Työnantajan ilmoitus sai lasta odottaneen Annabellan irtisanoutumaan – Kolme suomalaisnaista kertoo, mitä on luoda uraa Yhdysvalloissa

Teen aivan liikaa töitä, ei minulla juuri muuta elämää taida olla, naurahtaa Katja Hedding, 53. Hän työskentelee maahanmuuttoasioihin erikoistuneessa lakiasiaintoimistossaan, jonka perusti vuonna 2011 Murfreesboron kaupunkiin, Tennesseen osavaltioon. Yritys työllistää hänen lisäkseen neljä kokoaikaista ja yhden osa-aikaisen työntekijän.

Kun toimisto aukeaa aamuisin kello 8, on Katja paikalla jo hyvissä ajoin ennen avaamista. Työpäivät ovat niin kiireisiä, ettei lounaalle ole aikaa muulloin kuin sovituissa lounastapaamisissa. Neljältä iltapäivällä työntekijöiden lähdettyä kotiin Katja jää vielä pariksi tunniksi hoitamaan asioita. Kotiin päästyään hän jatkaa töiden tekemistä, ja sulkee tietokoneensa usein vasta kymmenen tai yhdentoista maissa.

Muuttaessaan Yhdysvaltoihin vuonna 2006 Katja oli kahden pienen lapsen äiti. Aluksi hän jäi kotiin hoitamaan perheen lapsia aviomiehen tehdessä pitkiä työpäiviä. Suomessa lakialalla työskennelleen Katjan päästyä alansa töihin oli puolison vuoro huolehtia lapsista, sillä Katja joutui viettämään viikkoja kerrallaan työmatkoilla. Elämä helpottui vasta oman lakiasiaintoimiston perustamisen myötä.

Kerran vuodessa Katja pitää viikon mittaisen loman, jolloin työsähköpostiakaan ei tarvitse avata. Oma lakiasiaintoimisto on aina kiinni joulun ja uuden vuoden tienoilla, jolloin Katja matkustaa Suomeen.

– Pyrin pitämään myös pari korkeintaan viikon mittaista vapaata vuoden aikana, mutta silloin kyllä teen joka päivä myös lomalla töitä vastaillen meileihin. Minun on oltava yritykseni omistajana aina tavoitettavissa, asiakkaani ja työntekijäni pitävät sitä itsestäänselvyytenä.

Yhdysvalloissa lomakäytännöt ovat muutekin hyvin toisenlaiset kuin Suomessa, jossa työntekijät ovat tottuneet pitkiin ja palkallisiin vapaisiin. Katjan yrityksessä työntekijä saa 1–2 vuoden työskentelyn jälkeen viikon palkallisen loman, ja kolmen vuoden työskentelyn jälkeen kaksi viikkoa. Neljäs työvuosi takaa kolme viikkoa palkallista lomaa ja viiden vuoden jälkeen työntekijöillä on jo neljä viikkoa palkallista vapaata.

Lisäksi heillä on aina palkallista vapaata jouluaatosta uudenvuodenpäivään toimiston ollessa kiinni. Kyseessä on varsin liberaali käytäntö, sillä Tennesseen osavaltion lain mukaan työnantajan ei tarvitse tarjota työntekijöille yhtään palkallista lomapäivää koko vuonna.

– Sama on sairausajan palkan kanssa. Lain mukaan työnantajan ei tarvitse maksaa työntekijän sairastuessa tälle laisinkaan palkkaa, mutta meillä on yrityskohtainen käytäntö, jossa työntekijäni voivat olla viisi päivää vuodessa palkallisella sairauslomalla, Katja kertoo.

Yritys myös kattaa poikkeuksellisesti työntekijöidensä sairausvakuutusmaksut kokonaan, kun tavallisesti maksut jaetaan työnantajan ja työntekijän kesken. Yhdysvalloissa julkinen terveydenhuolto toimii niin heikosti, että yksityisen sairausvakuutuksen hankkiminen on tarpeen.

Katjan mukaan hänen yrityksensä tarjoamat, amerikkalaisittain anteliaat edut ovat olleet varsin merkityksellisiä työntekijöille. Toimiston työntekijät ovat kaikki naisia, ja Katja on ottanut heidät mukaan arjen päätöksentekoon yrityksessä.

–Työntekijäni halusivat puolen tunnin palkallisen lounasvapaan täällä tapana olevan palkattoman tunnin mittaisen ruokatauon sijaan. Näin he pääsevät lähtemään töistä ajoissa ja hakemaan esimerkiksi lapsiaan koulusta ja päivähoidosta.

Yhdysvalloissa yleiset ylipitkät työpäivät eivät Katjan mielestä ole aina ole tehokkaita. Hän sanoo pitävänsä enemmän suomalaisesta tyylistä, jossa töitä todella tehdään intensiivisesti koko työpäivän ajan ja sitten ollaan vapaalla.

–Työpäivät voisivat täällä olla lyhyempiä ja palkalliset lomat pakollisia. Myös suomalaisen työelämän kahvitaukokulttuuri katkaisee työntekoa ja antaa tilaa hengähtää kesken työpäivän. Yhdysvalloissa työelämä on myös paljon hierarkkisempaa.

Pienten lasten vanhemmuuden ja kokoaikaisen työn yhdistäminen on Yhdysvalloissa. hyvin vaikeaa Suomeen verrattuna. Lastenhoito on kallista ja esimerkiksi Tennesseessä työnantajien ei tarvitse antaa päivääkään palkallista äitiyslomaa. Äiti on halutessaan oikeutettu kolmen kuukauden palkattomaan vapaaseen, Katja päivittelee.

– Täällä ei ihmetellä, jos ihmisellä on CV:ssä muutaman kuukauden aukko töiden välissä. Ihmiset vaihtavat usein työpaikkaa ja monet lomailevat keräten voimia työpaikan vaihtamisen välissä. Työssä ollessa pidempien lomien pitäminen on mahdotonta.

Vaikka Katjan työpäivät ovat pitkiä, kokee hän työnsä mielekkäänä ja nauttii siitä.

– Olen elämänutelias ihminen ja olen työssäni päässyt osalliseksi niin monen ihmisen elämänkulkua, ettei se ilman tätä työtä olisi ollut mahdollista. Olen oppinut valtavasti erilaisista kulttuureista, tavoista elää ja olla tässä maailmassa.

”Yrittäjyys on monelle äidille pakkovalinta Yhdysvalloissa”

40 000 dollaria. Sen verran maksoi Annabella Dailyn, 46, esikoisen osa-aikainen päivähoito vuosittain New Yorkissa. Kun toinen lapsi syntyi, oli pakko miettiä, onko varaa olla töissä vai onko järkevämpää jäädä kotiin lasten kanssa.

Annabella muutti Yhdysvaltoihin vain 19-vuotiaana. Hän halusi todistaa itselleen pärjäävänsä ulkomailla ja pystyvänsä tekemään työkseen jotakin, mitä juuri kukaan muu suomalaisnainen ei ollut tehnyt. Annabella halusi muotitoimittajaksi isoon, amerikkalaiseen lehtitaloon.

Työuran alku Yhdysvalloissa oli kuitenkin takkuinen. Hänellä ei ollut oikeanlaista koulutustaustaa amerikkalaisessa huippuyliopistossa eikä alan kontakteja.

Ensimmäiseen merkittävään työhaastatteluun Annabella pääsi ovelalla keinolla. Hän oli ymmärtänyt, että päästäkseen edes haastatteluun New Yorkissa hakijan täytyy pystyä osoittamaan oma asemansa. Niinpä hän käytti kotiosoitteenaan silloisen journalistiikan opettajansa äidin arvostettua osoitetta Central Parkin lähellä. Annabella pääsi arvostetun Conde Nast -kustannusyrityksen työhaastatteluun, muttei sillä kertaa saanut työpaikkaa. Sittemmin hän on työskennellyt muotitoimittajana useammassakin amerikkalaisessa mediayrityksessä.

Annabellan mukaan amerikkalaisessa työelämässä hänen alallaan suhteet ovat kaikki kaikessa. Sillä on merkitystä, kuka tuntee sinut, ja kenet sinä tunnet. New Yorkin työvuosina ihmisten tapaaminen ja verkostoituminen oli hänelle lähes yhtä tärkeää kuin itse työ, juttujen tekeminen.

Tavallinen työpäivä alkoi viimeistään yhdeksän aikaan aamulla ja päättyi noin klo 18. Tämän jälkeen oli jalkauduttava alan erilaisiin iltatapahtumiin metsästämään juttuaiheita, mutta ennen kaikkea tapaamaan ihmisiä ja luomaan suhteita. Kotona Annabella oli vasta myöhään alkuyöstä.

Annabella kohottelee ihmetellen kulmakarvojaan kysymykselle, onko hän saanut Yhdysvalloissa sairausajalta palkkaa.

– En muista, että juuri kukaan olisi ollut koskaan pois töistä sairauden takia. Olen itse ollut tekemässä haastatteluja jalka murtuneena. Kerran jouduin lähtemään vatsataudin takia pois kesken työpäivän, kun en ehtinyt vessaan oksentamaan.

New Yorkissa kilpailu työelämässä on niin kovaa, ettei edes sairastumiseen ole varaa. Kaupunki on täynnä lahjakkaita ihmisiä, jotka haluavat menestyä.

– Jos et pysty hoitamaan hommiasi, tilallesi on aina tulossa toinen, joka voi olla osaavampi ja pätevämpi.

Menestymisen pakko liittyy myös korkeisiin elinkustannuksiin. Töissä on onnistuttava ja tienattava, jotta arjen menot on mahdollista maksaa. Lomailuun ei olla totuttu. Conde Nastilla töissä ollessaan Annabella sai neuvoteltua itselleen kahden viikon vuosiloman sijaan kolme viikkoa vapaata.

– Ensimmäistä lasta odottaessani olin ollut silloisessa työpaikassani alle vuoden, joten en ollut oikeutettu minkäänlaiseen äitiysvapaaseen. Olisin voinut saada kolmen kuukauden palkattoman sairausloman, mutta päätin sanoa itseni irti.

Myöhemmin yrittäjäksi siirtynyt Annabella tietää, että yrittäjyys ei aina ole omaehtoinen valinta, vaan Yhdysvalloissa monelle äidille ainoa vaihtoehto olla mukana työelämässä. Hän kertoo kieltäytyneensä mielenkiintoisesta johtajatason työstä kauneusalan yrityksessä, koska ei saanut neuvoteltua työaikoja sellaisiksi, että ehtisi hakea lapsensa päivähoidosta.

Connecticutin osavaltiossa sijaitsevassa Westportissa asuvalla Annabellalla ja hänen puolisollaan on 10-, 8- ja 3-vuotiaat pojat. Hänen mielestään Yhdysvalloissa ei ole epätasa-arvoa sukupuolten välillä, vaan lasikattoon törmää, jos on pienten lasten äiti.

– Monessa työpaikassa ajatellaan, että pienten lasten äitinä et voi antaa kaikkeasi työlle. Tavallaan se on totta. Yhdysvalloissa vanhemmuuteen liittyy vielä enemmän metatyötä kuin Suomessa, Annabella sanoo.

Yhdysvalloissa lapsille on joka aamu valmistettava koulu- ja päiväkotilounaat kotona, ja autolla kuljettamisiin paikasta toiseen menee todella paljon aikaa. Lisäksi koulussa ja varhaiskasvatuksessa on jatkuvasti vanhempien vapaaehtoisuuteen nojaavia varainkeräyksiä ja aktiviteetteja. Lastenhoitajan hankkiminen tarkoittaisi, ettei hän saisi olla lasten arjessa mukana opettamassa heille sellaisia elämäntaitoja, joiden hän kokee olevan tärkeitä.

Viime vuosina Annabellan pojat ovat olleet kokeilumielessä muutamia kuukausia Suomessa varhaiskasvatuksessa, kun perhe on viettänyt aikaa Suomessa. Annabella kokee, että varhaiskasvatus on Suomessa nimenomaan vanhemman tukena kasvatustyössä ja keventämässä vanhemmuuden taakkaa.

– Olen aina pitänyt amerikkalaisen työelämän ennakkoluulottomuudesta. Kun tunnet oikeat ihmiset ja pääset heidän kanssaan juttusille, mahdollisuuksia voi avautua moneen eri suuntaan. Yhdysvallat on työmielessä mahdollisuuksia täynnä, mutta ne valinnanmahdollisuudet valitettavasti kapenevat huomattavasti, kun sinusta tulee äiti.

”Kaikki neuvottelevat omat lomansa itse”

Vuodesta 2010 lähtien Yhdysvalloissa digi- ja mediapalveluita tuottavissa yrityksissä työskennellyt Lotta Lautsuo, 51, aloittaa tavallisen työpäivänsä aamukahdeksalta. Päivä kuluu pitkälti etäkokouksissa ja -tapaamisissa työntekijöiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppanien kanssa. Palaverien päättyessä puoli seitsemän maissa Lotta pitää illallistauon, käy ulkona haukkaamassa happea ja tekee jotakin, jolla saa ajatukset irti työasioista.

– Avaan vielä usein illalla läppärin iltayhdeksän maissa ja jatkan työntekoa yhteentoista asti, jotta saan kaiken tarvittavan eurooppalaisille valmiiksi, kun heidän työpäivänsä taas alkaa aamulla. Tällainen työskentelytahti on aivan tavallista amerikkalaisissa start up- yrityksissä, hän sanoo.

Tällä hetkellä Lotta tekee töitä hyväntekeväisyyden ja digitaaliseen mainonnan yhdistävässä Givsly-nimisessä yrityksessä, jota hän on ollut myös perustamassa. Firmalla ei ole omaa toimistoa, sillä työntekijät ja kontaktit ovat ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa.

Yhdysvalloissa kansalliset vapaapäivät on suunniteltu ajoittumaan maanantaille tai perjantaille, joka mahdollista vuoden aika useamman, lyhyen ja lomantapaisen vapaan pitämisen.

– Oman yrityksemme lomakäytäntö on se, että mitään yleisesti sovittua ei ole. Kaikki neuvottelevat omat lomansa itse. Viikonkin voi olla lomalla, mutta odotusarvo on, että silloin luetaan meilejä ja ollaan tavoitettavissa. Eihän se varsinaisesti siis lomaa ole, Lotta toteaa.

Hänen mukaansa viiden vuoden aikana kukaan hänen työpaikallaan ei ole ollut pitkillä sairaslomilla. Lähtökohtana pidetään sitä, että pari päivää voi olla palkallisella sairaslomalla, mutta ei pidempään.

– Yhdysvalloissa kova työnteko on sosiaalinen hyve, kaikkien oletetaan tekevän paljon töitä. Alallamme työsopimukset ovat myös sellaisia, että paljon sairastava voidaan sanoa helposti irti. Elämä on varsin työintensiivistä.

Sairasvakuutusmaksu on 1 300 dollaria (noin 1 210 euroa) kuukaudessa, josta Lotta itse työntekijänä maksaa 300 dollaria (280 euroa) ja työnantaja 1 000 dollaria ( 930 euroa). Sairasvakuutuksella pääsee vakuutusyhtiöiden hyväksymille lääkärivastaanotoille, joilla käynneistä tulee vielä itselle osa maksettavaksi. Puolisolla on oma sairasvakuutuksensa oman työnantajansa kautta.

Työnantajien kustantamat sairausvakuutukset ovat todella merkittäviä veto- ja pitotekijöitä amerikkalaisessa työelämässä. Erityisesti lapsiperheille on tärkeää, että työnantaja tarjoaa sairausvakuutuksen, johon kuuluvat myös perheen lapset. Vakuutuksen ottaminen yksityishenkilönä olisi todella kallista ja ilman sairasvakuutusta oleminen taas riskialtista, sillä hoitoon pääsy ei aina ole itsestään selvää. Työttömyyteen ei liity vain työpaikan menetys vaan myös sairasvakuutuksen menetys.

Yhdysvaltalaisen työelämän parhaina puolina Lotta pitää mahdollisuuksien paljoutta ja monipuolisuutta. Kaikkea ajatellaan ”isommin”, ja markkinoilta löytyy asiakkaita kaikenlaisille palveluille ja tuotteille. Yritysten kasvua ja sen mukanaan tuomaa taloudellista hyvinvointia ja rahaa arvostetaan.

Myös Lotta pitää suhdeverkostoja paikallisessa työelämässä erityisen tärkeitä.

– Yksi palkkaamisen peruste voi olla se, kenet tunnet eli keihin työnantaja saa kontaktin kauttasi. Välillä tuntuu, että ihmiset eivät ole kovin sitoutuneita työpaikkoihinsa vaan aina tavoitellaan jotakin uutta ja parempaa. Tämä vaikuttaa yhteishenkeen töissä heikentävästi.

Suomalaisesta työelämästä Lotta kaipaa suoruutta, lojaaliutta työyhteisöä kohtaan ja itseohjautuvuutta.

– Olen toki ollut niin pitkään poissa Suomen työelämäkuvioista, etten osaa sanoa, ovatko muistikuvani ajantasaisia. Mutta Suomessa keskitytään mielestäni enemmän itse työn sisältöön kuin aikaa vievään sosialisoimiseen. Suomessa voi myös aina luottaa siihen, että jos sovitaan jonkun olevan vastuussa tietyn asian hoitamisesta, niin se hoituu.

Täällä Suomessa tavataan välillä kadehtia työn alhaista verotusta Yhdysvalloissa. Lotan mukaan tämä myytti ei pidä paikkaansa ainakaan New Yorkissa, jossa palkasta menevät liittovaltion, osavaltion ja kaupungin erikseen keräämät verot nostavat veroprosentin noin 40:een.

– Amerikan vuosieni aikana olen oppinut, että työelämässä ei ole etukäteen määriteltyjä polkuja. Jos teet todella paljon töitä ja sitkeästi yrität, kaikki on mahdollista.