Apu

Talviruokinta on monille pikkulinnuille elintärkeää – tässä vinkit sen onnistumiseen



Talviruokinta on monille pikkulinnuille elintärkeää – tässä vinkit sen onnistumiseen

Lyhyenä talvipäivänä pikkulinnut kamppailevat ravinnosta ja henkiinjäämisestä. Talviruokinta on monille niistä elintärkeää. Ihmiset taas saavat ruokkimisesta talvista tarkkailtavaa. Lintujen ruokkiminen onkin Suomen suosituin luontoharrastus.
Teksti Timo Nieminen
Kuvat Timo Nieminen

Talvi on pohjoisen linnuille koettelemus. Suuri osa linnuistamme muuttaa etelän lämpöön, mutta tänne jäävien on löydettävä lyhyen päivän aikana ravintoa ja selviydyttävä pitkistä, kylmistä talviöistä.

Talviruokinta saa ­monet muutto­linnut, kuten mustarastaan, jäämään meille ­talvehtimaan.

Muuttolintujen lähdettyä meille jää talveksi noin 20 miljoonaa lintua. Suuri osa talvilinnuistamme ei selviä kevääseen. Kylmyyttä ne kestävät yllättävän hyvin, jos vain ravintoa on tarjolla riittävästi. Ruokinta-apu auttaa monta pientä siivekästä pysymään hengissä talven yli.

Mustapääkerttu on harvinainen vieras lintulaudoilla. Satunnaisesti meillä talvehtivat linnut menehtyvät ilman ruokinta-apua.

Pihapiirin lintujen talvenviettoa on helppo auttaa. Monet linnut siirtyvät talveksi lähemmäs ihmistä, ja niiden elämää pääsee seuraamaan lintulaudalla. Eri lajien ja yksilöiden käyttäytymispiirteitä oppii tuntemaan varsin nopeasti.

Ruokintapaikalla aika ei tule pitkäksi. Lintujen toimintaa on hauska seurata, sillä jokaisella lajilla on omat käyttäytymispiirteensä. Saman lajin sisälläkin käyttäytymisessä on suuria eroja. Yksi on rohkea ja toinen arkajalka, joku valtaa röyhkeästi koko laudan ja ajaa muut pois, toiset mahtuvat lähes kylki kyljessä laudalle.

Metsässä hyvin arka närhi tottuu ruokinnalla ihmiseen. Se kuljettaa ­suurimmat pähkinät kauemmas ja piilottaa ne pahan päivän varalle.

Töyhtötiainen, pystytukka, lennähtää talille ja nokkii energiapitoista ravintoa. Pieni lintu kuluttaa pitkän yön aikana runsaasti energiaa pysyäkseen lämpimänä, ja vaje pitää täydentää lyhyen päivän aikana.

Tiaistemme höyhensarjalainen, kuusitiainen, viheltää ”ti-vee-ti-vee-ti-vee” ja lehahtaa talille. Talitiaiset torailevat lintulaudalla auringonkukansiemenistä, kunnes lentävät puun oksalle kaivamaan siementä kovan kuoren sisältä.

Paikalle lehahtaa pieni parvi punatulkkuja, jotka valtaavat ruokinta-automaatit. Talista ne eivät välitä, mutta auringonkukansiemenet maistuvat. Välillä linnut säikähtävät pakkasen rasahdusta, mutta palaavat nopeasti takaisin.

Auringonkukan­ ­siemenet ovat ­punatulkun mieliruokaa. Myös ­pellavansiemenet katoavat nopeasti.

Yhtäkkiä ruokintapaikka on täynnä elämää. Kymmenien urpiaisten parvi laskeutuu lumelle etsimään syötävää, ja niiden seuraksi ilmestyy parvi viherpeippoja. Urpiaiset käyvät harvoin lintulaudalla, sillä ne etsivät syötävää lintulaudan alta.

Viherpeipot valtaavat lintulaudan pitkäksi aikaa. Edes sinitiaiset eivät saa niitä liikkeelle. Viherpeipot herkuttelevat varsinkin auringonkukan siemenillä. Linnut istuvat lintulaudalla kaikessa rauhassa ja syövät kupunsa täyteen.

Parvi pitkäpyrstöisiä, viirurintaisia keltasirkkuja laskeutuu lumelle lintulaudan alle. Ne eivät nouse laudalle, vaan syövät maahan pudonneita siemeniä. Ahkerasti tintit kauransiemeniä niille heittelevätkin valikoidessaan itselleen mieluisampia pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.

Metsänreunasta kantautuu kirkas ”kyk”- huuto. Käpytikka on tulossa syömään. Samassa ruokinnalle liitää mustavalkoinen, pitkänokkainen lintu. Se laskeutuu ruokinta-automaattia kannattavalle seipäälle ja kurkkii sen takaa tilannetta.

Käpytikka vierailee varsin mielellään lintulaudoilla. Tikoistamme yleisimmän herkkua on suolaton tali.

Todettuaan paikan rauhalliseksi lintu lennähtää pensaassa roikkuvalle rasvasiemenpallolle ja upottaa nokkansa syvälle ruokaan. Talipallo saa kyytiä ja se hupenee nopeasti. Tikan nokka kiiltää rasvasta ja lintu palaa metsään kupu ravittuna.

Pihaan astelee hitaasti ja arvokkaasti suuri ja eksoottisen värikäs lintu. Fasaanikoiras näyttää siltä kuin se olisi kotoisin kaukaisilta mailta. Ja niin se onkin: fasaani tuotiin Aasiasta Eurooppaan ja Suomeen niitä istutti tehtailija Karl Fazer 1901 ja 1902 riistalinnuiksi. Fasaani tulee toimeen Suomen talvessa, kunhan ravintoa riittää.

Eksoottinen ­fasaani on ­riippuvainen talviruokin­nasta. Se ei ­löydä ravintoa luonnosta ­paksun lumen aikaan.

Pitkään jatkunut talviruokinta näkyy jo linnustossamme. Talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo ovat huomattavasti yleisempiä ja runsaslukuisempia kuin muutama vuosikymmen sitten. Ruokinta houkuttelee myös esimerkiksi mustarastaita jäämään talvenviettoon Suomeen.

Ilmaston lämmetessä lintuja jää yhä enemmän talvehtimaan. Osittaismuuttajista talvehtimaan jäävien lintujen määrä kasvaa, ja satunnaisesti meille jää talvivieraiksi useita uusia lintulajeja. Esimerkiksi yhä suurempi osa mustapääkertuista jää yrittämään talvehtimista meillä. Talvehtimaan jääneiden lintujen energia säästyy kevään pariutumiseen ja pesintään – jos ne säilyvät hengissä.

Valitse suojaisa paikka

Ruokintapaikalle kannattaa katsoa suojainen paikka, jossa tuuli ei häiritse lintuja. Aivan avoimille paikoille linnut eivät hevin uskaltaudu. Lähellä on hyvä olla pensaita, joihin linnut voivat hädän tullen pujahtaa.

Hyvä paikka on sellainen, että linnuilla on suojaa, niitä voi tarkkailla esteettä ja ­että lintulauta on helppo täyttää ja pitää puhtaana. Aivan rakennuksen viereen lintulautaa ei kannata sijoittaa, etteivät linnut törmäilisi ikkunoihin.

Erilaisia lintulautoja on lähes yhtä paljon kuin niiden pystyttäjiä. Lautaa hankkiessa tai rakentaessa kannattaa valita sellainen, jossa linnut eivät pääse ulostamaan ruoan joukkoon. Uloste saattaa levittää tauteja, kuten salmonellaa, joka on pikkulinnuille tappava tauti.

Hyvässä ruokinta-automaatissa siemenet valuvat kapeisiin kouruihin sitä mukaa kun linnut niitä syövät. Katos suojaa ruokaa kastumiselta ja sen myötä homehtumiselta ja jäätymiseltä. Kaikki linnut eivät käy lintulaudalla, vaikka tulevatkin ruokinnalle. Esimerkiksi keltasirkku ja urpiainen napsivat jyviä mieluusti maasta.

Ruokintapaikalle kannattaa laittaa lintulaudan lisäksi esimerkiksi rasvasiemenpalloja ja -pötköjä, jotta lintulaudalle mahtumisesta ei tulisi kilpailua.

Terhakka sinitiainen vierailee ahkerasti ­lintulaudoilla. Tali­tiaisen tapaan se ei varastoi syksyllä ­ruokaa puiden oksille. Sinitiaisen kanta on moninkertaistunut pääasiassa talvi­ruokinnan ansiosta.

Mitä tarjota linnuille? Ravinnon suolattomuus on tärkeää. Lintulaudan perustarjottavaa ovat monenlaiset siemenet, kuten auringonkukan ja hampun siemenet, kauranjyvät ja -ryynit sekä murskattu maapähkinä. Hyvinä pihlajanmarjasyksyinä voi tilhille ja mustarastaille kerätä marjaterttuja kuivattavaksi tai pakastettavaksi.

Hygienia pitää muistaa jo salmonellavaaran takia. Ruokintapaikka kannattaa haravoida ruokajätteistä aika ajoin, jotta taudit eivät pääse leviämään eivätkä hiiret ja myyrät pesiydy paikalle. Lintulaudan käsittelyn jälkeen on syytä pestä kädet huolellisesti.

Jos ruokintapaikalla on runsaasti lunta, se kannattaa talloa tiiviiksi, etteivät pikkujyrsijät pääse tekemään lumeen onkaloita suojakseen. Avoimella lumella ne eivät viihdy.

Aloita ruokinta ajoissa ja jatka sitä läpi talven

Ruokinta on hyvä aloittaa heti lumen tultua, että linnut oppivat löytämään sen ennen paukkupakkasten tuloa. Sitä pitää jatkaa keskeytyksettä läpi talven, sillä hyvälle ruokapaikalle opittuaan linnut eivät helposti lähde etsimään uutta ruoan loputtua. Paukkupakkasyö ilman ravintoa käy linnuille kohtalokkaaksi.

Ruokinta kannattaa lopettaa keväällä huhtikuun puoliväliin mennessä. Silloin on jo niin lämmintä, että taudit leviävät helpommin. Linnutkin ovat jo siirtymässä pesimisreviireilleen ja ravintoa on saatavilla luonnossakin.

Lintujen mieliruokia

Koskaan ei tiedä, ­keitä ruokintapaikalle tulee vieraisille. Palle­roiset, ällistyttävän pitkäpyrstöiset pyrstötiaiset ovat oppineet käyttämään ruokintapaikkojen anteja. Lintulaudalla voi nähdä lisäksi pähkinänakkeleita, vihervarpusia, tilhiä, puukiipijöitä, kuukkeleita, tiklejä, peippoja ja järripeippoja.

Linnuilla on omat ­makumieltymyksensä ja ruokintapaikalla on syytä olla monipuolista ravintoa.

Tiaiset: maapähkinä mielellään murskattuna, auringonkukansiemen, rasva, rasvasiemenpötköt ja pallot.

Tikat: rasva ja tali.

Punatulkku, urpiainen, viherpeippo, vihervarpunen ja tikli: auringonkukansiemen, maapähkinä mielellään murskattuna.

Mustarastas: hedelmät, marjat, auringonkukansiemen, murskattu maapähkinä, rasva ja tali.

Keltasirkku: Kaura, hirssi, kuoreton auringonkukansiemen. Ruokintapaikalle kauralyhde.

Varpunen ja pikkuvarpunen: murskattu maapähkinä, auringonkukansiemen, kaura, hirssi, ­rasvasiemenpallot ja -pötköt.

Harakka, varis, närhi: maapähkinä, auringonkukansiemen, rasva ja tali.

Julkaistu: 6.12.2018