Taksikuskit kertovat, kuka on Suomen seuraava presidentti – Tulos on yksimielinen

Lähestyn helsinkiläisellä tolpalla taksia ja koputan ikkunaan. Kuski viittoo: astu sisään.

– Mihin ajetaan?, hän kysyy.

Mennään Tuomiokirkolle.

– Asia selvä, kuski sanoo ja lähtee matkaan.

Hei, yksi juttu, sanon takapenkiltä, ja kuski ottaa katsekontaktin taustapeilistä.

Kertoisitko minulle, kuka voittaa tänä vuonna presidentinvaalit?

Tuttavani törttöili taannoin liikenteessä: hän ajoi isolla rekalla Volvon päälle. Virhe oli tuttavani, mutta vanhana jääräpäänä hän ei aikonut myöntää virhettään. Hän astui rekasta ulos ja käveli pelästyneen Volvo-kuskin luokse.

– Ei sun siellä pitäisi olla, sä tulit mun rekan eteen! tuttavani huusi.

– Sinä tässä teit virheen, kuulehan, minä olen taksikuski, minä… Volvo-tyyppi soperteli, ja tuttavani keskeytti:

– Juu, sä olet taksikuski, sä tiedät kaiken!

Suomalaisen folkloristiikan mukaan taksikuskit tosiaan tietävät kaiken. Heillä on mielipide asiaan kuin asiaan – tai ei se aina ole edes mielipide. Taksikuskit tietävät totuuden visaisimpiinkin kysymyksiin, oli puhe sitten ruokavaliosta, maahanmuutosta, työllisyystoimista tai rivitanssista.

Siksi päätimme tehdä kyselyn näiden tietäjien parissa: kysyimme taksikuskeilta, kuka voittaa presidentinvaalit.

Halusimme jututtaa taksikuskeja heidän instituutionaalisen asemansa kautta, ja siksi he eivät esiinny nimillään, vaan taksikuskeina – ja tämä myös mahdollistaa, että he puhuvat mahdollisimman suoraa puhetta.

Auto huristaa kaupungissa, ja kuskia, 75, naurattaa tämä taksigallup. Sitten hän vakavoituu ja aloittaa analyysinsa.

– Joo, aika saletti olen siitä, että siinä on kolme tyyppiä, jotka siitä taistelee: (Pekka) Haavisto, (Alexander) Stubb ja (Jussi) Halla-aho.

Ja kuka voittaa?

– Kyllä mä melkein sanon, että kyllä se Stubb on.

Ja mitä olemme siitä mieltä, mikäli Stubb voittaa?

– On se sikäli hyvä asia, että hän on kielitaitoinen kundi ja varmaan hyvä edustamaan. Se on ollut muutamaan otteeseen minulla kyydissäkin, ja ihan asiallinen kundi se oli. Haavistokin olisi hyvä, mutta kun hänellä on tuo mieltymys, niin en tiedä, ovatko suomalaiset sittenkään valmiita siihen.

Kuski viittaa Haaviston homoseksuaalisuuteen. Siitä ei ole vaalien aikana puhuttu juuri ollenkaan, paitsi yhtenä yleisökysymyksenä Ylen vaalitentissä. Yleisö kysyi, olisiko ongelma, mikäli Haavisto tekisi puolisonsa Antonio Floresin kanssa valtiovierailun maahan, jossa homoseksuaalisuus olisi kriminaliositu.

Haavisto kuittasi asian sanomalla, että ei olisi, onhan hän itsekin sellaisissa maissa käynyt – ja että yleensä sellaisistakin maista lähetetään terveisiä kotiin.

Yleisö taputti.

Halla-ahon voittoonkaan kuski, 75, ei usko.

– Se on jännä persoona. Sehän ei oikein näytä mitään (tunteita), sama äänenpaino koko ajan. Onhan se fiksu kundi, mutta ehkä sillä ei karisma riitä presidentin tehtäviin.

Mika Aaltolalla hän ei usko olevan vielä riittävästi kokemusta. Li Andersson ei käy kuskimme pirtaan, ei sitten millään.

– Mä en ole ikinä tykännyt siitä ja mä en ole vassari ollenkaan. Faija oli muurari, ja näin lapsena riittävästi sitä, mitä se on, kun olet vassari. Se on niin äärettömän lakkoherkkää porukkaa. Suomi on tiukoilla, niin luulisi, että tullaan vastaan, mutta ei – perseet penkkiin vaan. Ei Suomi sillä nouse.

Olemme Tuomiokirkolla. Kuski kiittelee Sauli Niinistön kausia, hän on ollut hyvä presidentti.

– 13,90, ja kortilla? No niin, hyvää päivänjatkoa!

Stubb johtaa yhdellä äänellä.

Tuomiokirkon tolpalla hyppään seuraavaan kyytiin.

Rautatieasemalle, kiitos.

– Onko reitillä väliä, kuski, 27, kysyy.

Ei ole väliä – muuten, kuka voittaa presidentinvaalit?

– Varmaan Stubb, kuski ennustaa.

Hän perustaa ennusteensa kannatuskyselyihin, joita hän on seurannut melko harvakseltaan.

– Ei minulla ole sellaista lempparisuosikkia siellä – keitäs siellä edes on ehdolla?

Luettelen muutamia nimiä ja kysyn, kuka ei ainakaan saisi voittaa.

– Ei minulla ole siitä erityistä mielipidettä, ei ole inhokkejakaan. Se Aaltola on ollut kyydissä joskus.

Oliko mukava kaveri?

– Ei jutellut mitään.

Kuski, 27, luottaa siihen, että kuka ikinä tuleekaan valituksi, osaa varmasti hoitaa hommansa kunnolla. Hän lisää, että presidentin valta on pitkälti seremoniallista, joten häntä – tai kovin montaa muutakaan suomalaista – presidentti ei lopulta tule koskettamaan kovin paljoa konkreettisella tasolla.

Silti äänestysaktiivisuus on presidentinvaaleissa verrattain korkea, viime kerralla 69,9. Uutissuomalaisen kyselyn mukaan 73 prosenttia ihmisistä aikoo äänestää tulevissa vaaleissa.

Esimerkiksi aluevaaleissa vuonna 2021 alle puolet äänesti, ja kuntavaaleissakin äänesti reilut 55 prosenttia äänioikeutetuista.

– Enemmän sillä imagolla on väliä (presidentin tehtävissä), ja siksi Stubb voisi olla ihan hyvä. Pitkän linjan ukko, ulkoministerinäkin ollut, olisi hyvät suhteet valmiina, kuski sanoo.

Kuulemma Stubb on ainoa, jolla on puhelimessaan suora numero Venäjän ulkoministeri Sergei Lavroville, kerron.

– Okei! No jos siitä on buddybuddy-hyötyä, niin en pane pahakseni.

Stubb johtaa kahdella äänellä.

Haluaisin saada kyselyyn naisnäkökulmaa, mutta päärautatieaseman tolpalla ei päivystä yhtään naiskuskia. Kävelen kohti Kamppia. Narinkkatorilla seisoo Hjallis Harkimon vaalirekka. Sen taustalla seinämainoksessa on Stubbin valkeahampainen hymy.

Vaalit näkyvät kyllä katukuvassa, mutta mitään valtavaa vaalihuumaa nämä vaalit eivät taida aiheuttaa. Ehkä asetelma on jo näin aikaisessa vaiheessa liian selvä: Stubb ja Haavisto ovat menossa toiselle kierrokselle, eikä kenenkään – paitsi ehkä pikkuisen Stubbin – ympärille ole päässyt syntymään ilmiötä.

Kun vielä ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan linjat, jotka ovat sitä presidentin leikkikenttää, ovat herttaisen samanlaisia Li Anderssonista Jussi Halla-ahoon, kunnon vääntöjäkään ei ole päässyt syntymään.

Luultavasti dramaattisin asia vaalien aikana on ollut tutkijataustaisen Mika Aaltolan syöksykierre, jossa tuntuu näkyvän perisuomalainen mentaliteetti: suutari pysyköön lestissään, ja kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Kävelen kauppakeskuksen läpi suuntanani Finnkinon läheinen tolppa, mutta päästyäni sinne tajuan, että koko alue on ollut jo tovin remontissa, eikä tolppaa enää ole.

Saan taksin Autotalon läheltä.

Mennään Annankadun ja Bulevardin kulmaan, kerron kuskille ja sanon, että olen toimittaja.

– Joo?

Teen artikkelia presidentinvaaleista.

– Joo?

Kyselen kuskeilta, kuka voittaa.

– Se on vaikea kysymys, kuski, 53, sanoo ja käy mietteliääksi. Hän puhuu suomea venäläisittäin murtaen. Hän on taustaltaan inkerinsuomalainen.

– Mutta luulen, Alexander Stubb voittaa.

Voisiko joku muu voittaa?

– Periaatteessa ei. En usko, että Haavistokaan pärjää. Joo, kyllä se on Alexander Stubb, kuski sanoo.

Olisiko hänen voittonsa hyvä asia?

– No, hän on kokoomustaustainen. En luota. Kapitalisti. Ja sitten siellä on se perussuomalainen, mikä sen nimi on, Halla-aho. Hänestä koituisi ongelmia. Hän osaa kyllä puhua oikein, mutta perussuomalaiset ovat perussuomalaisia, tiedätkö. Stubbilla on ainakin hyvä koulutus, ja hän on hyvä puhuja. Jussi (Halla-aho) – hänelle kaikki ulkomaalaiset ovat samoja ulkomaalaisia.

Tuleeko Stubbille siis kolmas ääni?

– Joo, hän voittaa. Mutta en minä siitä pidä, kuski sanoo ja naurahtaa.

Kävelen taas ympäri kaupunkia löytääkseni sukupuolidiversiteettiä artikkeliin. Tsekkaan tolpilla kymmeniä takseja, mutta kaikkien ratissa istuu miehen näköinen kuski.

Hyppään kyytiin Kuusi Palaa -ravintolan edessä Mannerheimintiellä ja lurittelen samat litaniat kuin aiemmin. Kuskimme, 46, ei ole seurannut juuri ollenkaan vaaleja eikä ole tietoinen ehdokkaista.

Hän on kotoisin Afganistanista. Perhe oli poliittinen, ja hän oppi välttelemään politiikkaa.

– Niinistö on ollut hyvä presidentti, mutta muuten ei kiinnosta politiikka. Siitä puhuessa tulee vain stressiä. Moni asiakas, joka tulee kyytiin, kysyy, mistä olen. Ja kun sanon, että Afganistanista, he alkavat kysellä, miksi Taliban tekee näin ja noin. En tykkää politiikasta. Olen vain tavallinen taksikuski.

Kuski, 46, on asunut Suomessa 12 vuotta ja ajanut taksia neljä vuotta. Hän on oppinut, että etenkin tietyn kaupungin ihmiset tykkäävät puhua politiikkaa.

– Espoolaiset. Mutta minä en. Näin Afganistanissa paljon sotaa. Olen nähnyt niitä ongelmia.

Joita poliitikot voivat aiheuttaa?

– Joo. Isoja ongelmia. Ja nyt Ukraina ja Venäjä. Se on politiikkaa.

Kuskimme jättää ennustamatta, eli Stubb johtaa edelleen kolmella äänellä.

Jään kyydistä presidentinlinnan edessä. Se on tulevan presidentin edustusasunto. Komea pytinki, enimmäkseen pietarilaissävytteistä empiretyyliä, kertoo Wikipedia.

Millaisen ihmisen haluamme sinne?

Nyt, kun on kriisiaika, kyselyjen mukaan suomalaiset haluaisivat vahvan johtajan, kertoo EVAn syksyn 2023 kyselytutkimus. Hieman yli puolet suomalaisista olisi valmis kääntämään valtasuhteita presidentin hyväksi suhteessa valtioneuvostoon.

Myös Helsingin Sanomien kyselyn mukaan suomalaiset haluavat omapäistä poliittista johtajaa, joka ei liikoja kuuntele ja palauttaa tarvittaessa kurin ja järjestyksen.

Otan kyydin kohti Hakaniemeä. Kuski, 62, ei ole seurannut juurikaan vaaleja. Hänen ei tarvitse niitä seuratakaan sen vuoksi, että hän voisi tehdä äänestyspäätöksen:

– En ole kansalainen, en saa äänestää, kuski sanoo.

Veikkaa silti, kuka voittaa.

– En ole asiaa hirveästi miettinyt, mutta Haavisto ja Stubb siinä kärjessä ovat. He menevät suurella todennäköisyydellä toiselle kierrokselle. Ehkä se on se Stubb, joka voittaa. En usko, että kukaan muu sieltä tulee enää rinnalle.

Kumman toivoisit voittavan?

– Molemmilla on puolensa, kuski sanoo ja puhuu diplomaattisesti kuin tuleva presidentti konsanaan.

Stubb johtaa murskaavasti: kukaan muu ei ole saanut taksikuskeilta voittoennustetta.

Esimerkiksi Olli Rehn, jolla voisi periaatteessa olla mahdollisuudet toiselle kierrokselle ja jonka vaalimainokset pyörivät tv:ssä taajaan, jäi kokonaan mainitsematta.

Alempana gallupeissa olevista Li Andersson sai huomiota, hänet mainitsi kaksi kuskia. Se voi johtua joko hänen tunnettuudestaan, substanssiosaamisestaan tai valovoimaisuudesta – tai siitä, että kyselyä edeltävänä iltana Andersson esiintyi Ylen vaalitentissä.

Stubbin johtoasemaa ei pystytä enää tavoittamaan, sillä kysely loppuu tähän.

Ellei sitten…

Menen takaisin työhuoneelle ja otan puhelun.

– Timo Koskinen, kuuluu luurin toisesta päästä.

Teen artikkelia, jossa kyselen taksikuskeilta, kuka tulee voittamaan presidentinvaalit. Tulos on aika selkeä, mutta koska sinä olet Taksiliiton toimitusjohtajana se kaikista ylin taksi-ihminen, niin kuunnellaan vielä sinun ennusteesi, sanon.

– Minulla ei ole julkista kantaa asiaan. Tiedän kyllä, ketä äänestän, mutta Taksiliitto on puoluepoliittisetsi täysin sitoutumaton, joten emme ota kantaa edes arvauksen muodossa.

Otatko kantaa yksityishenkilönä?

– Ei tässä pysty, kun yksityisyys ja instituutio menevät tässä tehtävässä niin sujuvasti sekaisin.

Ei se mitään, sillä tulos on selvä.

Taksiautoilijoiden mukaan, yksimielisesti, Suomen uusi presidentti on Alexander Stubb.

Viimeistään helmikuussa nähdään, tiesivätkö taksikuskin tämän(kin) asian.