkopuolisen asiantuntijan tekemän aluetalousselvityksen” mukaan yli 19 prosenttia.

Melkoisia lukuja, joiden perkaaminen veisi paljon aikaa.

Kaikkien Avun haastattelemien asiantuntijoiden mukaan Terrafamen suurin haaste on happamien ja metallipitoisten suotovesien hallinta avoimen taivaan alla.

Euroopan suurin nikkelintuottaja

Veli-Matti Hilla kertoo, että Terrafame on Euroopan suurin nikkelintuottaja ja että viime kesänä avattu akkukemikaalitehdaskin kuuluu Euroopan suurimpiin. Nikkelin lisäksi Terrafame tuottaa sinkkiä ja kobolttia. Uraanintuotanto ei Hillan mukaan ole vielä alkanut luvasta huolimatta.

Nikkeli on sähköautojen litiumakkujen pääraaka-aine. Ennen pitkää kaikki kaivoksen tuottama nikkeli on tarkoitus käyttää akkukemikaalitehtaassa.

– Akkukemikaalitehtaan ylösajo on sujunut pääosin odotusten mukaisesti. Täyden tuotantokapasiteetin saavuttaminen vie silti oman aikansa. Odotamme laitoksen saavuttavan täyden kapasiteettinsa ensi vuoden aikana.

Entä sitten ne kuuluisat vesistöjä pilanneet päästöt?

Terrafamen kaivosalue

Terrafame haluaisi laajentaa toiminta- aluettaan paljon. Pelkästään nykyinen kaivospiiri on noin 50 kertaa Helsingin ydinkeskustan kokoinen. Lähde: Terrafame. Grafiikka: Tanja Pellikka.

Lähimmät pikkujärvet pilaantuivat

Kun Talvivaaraa aikoinaan suunniteltiin, lähtökohta oli, että tehdas tarvitsee paljon raakavettä. Sitä aiottiin johtaa liuotuskasoihin Nuasjärvestä.

Kun kaivostoiminta alkoi, vesipulan sijasta tulikin vedenpaisumus. Sakka-altaisiin pumpattiin lupien vastaisesti liikavesiä, kunnes altaat täyttyivät, pohjat pettivät, ja sulfaatti- ja metallivedet valuivat sekä Oulujoen että Vuoksen vesistöihin päin.

Lähimmät Vuokseen suuntautuvat pikkujärvet pilaantuivat täysin. Yhtiö osti myöhemmin alueen maita ja vesialueita Metsähallitukselta, yhtiön mukaan markkinahinnalla, arvostelijoiden mukaan pilkkahinnalla. Samalla Metsähallitus ilmoitti vetävänsä kaikki korvausvaateet takaisin.

"Terrafamen mustaliuskeen rikkipitoisuus on yli yhdeksän prosenttia eli erittäin suuri. Alueen suotovedet ylittävät merkittävästi vaarallisen jätteen normit."
Jyrki Natunen, Suomen luonnonsuojeluliitto

Kauempana sijaitsevat isommat järvet, Laakajärvi Vuoksen suunnalla ja Jormasjärvi Oulujoen vesistössä, saivat vuosina 2010–2015 niin suuria sulfaattiannoksia ja metallipäästöjä, että niidenkin kevät- ja syyskierto häiriintyivät ja kuhat ja muut saaliskalat pakenivat syvänteistä. Terrafame on kiistänyt sen.

Aluehallintovirasto määräsi mainittujen järvien kalastajille ja rantamökkiläisille vuoden 2013 kevään jälkeen johdetuista päästöistä korvauksia yhteensä 500 000 euroa, mutta Terrafame on valittanut päätöksestä.

Korvaussummassa eivät ole mukana suurimmat, luvattomista ympäristörikospäästöistä johtuneet menetykset, joiden käsittely jatkuu käräjäoikeudessa. Vain harva haitoista kärsineistä jaksaa enää jatkaa uuvuttavaa oikeusprosessia.

– Kasojen peiterakenteet ovat ympäristöluvan mukaisia, ja niitä käytetään nykyaikaisilla kaatopaikoillakin, kertoo Terrafamen kestävän kehityksen johtaja Veli-Matti Hilla.

Suurin ongelma sivu- ja jätekivikasat

Nyt, kun jätevedet ohjataan suoraan Nuasjärveen, Oulujoen vesistön suuntaan, Laakajärvi ja Jormasjärvi ovat alkaneet puhdistua. Kala on palannut syvänteisiin ja kalastajat järville.

Kaikki hyvin siis? Ei ehkä sentään.

Terrafamen suurimmaksi ongelmaksi katsotaan nyt kaivoksen valtavat sivu- ja jätekivikasat, jotka kasvavat kasvamistaan. Niin sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton kaivos­asiantuntija Jari Natunen.

– Terrafamen mustaliuskeen rikkipitoisuus on yli yhdeksän prosenttia eli erittäin suuri. Sulfidirikki aiheuttaa ilmiön nimeltä kaivosvaluma. Siinä kivi rapautuu, ja rikki reagoi ilman ja veden kanssa, jolloin syntyy rikkihappoa. Se liuottaa raskasmetallit kiertoon.

Natusen mukaan vaarallisia ongelmajätteitä syntyy kaivoksella poikkeuksellisen paljon, koska louhinnassa syntyvä sivukivikin on rikkipitoisuudeltaan vastaavaa musta­liusketta.

– Alueen suotovedet ylittävät merkittävästi vaarallisen jätteen normit, jätekivikasojen käsittelyssä ei tulisi siksikään turvautua kaatopaikkamuovi-bentoniitti–savimatto-kapselointiin.

Mitä siihen sanoo Terrafamen Veli-Matti Hilla?

– HDPE-kalvoon perustuvat peiterakenteet ovat ympäristöluvan mukaisia, ja niitä käytetään nykyaikaisilla kaatopaikoillakin. Peiterakenteista on meneillään useita kokeita, joiden perusteella valitaan lopullinen sulkemisrakenne. Periaate on, että peiterakenne on aina vesi- ja ilmatiivis. Sen päälle istutettava kasvisto riippuu rakenteesta.

Kolmisoppijärvi. Terrafame haluaisi kaivaa myös sen alla olevat mineraalit. Hanke vaatii erillisen ympäristöluvan.

Haju ulottui Kajaaniin saakka

Talvivaaran päästöjen sitkeimpiä kritisoijia oli aikoinaan Antti Lankinen. Hän istuu kotinsa portailla noin kymmenen kilometrin päässä kaivoksesta.

Lankinen sanoo, ettei kaivos ole viime vuosina, Terra­famen aikana, haissut läheskään yhtä pahasti kuin ennen. Haju ulottui Talvivaaran aikana Sotkamoon ja Kajaaniin saakka, ja eräs tehtaan työntekijöistä jopa kuoli rikkisaasteisiin ulkona työskennellessään. Paikalliset luonnonsuojelijat olivat ennen sitä valittaneet rikkivetyongelmista monesti valvontaviranomaisille.

Lankisen mielestä heitä ei tuolloin juuri kuunneltu. Esimerkiksi paikallinen ELY-keskus ei heidän kirjeisiinsä vastannut, ennen kuin oikeuskansleri puuttui asiaan.

– Hajuongelma johtui siitä, että tehtaassa käytettiin silloin aivan liian paljon rikkivetyä tuotannon tehostamiseksi. Joku murjaisikin silloin, että Talvivaara on kuin mopo, jota yritetään ajaa moottoripyöränä.

Lankinenkin pitää nykyisen Terrafamen suurimpana ongelmana jätekivikasoja, joita olisi valvottava tuhansia vuosia uusien ympäristövahinkojen estämiseksi. Koko laitos perustuu hänen mielestään väärille ratkaisuille.

– Malmipitoisuus on yksinkertaisesti liian pieni. Niinpä alueella on louhittava valtavia määriä kiveä vain pienten sinkki- ja kobolttimäärien saamiseksi. Samalla tehdas­alueelle kertyy suuria määriä raskasmetallipitoisia jäte- ja sivukivikasoja.

– Malmipitoisuus on liian pieni. Siksi on louhittava valtavia määriä kiveä, jolloin tehdas­alueelle kertyy suuria määriä raskasmetallipitoisia jäte- ja sivukivikasoja, kritisoi lähistöllä asuva Antti Lankinen.

Miten estetään suotovesien pääsy vesistöihin?

Lankisen mukaan kasoissa on valtavasti raskasmetalleja, joita ei saisi päästää luontoon.

– Vaikka ongelma olisi nyt hoidossa, kun jätealueiden suotovedet kerätään ja johdetaan tuotantoon, jonkun pitäisi maailman tappiin asti kerätä sivukivikasojen ja mahdollisesti vuotavien muidenkin jätealueiden suotovedet ja estää niiden pääsy alueen maaperään ja pintavesiin. Kuka vastaa kustannuksista ja kuka kasoja hoitaa? Mustaliuske on ympäristöturvallisuuden kannalta pahin mahdollinen kaivosmineraali.

Yhdestä tonnista malmia Terrafame saa tuotettua 3–7 vuoden aikana keskimäärin 1,6 kiloa nikkeliä.

– Kaivoksen tuotto ei riitä ekologisesti vastuulliseen ja ekonomisesti kannattavaan toimintaan.

Onko kaivosta rahoitettu yhdellä, kahdella vai neljällä miljardilla veronmaksajien ja muiden rahoja, siitä on jokseenkin turha väitellä. Myös Terrafamen ulkomainen yhteistyökumppani Trafigura herättää kysymyksiä.

Kalastaja Paavo Huusko sanoo, että hän on ikuisesti katkera entisen pääministeri Juha Sipilän aikoinaan antamasta lausunnosta ”Terrafamessa on tapahtunut ihme, vedet hävisivät”.

Terrafamen tilastoista löytyy tutkimussarja, joka kertoo Nuasjärven purkuputken sulfaattipäästöjen olevan nykyisin aika lailla luvan mukaisessa tapissa. Nykyiset päästöt eivät estä järven kevät- ja syyskiertoa, kuten purkuputken ensimmäisenä toimintakeväänä tapahtui, mutta päästöjä ei voi juuri lisätäkään.

Kaivoksen toimintaa valvova ELY-keskus ja lupia myöntävä Pohjois-Suomen Aluehallintovirasto (AVI) ovat siis paljon vartijoina. Viranomaisten paineet ovat valtavat.

Uusi akkukemikaalitehdas. Sen käynnistyksen onnistuminen on iso asia Terrafamelle. Tietoja asiasta saadaan ensi vuonna.

Talvivaaran ja Terrafamen lupa-asioita on alusta asti ratkonut ympäristölupavastuualueen johtaja, ympäristöneuvos Sami Koivula Pohjois-Suomen Aluehallintovirastossa. AVI:lta odotetaan ensi keväänä merkittävää päätöstä Terrafamen toiminnan jatkon ehdoista.

– Emme tee AVI:ssa tarkoituksenmukaisuusharkintaa, vaan laillisuusharkintaa. Olemme riippumaton viranomainen, minkä toimijat hyvin ymmärtävät, Koivula korostaa.

Koivulan mukaan tämä kaivos on ympäristölupamielessä Suomen laajin ja hankalin asia.

"Terrafamen kaivosalueella syntyy julmettu määrä jätekiviä, joiden loppusijoituksessa muodostuu happamia ja metallipitoisia suotovesiä."
Sami Koivula, Pohjois-Suomen AVI

Normaalisti päästöjä aiheuttaa suurteollisuus, esimerkiksi Porvoon Kilpilahden öljynjalostamo, mutta sen toiminta on laitosmaisempaa ja suljetuissa prosesseissa tapahtuvaa, joten päästöjen hallinta on helpompaa.

– Terrafamen kaivosalueella syntyy julmettu määrä jätekiviä, joiden loppusijoituksessa muodostuu happamia ja metallipitoisia suotovesiä. Toiminnan pitkän ajan ympäristöriskit liittyvät juuri noiden jätekivien sijoittamiseen. Niinpä asiassa on keskeisesti sovellettavana varovaisuus- ja ennaltaehkäisyn periaatteita. Pitää olla varma tuhansia vuosia, että ratkaisut antavat suojan ympäristölle, Koivula muistuttaa.

Koivula kertoo, että AVI teki jo vuonna 2014 päätöksen, jonka mukaan riskit ovat niin suuria, että kaivostoimintaa varten pitää hakea uusi lupa. Tähän asti on toimittu määräaikaisen luvan varassa.

Matkalla kohti Nurmesta lumipyry yltyy. Kaikki peittyy pehmeään, valkoiseen vaippaan. On kuin koko Kainuu odottaisi tulevia ratkaisuja. On selvää, ettei Terrafame tai koko suoma­lainen kaivostoiminta kestä enää ainuttakaan ympäristö­onnettomuutta.

Tuhannen vuoden päähän on vaikeampi kurkistaa.

9 kommenttia