Apu

Tällainen on Jan Vapaavuoren Helsinki

Tällainen on Jan Vapaavuoren Helsinki

Syntyperäinen helsinkiläinen, pormestari Jan Vapaavuori rakastaa kaupunkiaan. Yksi hänen lempipaikoistaan on Lauttasaaren eteläkärki, joka on hänen mielestään kuin ulkosaaristoa.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Pia Inberg
Mainos

Poika syntyi Helsingissä huhtikuussa vuonna 1965. Perheen ensimmäinen koti oli Tehtaankadulla, sitten Konalassa ja Puistolassa. Aikuisena miehenä hän on asunut myös Kalliossa, Lauttasaaressa ja nyt Etu-Töölössä.

Tuo poika oli Jan Vapaavuori, josta tuli pitkän poliittisen uran jälkeen Helsingin ensimmäinen pormestari.

Vapaavuori tutustui kotikaupunkinsa katuihin, puistoihin ja merenrantoihin jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Hän kulki kaupunkinsa katuja kuin Kjell Westön Missä kuljimme kerran -romaanissa.

– Olen lukenut romaanin ja sen välittämä tunnelma on läheinen. Kun katson vanhoja valokuvia Helsingistä, tunnistan paljon lapsuudestani tuttua, hän sanoo.

Pohjois-Esplanadilla sijaitsevan Kaupungintalon parvekkeelta näkyy Suomenlinnaan asti. Sisällä odottaa pormestarin valoisa työhuone. Siellä kiireinen pormestari ehtii rauhoittua hetkeksi aloilleen ja kertoa kotikaupunkinsa rakkaimmista paikoista.

Puistola oli vielä 1960-luvun lopulla melkein kuin maaseutua.

– Ei siellä sentään maataloutta ollut, mutta Puistolassa oli paljon rakentamattomia alueita. Se oli vähän niin kuin Vihti edelleen. Muistan hiekkatiet, ja nykyisen Tapulikaupungin pellot. Siellä me ulkoilutimme koiria. Meillä oli saksanseisoja.

Lauttasaaren eteläkärki on yksi hänen lempipaikoistaan Helsingissä.

– Siellä tuntee olevansa kuin ulkomerellä, ja silti se on lähellä kaupunkia. Juuri nämä kontrastit luovat pääkaupungin ilmeen. Helsingin monimuotoisuus on valttikorttimme.

Yksi hänen nuoruutensa mielipaikkoja oli Pikkukosken uimaranta Veräjämäessä.

– Siellä oli hieno hyppytorni ja vaikuttavan korkea Pirunkallio-niminen kallio.

Rohkeimmat hyppäsivät tornista, ja Jan Vapaavuori kuului niihin poikiin. Nyt torni on purettu vaarallisuutensa takia.

Jan Vapaavuori on juossut neljä maratonia, yhden New Yorkissa, kaksi Tukholmassa ja yhden Helsingissä. Viimeisimmästä maratonista on vierähtänyt jo 17 vuotta, eikä pormestari leveile ajoillaan.

– Aikani on nelisen tuntia, ei tällä vartalonmuodolla paremmille ajoille pääse!

Hän sanoo, että Helsingin maratonreitti on yksi upeimmista, koska se kulkee pitkälti rantoja pitkin.

– Maailmalta ei löydy vastaavaa.

Helsingissä maraton päättyy Olympiastadionille.

– Stadikka herättää aina tunteita, ja urheilevana ihmisenä se on lähellä sydäntäni. Stadioniin liittyy myös osa pääkaupungin tärkeää historiaa.

Rannoilta siirrytään urbaaniin maisemaan.

– Koko Teurastamon ja Tukkutorin alue on elävää, rosoista kaupunkia.

Vapaavuoren nykyisestä kotikaupunginosasta Töölöstä hän haluaa mainita jälleen rantamaisemiin sijoittuvan helmen.

– Sibeliuspuiston ja Soutustadionin välillä oleva pikkuinen Cafe Regatta on nähtävyys. Siellä vallitsee järjestetty epäjärjestys, ja vaikka kahvila on laajentunut ulos, on sen tunnelma säilynyt.

Kun pormestari kurkistaa työhuoneensa ikkunasta, hän näkee oikealla Esplanadin puiston torinpuoleisen pään.

– Puisto on yksi suosikkipaikoistani, samoin tietenkin koko Keskuspuisto, joka on uskomaton alue aivan kaupungin keskustan kupeessa.

Vuodenajoista paras on kesä, jolloin kaupunki on hereillä valoisista aamuista myöhään yöhön.

– Luonto on silloin kauneimmillaan. Nautin myös sydäntalvesta – edellyttäen, että on lunta. Sitähän ei Helsingissä ole liiemmin viime talvina ollut. Nythän talvi ja pakkaset tulivat helmikuun lopussa.

Lapsuudestaan Jan Vapaavuori muistaa lumiset talvet ja sen suomat urheilumahdollisuudet.

Yhä enemmän kansainvälisyyttä, lisää start up -yrityksiä ja englanninkielisiä kouluja. Nämä ovat Vapaavuoren mielestä keskeisiä tekijöitä, jotta Helsinki pysyisi muiden pohjoismaisten pääkaupunkien tahdissa.

– Äskettäin tehdyn metropoliselvityksen mukaan monia oikeaan suuntaan vieviä tekoja pitää tehdä samanaikaisesti. Mitään ihmetemppuja, silver bullettia, ei kaivata. Kaupungin vetovoima ei ole yhdestä asiasta kiinni.

Tallinnasta Vapaavuori sanoo, että yksi sen vetonauloista on vanha kaupunki.

– Meillä ei ole sellaista, eikä Helsinki ole yhtä suuri kuin Tukholma tai Kööpenhamina. Kaupunkeja ei voida monistaa, ja kunkin henki syntyy omanlaisestaan, elävästä kaupunkikuvasta.

Helsinki saa hänen mielestään etulyöntiasemaa siisteytensä, puhtautensa ja turvallisuutensa takia.

– Kaupunkimme arkkitehtuurissa on länsimaisia ja itämaisia vaikutteita, muut pohjoismaiset pääkaupungit ovat ilmeeltään monotonisempia.

Yksi tulevaisuuden haasteista on, rakennetaanko Helsingin ja Tallinnan välille tunneli.

Jan Vapaavuori ei usko tunnelin vielä toteutuvan, mutta elää vahvasti toivossa, että näin se vielä rakennetaan.

Julkaistu: 17.3.2018