Tälle miehelle naurettiin ennen, mutta kuka nauraa nyt? – Intensiivinen perfektionisti pääsi oikeaan ympäristöön ja käänsi Aston Villan kurssin

Aston Villa 1, FC Bayern München 0. 2. lokakuuta 2024. Lopputulos hohkaa vuonna 1897 avatun Villa Parkin stadionin tulostaululla pimenneessä Birminghamin keskiviikkoillassa.

Kyseessä ei ole kesäinen harjoitusottelu, vaan Mestarien liigan kamppailu. Euroopan seurajoukkuekarkeloiden kruununjalokivi, aiemmin Euroopan cupina tunnettu kilpailu palasi tällä viikolla Villa Parkille yli 40 vuoden tauon jälkeen.

Sinä aikana, kun Englannin toiseksi suurimman kaupungin sinipurppurapuoli on katsellut näitä otteluja vain televisiosta, on Aston Villan keskiviikkona nuijima baijerilaismammutti voittanut kilpailun kolmesti ja esiintynyt siinä 33 kautena.

Aston Villa 3, Preston North End 3. 2. lokakuuta 2018.

Päivälleen kuusi vuotta aiemmin – silloinkin pelattiin Villa Parkilla. Ottelun päätyttyä nähtiin erikoinen episodi kotijoukkueen turhautuneen kannattajan heittäessä silloista Villa-manageri Steve Brucea kaalilla tasapeliin Preston North Endiä vastaan päättyneen ottelun jälkeen.

Ottelu oli kotimaista sarjaa, mutta ei edes Valioliigaa. Mestaruussarjaa, eli Championshipia. Sarjaa, jossa seura pelasi kolme peräkkäistä kautta vuosina 2016-19. Valioliiga-sijoitukset 2010-luvulla puolestaan vaihtelivat sijojen 16 ja 20 välillä.

Aston Villa nousu viimeisen kahden vuoden aikana on ollut rakettimaista. Mestarien liigan iltoihin sen vei viime kauden neljäs sija Valioliigassa ja sitä edeltävällä kaudella se oli pääsarjassa seitsemäs. Viime kauteen mahtui muun muassa kahden sarjan parhaan joukkueen nollaaminen Manchester Cityn ja Arsenalin kummankin käytyä häviämässä 0–1 Villa Parkilla, muutaman päivän sisään.

Legendaarisen, vuonna 1982 Euroopan cupin – muuan FC Bayernin kaatuessa finaalissa – voittaneen seuran, nousu eliitin tuntumaan ei pikaisuudestaan huolimatta vaikuta nopealta, ohimenevältä tähdenlennolta, suonenvedolta. Seura on ottanut useita voittavia askeleita, mutta ylivoimaisesti suurin niistä on ollut erään yksittäisen henkilön rekrytointi kaksi vuotta sitten.

52-vuotias Unai Emery on menestykseensä nähden hyvin vaatimattoman oloinen herrasmies. Aina korrekti, aina kohtelias – myös katkerien tappioiden hetkillä. Haastattelut hän aloittaa aina toivottamalla hyvää iltaa toimittajalle ja katsojille. Hän antaa kunniaa vastustajalleen ja uhriutuu tuomaritoiminnasta hyvin harvoin.

Emeryn narratiivissa ei koskaan ole kyse hänestä itsestään, vaan joukkueesta.

Emery ponnistaa Hondarribiasta, hyvin pieneltä Baskimaan pläntiltä, mutta on kaikkea muuta kuin alueen ainoa suuri poika. Samalta, noin 2000 neliökilometrin kokoiselta alueelta (koon voi auttaa hahmottamaan paremmin näin: neliön muotoisena alue olisi noin 45 kilometriä suuntaansa) on lähtenyt maailmalle todellinen huippuvalmentajiksi yltäneiden viisikko. Emeryn lisäksi kolme muuta tämän hetken Valioliiga-manageria: Arsenalin Mikel Arteta, Bournemouthin Andoni Iraola ja West Hamin Julen Lopetegui sekä sensaatiojoukkue Leverkusenin Xabi Alonso.

Piskuisen baskialueen hedelmällisyyden salaisuutta on pyritty arvailemaan joka suunnalta, mutta absoluuttisen oikeita vastauksia runsaudensarveksi muodostumiselle on mahdoton antaa. Asiaan positiivisesti vaikuttavina tekijöinä on yleisesti pidetty ainakin alueen työläistaustaa, siitä kumpuavaa vahvaa työnteon etiikkaa ja ulkona vietettävää aikaa sekä laadukasta paikallista seuratyötä – yhdistettynä rakkauteen jalkapalloa kohtaan jo pienillä lapsilla.

Toisin kuin vaikka Artetalla ja Alonsolla, oli Unai Emeryn oma pelaajaura varsin vaatimaton, mutta valmentaja-CV on sitäkin komeampaa luettavaa. Vaikka ikää on vasta hieman päälle 50, on Emery ehtinyt – ja voittanut – paljon.

Almerían nostaminen La Ligaan ensimmäistä kertaa seuran historiassa. Kolme top 3 -sarjasijoitusta Valenciassa. Sevillassa kolme peräkkäistä Eurooppa-liigan voittoa ja myöhemmin vielä yksi lisää Villarrealissa. Ranskan mestaruus ja useita muita pystejä PSG:ssä.

Mestarien liigaa Emery on valmentanut kuudessa eri joukkueessa ja johdattanut Villarrealin kirkkaimman kilpailun välieriin. Kaudesta 2009-10 alkaen baskilla on maailman kaikista valmentajista kolmanneksi eniten seurajoukkueiden europelivoittoja. Ketkä kaksi ovat edellä? Pep Guardiola ja Jose Mourinho. Jälkimmäiseen Emeryllä on tätä kirjoitettaessa matkaa kaksi voittoa.

Emerystä voidaan siis puhua sarjavoittajana, etenkin europeleissä. Kiertuepaidasta löytyy kuitenkin yksi tahra, kovin iso sellainen. Ja suhteettoman paljon miehen mainetta viime vuosina määrittänyt. Se tahra on punavalkoinen.

Arsène Wengerin legendaarisen, 22 vuotta kestäneen aikakauden päätyttyä suurimpiin mahdollisiin saappaisiin valittiin vaatimaton mies Hondarribiasta. Arsenalin kerrotaan päätyneen Emeryyn tämän tehtyä lähtemättömän vaikutuksen tiedoillaan seuran pelaajista ja pelillisestä kulttuurista, aina akatemiajoukkueita myöten. Elettiin kesää 2018.

Syksyllä 2019 Emery out! -huudot ja plakaatit olivat jo vakituinen näky Pohjois-Lontoossa ja saman vuoden marraskuussa mono heilahti. Good ebening -mies sai pakata tavaransa.

Emery ei onnistunut Arsenalissa parhaalla mahdollisella tavalla, se todettakoon. On silti huutava vääryys, että tuo alle puolentoista vuoden ajanjakso loi baskin otsaan leiman valmentajasta, jonka taso ei riitä Valioliigaan. Etenkin Englannissa tämä ajatus ostettiin todella halvalla, mikä ei toki valtavasti yllätä kyseisen maan jalkapallokannattajien täysin överiksi vedetyn Englanti-keskeisen maailmankuvan vuoksi.

Vaikka kritiikki Arsenal-ruorissa kasvoi loppua kohden voimakkaasti, kerrotaan Emeryn ottaneen potkunsa silti suurena yllätyksenä. Hän olisi odottanut prosessilleen huomattavasti enemmän aikaa. Sitä, jota Arsenal-johdossa annettiin riittävästi vasta seuraajalle, muuan Mikel Artetalle.

Emeryn Arsenal-ajan suoritustasoa arvioidessa on vaikea erottaa, kuinka paljon nähtyyn peliin vaikutti itse managerin onnistuminen ja kuinka paljon seuran tilanne. Varmasti molemmilla oli osansa. On kerrottu, että Emeryn heikko englannin taito yhdistettyinä miehelle leimallisiin, jopa tuntikausien videopalavereihin sai monen pelaajan turhautumaan eikä viesti siirtynyt kentälle asti. Heikko englannin taito päätyi myös miestä leimanneiden nettimeemien keskiöön.

Yhtä lailla, Emery saapui todella vaikeaan paikkaan. Jo Wengerin-ajan loppuvaiheessa Arsenal-pelaajistoon oli päässyt syntymään kuppikuntia, jotka vasta Arteta räjäytti seurasta pois. Suuret diivat Pierre-Emerick Aubameyangin ja Mesut Özilin johdolla eivät olleet uudelle managerille helppoa työmaata eivätkä ostaneet baskin pyrkimyksiä muuttaa harjoittelukulttuuria uuteen suuntaan. Myös seuran hallintorakenteissa kävi kova myllerrys Wengerin aikakauden päätyttyä.

Näihin taustatekijöihin peilaten Emery suoriutui Arsenalissa mainettaan paremmin. Voittoprosentti oli lopulta 55 – koko seurahistorian kolmanneksi korkein. Joukkue ylsi keväällä 2019 Eurooppa-liigan loppuotteluun ja pelasi samalla kaudella, Emeryn ainoalla täydellä sellaisella, yhteensä 22 ottelun tappiottoman putken. Emeryn kauaskantoisimmaksi Arsenal-ansioksi voitaneen nimetä Bukayo Sakan, Gabriel Martinellin ja Eddie Nketiahin tuominen edustusjoukkueen rinkiin.

Kaikista syistä huolimatta isoin ero epäonnistumisena pidettyyn Arsenal-keikkaan ja nyt nähtävään liitoon Aston Villassa liittyy Emeryyn itseensä. Ero tulee osittain peilistä, osittain ympäröivistä rakenteista. On selvää, että mies on oppinut asioita noista ajoista.

Koska Arsenalissa oli Emeryn aikaan meneillään isoja uudistuksia ja seuran johtamiseen liittyvää valtapeliä, joutui valmentaja itse sen uhriksi. Seurajohdossa olisi odotettu Emeryltä aktiivisempaa otetta kokonaiskuvan haltuun ottamisessa, sisältäen myös aktiivisuuden siirtomarkkinoilla ja kabineteissa.

Unai Emerylle naureskeltiin hänen toimiessaan Arsenalissa. Mutta kuka nauraa nyt? Ei kukaan.

Pääsemme Unai Emeryn ammatillisen profiilin ytimeen. Hän ei ole manageri, saati seurajohtaja. Hän on valmentaja. Mies, joka elää ja hengittää taktiikoita, palavereita, vastustajan analysointia ja ideoiden juurruttamista harjoituskentällä. Vuorokauden ympäri. Sitä hän yritti olla Arsenalissa, mutta ei lopulta oikein saanut. Aston Villassa hän on saanut – ja jäljen näkee koko Eurooppa.

Pakkomielteinen. Pakonomainen. Työnarkomaani. Perfektionisti. Nämä ovat termejä, joilla Emeryä on kuvailtu valmentajana. Häntä lähellä olevat ihmiset ovat kertoneet vapaa-ajan käsitteen olevan miehelle lähestulkoon tuntematon. Aston Villan harjoituskeskus Bodymoor Heathissa työpäivät kestivät aluksi aamuseitsemästä iltakymmeneen, mutta ovat raporttien mukaan lyhentyneet noin 12-13 tuntiin. Aamut alkavat kuntopyörän selässä – kädessä iPad, jolla hän tekee tai tutkii analyysejä.

Täydellisyyden tavoittelussa on riskinsä, etenkin jos ei ympäröi itseään tätä ominaisuutta tasapainottavilla ihmisillä. Huippujalkapalloilijatkin voivat kyllästyä täydellisyyttä ja mikroskooppisia yksityiskohtia tavoitteleviin valmentajiin nopeasti. Arsenalissa näin kerrotaan monelle käyneen.

Mitä Emery on siis oppinut siitä pestistä? On mahdoton sanoa, kenen oivalluksesta on viime kädessä kyse, mutta nykypestissään valmentajan perfektionismi, pakkomielteisyyskin, on kanavoitu oikein. Ympärillä on oikeanlaisia ihmisiä.

Damian Vidagany on henkilö, johon Emery tutustui miesten aloittaessa samoihin aikoihin Valenciassa vuonna 2008. Vidagany oli entinen journalisti, joka palkattiin Valencian mediavastaavaksi, Emery päävalmentajaksi. Alkoi läheinen ystävyys, mikä johti lähes 15 vuotta myöhemmin Emeryn puhelinsoittoon Vidaganylle. Vanha luottoystävä suostui ja lähti Keski-Englantiin, ensin uuden managerin henkilökohtaiseksi avustajaksi, josta sitten tehtiin kesällä 2023 seuran jalkapallojohtaja (director of football).

Vidaganyn on kerrottu auttaneen Emeryä paljon myös psyykkisellä tasolla tämän perheen muutettua Englantiin vasta kuukausien jälkeen. Myös kieliasioissa hän on ollut suuri apu. Merkittävin rooli Emeryn luotetulla on kuitenkin seuran jalkapallojohtamisen kokonaiskuvassa – asioissa, joihin Emeryn odotettiin ottavan Arsenalissa kantaa, mutta jotka olivat kaukana hänen mukavuus-, tai edes osaamisalueeltaan.

On spekuloitu, että jos Vidagany olisi ollut mukana jo Lontoossa, olisi Emeryn pesti voinut sujua hyvin eri merkeissä, kenties jatkua edelleen. Vidagany tunnetaan jalkapallopiireissä sosiaalisesti taitavana ja pidettynä henkilönä, jonka erityisvahvuus on eri ihmisten ja hallintotahojen välinen diplomatia.

Aston Villan uuden alun kolmas avainhenkilö nimitettiin seuraan kesällä 2023 – Vidaganyn uuden toimenkuvan julkistamisen yhteydessä. Espanjalainen, kovan cv:n itselleen kerryttänyt Monchi aloitti kökösti suomeksi kääntyvällä tittelillä President of football operations. Mies oli tehnyt aiemmin kovaa jälkeä etenkin Emeryn entisessä seurassa, Sevillassa, mistä todisteena huimat seitsemän Eurooppa-liigan pystiä. Lyhyt pyörähdys AS Roman urheilujohdossa toi Monchille Mestarien liigan välieräpaikan. Espanjalaista on laajalti pidetty yhtenä 2000-luvun eurooppalaisen jalkapallon pätevimmistä urheilujohtajista.

Emery, Vidagany ja Monchi muodostavat kivikovan johtokolmikon Villassa, minkä ansiosta manageri voi olla valmentaja. Emeryä ei kiinnosta esimerkiksi siirtomarkkinoilla operoinnin kiemurat minkään muun kuin halutun lopputuloksen suhteen. Eikä häntä tarvitse kiinnostaa. Kaksi urheilujohtajaa ovat myös hyvin lähellä joukkuetta matkustaen muun muassa sen bussissa otteluihin. Etenkin Vidaganyn kerrotaan kommunikoivan paljon myös pelaajien kanssa, tuoden mahdollisesti juurikin kaivattua tasapainoa Emeryn pakkomielteisyydelle.

Aston Villan selkeään urheilujohtamisrakenteeseen kuuluu myös jako alatiimeihin, joista merkittävimmät ovat edustusjoukkueen valmennus-, analytiikka- ja suorituskykytiimit. Jokaisen näihin pestatun henkilön on täytynyt läpäistä Emeryn asettamat äärimmäisen korkeat vaatimukset niin pätevyyden kuin työmoraalin ja sitoutumisenkin suhteen.

Emery on saanut Birminghamissa myös korkean autonomian palkata itselleen tuttuja, päteväksi havaittuja tiimiläisiä. Hänen tulonsa jälkeen Bodymoor Heathin ovista onkin astellut peräti 21 espanjalaista taustatiimiläistä, joista merkittävimmässä roolissa on varmasti apuvalmentaja Pako Ayestarán. Kokenut 61-vuotias valmentaja on marinoitunut ympäri maailmaa kovissa liemissä, myös useissa päävalmentajapesteissä ja tuntee Valioliiga-ympyrät toimittuaan aikanaan Rafael Benitezin oikeana kätenä Liverpoolissa, Mestarien liiga -kannua nostellen.

Mistäkö hän on kotoisin? Baskimaasta tietysti.

Emeryn tulon myötä tai ainakin sen kanssa päällekkäin Aston Villa on siis ottanut isoja harppauksia kohti statusta, jossa se voi kilpailla säännöllisesti Mestarien liiga -paikoista. Tämä on omiaan vahvistamaan positiivista kierrettä tulovirtojen kasvaessa vuosi vuodelta.

Toistaiseksi seura on saanut olla kieli keskellä suuta PSR-taloussäädösten kanssa, mistä Vidagany ja Monchi ovatkin avoimesti kertoneet. Muun muassa faneissa raivoa nostattaneet Mestarien liigan lippuhinnat ja avainpelaaja Douglas Luizin myynti Juventukset ovat seurajohdon mukaan olleet välttämättömiä valintoja säädöksissä pysymisen kannalta.

Vaikka Luiz myytiin, on Emeryn-ajan pelaajapolitiikka ollut pääosin järkevää ja maltillista. Potkuihin päättyneellä Arsenal-kaudellaan hän peluutti koko Valioliigan eniten pelaajia ja teki myös eniten puoliaikavaihtoja. Venkoilu on loppunut Villa Parkilla joukkueen löydettyä luotettavan vakisapluunansa. Joukkueen pelaajarungon ydin on pelannut jo melko pitkään yhdessä; löytyy maailman eliittimaalivahti, erinomainen topparipari, yksi maan parhaista kärkipelaajista ja useampi Emeryn tilanteenvaihtojalkapalloon soveltuva vauhtikone.

Pelaajisto näyttää ostaneen Emeryn konseptin täysin. Toisin kuin Arsenalissa, ovat tuntien mittaiset videosulkeiset kääntyneet Aston Villassa positiiviseksi asiaksi. Pelaajien on ollut helppo uskoa niiden tehoon heidän nähdessään pelillisen prosessin menneen vauhdilla eteenpäin. Steven Gerrardin saatua potkut marraskuussa 2022, oli joukkue Valioliigassa sijalla 16. Emery vei sen saman kauden päätteeksi Eurooppaan. Kontrasti Gerrardin yleisesti löyhänä pidetystä valmennuskulttuurista yksityiskohtien mestari Emeryyn ei olisi voinut olla suurempi.

Emeryn aloituspäivästä marraskuusta 2022 laskettuna on Aston Villa ottanut Valioliigassa neljänneksi eniten pisteitä. Vain Manchester City, Arsenal ja Liverpool ovat keränneet niitä enemmän. Voittoprosentti on lähes 57. Valioliigan nykymanagereista vain Guardiola ja Arteta seilaavat kovemmalla lukemalla.

Mitä taikoja Emery sitten videopalavereissa ja harjoituskentällä tekee, että hänen joukkueensa ovat saavuttaneet näin isoja asioita, viimeisimpänä Aston Villa? Niiden ovien taakse emme pääse, mutta lopputuote näkyy kentällä. Sen perusteella Emeryn pelilliset periaatteet eivät ole mitään taikatemppuja, edes mullistavia taktisia innovaatioita.

Pähkinänkuoressa: Emeryn perfektionismi vie joukkueensa toteuttamaan lopulta melko yksinkertaista pelitapaa, mutta äärimmäisen korkealaatuisesti. Jokainen pelaaja tietää tasan tarkkaan, mihin heidän tulee milläkin hetkillä sijoittua, millaista yhteistoimintaa toteutetaan ja mitkä ovat perusmallit esimerkiksi pallollisen pelin eri vaiheisiin.

Aston Villan pelistä on helppo löytää muutama pääperiaate. Ne ovat pitkälti samoja asioita, joilla Emery on huiman uransa luonut.

Hitaamman hyökkäyksen vaiheessa Emery-pallon kulmakiviä ovat kontrolli ja pelin sentraalisuus. 4-2-2-2- tai 2-4-2-2-avaamismuodoissa läheltä omaa boksia hän haluaa, että prässin alta tullaan kontrolloidusti ulos. Aston Villan pelaajilla ei huimaa päätä pelata palloa maata pitkin kovankin prässin alle lähelle omaa boksia. Huippuvahti Emiliano Martínez on ekstrapelaajana näissä erinomainen ja kesän iso hankinta, Amadou Onana, loistava sietämään prässiä – niin Emeryn näköinen hankinta kuin olla ja voi.

Keskikentälle Emery ryhmittää aina kaksi toisiaan hyvin lähellä pelaavaa pohjapelaajaa ja heitä ylemmäs yleensä tuplakympit, hieman pohjapelaajia leveämmin sijoittuneena.

Tällä kontrolloidulla pelin avaamisella Emery haluaa tietoisesti houkutella vastustajan prässiä lähelle ja avata täten tiloja Villan kymppialueelle. Hyvin tyypillinen syöttösekvenssi on esimerkiksi käyttö Onanalla tai Youri Tielemansilla prässin alla, josta näistä toinen jatkaa pallon kolmannelle pelaajalle, jolla taas on väylä auki kymppialueelle. Kun pallo saadaan sinne, astuvat joukkueen kuljetusliikkeet näyttämölle.

Leon Bailey, John McGinn ja uusi komeetta Morgan Rogers ovat isossa roolissa voittamaan tyhjää tilaa kuljettamalla aina vastustajan boksin reunoille saakka. Tähän heille tilaa luo etenkin joukkueen paras maalintekijä Ollie Watkins erinomaisesti ajoitetuilla juoksuillaan topparin ja laitapuolustajan väliin tarjoten myös suoran pallon murtautumisuhkan selustaan.

Ylempänä kenttää Villan avaamismuoto muuttuu usein 3-2-5-ryhmitykseksi, jossa toinen laitapuolustaja tulee kolmanneksi avaamaan, toinen on ylhäällä laitakaistalla ja toisen puolen laitakaistan täyttää laitahyökkääjä. Joka tapauksessa, leveydestä huolehtii vain yksi pelaaja laitaa kohden ja heidänkin pääasiallinen tarkoituksensa on saada vastustajan puolustuslinjaa repeämään. Muodon sisässä sen edessä on useita pelaajia, jotka haluavat palloa sinne murtautuakseen keskustan kautta kombinaatioita.

Tällainen kentän täyttö, jossa on paljon pelaajia keski- ja välikaistoilla lyhyillä etäisyyksillä, mahdollistaa tehokkaan vastaprässin, johon Emery aina ensisijaisesti pyrkii. Jos sen ohi pelataan, ei Villa silti ole automaattisesti lirissä vankan rest defence -rakenteensa ansiosta, jossa pallon alle jää peliä avannut kolmikko sekä kaksi keskikentän pohjapelaajaa. Onana on kullanarvoinen hankinta myös näissä hetkissä.

Muutenkin Emeryn joukkueet pyrkivät prässäämään korkealta ja aggressiivisesti aina, kun sitä varten harjoiteltu prässitriggeri laukeaa. Muotona on 4-4-2 kärkien pyrkiessä lukitsemaan vastustajan avaaminen kohti toista laitaa. Villan muodon sisään vastustaja ei saa päästä Emeryn filosofiassa.

Yksi hienoimmista puolustuspelin ilmentymistä Emeryn Aston Villassa on ollut sen uskomattoman saumaton ja nopea siirtymä korkeasta prässistä puolikorkeaan blokkiin. Kun joukkue tunnistaa prässihetken lauenneen, muodostaa se 4-4-2-blokin, jossa linjojen etäisyydet ovat äärimmäisen lyhyet. Niiden väleihin pelaaminen on hyvin vaikeaa. Perustana tälle kaikelle on blokkitoiminnassakin korkealla pelaava puolustuslinja, joka myös puskee koko pelaajapakkaa nostamaan itseään jatkuvasti ylemmäs – heti, jos vastustaja vaikkapa syöttää kymmenenkin metriä alaspäin. Tila jää täten selustaan, mutta Martínez on sen puolustajana erinomainen.

Villan blokkipuolustaminen on parhaillaan todellista jalkapallotaidetta eikä sille ole mikään ongelma liikkua tällaisessa pelin kuvassa pitkiäkin aikoja. Emeryn joukkueiden pallonhallintavaihe on hyvin rakennettu, mutta sen suuri minuuttimäärä ei ole mikään elinehto tuloksen kannalta.

Tiiviiseen puolustamiseen liittyy kenties sittenkin Emeryn, ja Aston Villan, hyökkäyspelin suurin mukavuusalue, vastahyökkäyspelaaminen. Watkins, Bailey, Rogers ja supervaihtomies Jhon Durán ovat kuin luotuja nopeisiin tilanteenvaihtoihin vastustajan linjan ollessa ylhäällä. Ollie Watkins on Emeryn vaativan koulun upein yksittäinen ilmentymä valmentajan koulittua tästä mestarillisen selustajuoksijan täydellisine ajoituksineen. Vielä parikymppisenä puoliammattilaisseurassa pelannut hyökkääjä on noussut yhdeksi Valioliigan kiintotähdistä ja paras voi olla vasta edessä.

Vaikka Emery on tuonut seuraan ison kasan espanjalaista valmennusosaamista, antoi hän reilun mahdollisuuden myös Steven Gerrardin aikana mukana olleille – jos pätevyys ja intohimo vain riittivät. Yksi heistä on Austin MacPhee. Skotlantilaisen erikoistilannevalmentajan osaaminen tuotti Villalle viime kaudella yhteensä 25 erikoistilannemaalia, ei sisältäen rangaistuspotkuja – Euroopan top viisi -sarjojen joukkueista toiseksi eniten.

Aston Villa näyttää juuri nyt seuralta, jota johdetaan fiksusti ja jonka urheilullinen prosessi menee kovaa vauhtia eteenpäin. Se haluaa isojen pöytiin niin kentällä kuin katkarapuosastollakin.

Seuran johtoporras on myös ilmaissut avoimesti sen haluavan vakiinnuttaa paikkansa sinne, missä se oli 40 vuotta sitten; eurooppalaisen jalkapallon kärkikahinoihin.

Silti, onko Emeryn massiivinen vaikutus myös pitkällä aikavälillä riski? Mistä löytää joskus tulevaisuudessa taktisesti yhtä pätevä guru, mies joka on omalla panoksellaan kääntänyt vielä muutama vuosi sitten Championshipissa taapertaneen nukkuvan jättiläisen bayerneita ja mancityjä kaatavaksi huippujoukkueeksi?

Vaikka seura saataisiin nyt pysyvämmin isojen joukkoon, riittääkö Birminghamin ja sen ikivanhan Villa Parkin vetovoima suurten nimien houkuttelemiseen?

Niin, kuinka ihmeessä se Emeryn kalastamiseen riitti? Asiaa kun pysähtyy tarkemmin miettimään, ymmärtää, millainen onni Villan seurayhteisöä marraskuussa 2022 kohtasi. Helmiä sioille, saattoi joku irvileuka tokaista. Villan onnen mahdollisti tuon helmen kohtuuton likaantuminen Englannissa vain reilun vuoden aikana.

Lähteet: BBC, ESPN, The Athletic