Image

Takapiru

Takapiru

Sakari Puisto on Cambridgen yliopistosta väitellyt tohtori, joka on saanut kutsun Stephen Hawkingin syntymäpäiville.
Teksti Ilkka Karisto
Mainos

Hän on myös perussuomalaisten tärkeimpiä taustavaikuttajia ja Jussi Halla-ahon oikea käsi.

Perussuomalaisia pidetään vähän koulutettujen ihmisten puolueena, mutta kun hallitus oli viime kesäkuussa kaatumaisillaan ja sen kohtalosta neuvoteltiin pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa, perussuomalaisten paikalle lähettämä delegaatio oli selvästi korkeammin koulutettu kuin keskustan ja kokoomuksen vastaavat. Se koostui kahdesta tohtorista.

Tohtoreista toinen oli tietysti perussuomalaisten puheenjohtajaksi juuri valittu Jussi Halla-aho, joka tutki aikoinaan väitöskirjassaan muinaiskirkkoslaavin substantiivien ja adjektiivien taivutuspäätteitä.

Hänen seurassaan oli vähemmän tunnettu tohtori, 40-vuotias Sakari Puisto. Puisto väitteli vuonna 2004 englantilaisessa Cambridgen yliopistossa fysikaalisen kemian alalta. Hänen tutkimuksensa aiheena olivat metallipintojen nanorakenteet ja niillä tapahtuvat kemialliset reaktiot.  

Halla-aho ei ollut pyytänyt Puistoa mukaansa Kesärantaan sattumalta. Vaikka Puistolla ei ollut muodollisesti kummoistakaan asemaa puolueessa – edelliset kaksi vuotta hän oli työskennellyt työministeri Jari Lindströmin erityisavustajana –, hän tuli Halla-ahon kanssa hyvin toimeen ja tunsi hallituksen maahanmuuttopolitiikan yksityiskohtia myöten.

”Erityisavustajana olin istunut kaikissa maahanmuuttoa käsittelevissä työryhmissä. Tiesin jo etukäteen, mitä mieltä kuka mistäkin on”, Puisto kertoo puolisen vuotta myöhemmin tamperelaisen hotellin lounaspöydässä.

Neuvottelut Kesärannassa kestivät vajaat kaksi tuntia. Puiston mukaan maahanmuuttopolitiikan lisäksi huoneessa puhuttiin hallitusohjelmasta yleisemminkin ja myös ministerisalkkujen jakoa sivuttiin.

Puisto sanoo, että ainakaan hän ei saanut sellaista käsitystä, että Halla-ahon edustama arvomaailma olisi este hallitusyhteistyön jatkolle.

”Tapaamisen päättyessä Sipilä ja Orpo sanoivat meille, että palataan asiaan.”

Puisto poistui Kesärannasta samalla autokyydillä Halla-ahon kanssa. Hän hyppäsi autosta keskustassa ja käveli Rautatieasemalle, sillä kaupunginvaltuuston kokous Tampereella oli alkamassa.

Juna ei ollut ehtinyt vielä liikahtaakaan asemalaiturilta, kun vieressä istunut pariskunta alkoi lukea ääneen puhelimiinsa tullutta uutista. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) olivat lähettäneet samanaikaisesti Twitterissä viestin:  Keskustelut käyty. Yhteinen esityksemme Kesk./Kok. eduskuntaryhmille: ei edellytyksiä jatkaa Halla-ahon johtaman PS:n kanssa.

Puisto yritti pysytellä tyynenä.

”Teki mieli sanoa, että ai jaa.”

Twiitin jälkeen tapahtui paljon asioita. Siitä, mitä kuka missäkin vaiheessa teki ja tiesi, kiistellään yhä. Seuraavana päivänä Juha Sipilä lensi yksityiskoneella Turkuun ja lähti viemään hallituksen eroanomusta Naantaliin presidentti Sauli Niinistölle. Ennen Naantalia auto teki yllättäen U-käännöksen. Sipilä kertoi myöhemmin saaneensa kesken matkaa tiedon, että 20 perussuomalaista kansanedustajaa oli jättämässä eduskuntaryhmän ja loikkareiden joukossa olivat puolueen kaikki viisi ministeriä. Hallitus voisikin jatkaa entisellä kokoonpanolla, Sipilä päätteli.

Tai sitten kaikki oli pelkkää poliittista teatteria. Lännen Median politiikan toimittajan Lauri Nurmen syksyllä ilmestyneessä kirjassa Perussuomalaisten hajoamisen historia väitetään, että Sipilän esikunnassa tiedettiin loikkausaikeista jo etukäteen.

Oli miten oli, Halla-aho oli ehtinyt johtaa perussuomalaisia vain kaksi päivää, kun puolue oli pelattu oppositioon. Puisto sai potkut ministerin erityisavustajan tehtävistä, mutta Halla-aholla oli tarjota hänelle töitä puoluetoimistolta.

Puiston titteliksi tuli poliittinen suunnittelija. Se ei kuulosta kovinkaan hohdokkaalta pestiltä, mutta ei pidä antaa nimen hämätä: politiikan sisäpiiriläiset kertovat Puiston olevan nyt tynkä-perussuomalaisten tärkein taustavaikuttaja, spin doctor, ja puheenjohtaja Halla-ahon oikea käsi.

Puisto ei kiistä luonnehdintoja. Hän kuvailee vaikutusvaltaansa puolueessa lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Se on suuri.”

Kaikki on tapahtunut nopeasti. Sakari Puiston poliittinen ura on vain neljän ja puolen vuoden pituinen. Huhtikuussa 2013 hän meni kotikaupungissaan Tampereella perussuomalaisten yleisötilaisuuteen Sampolan koululle ja esitteli itsensä.  

Puisto oli tuolloin 36-vuotias fysiikan tutkija, joka oli tehnyt myös bisnesuraa Kiinassa. Hän puhui englantia melkein kuin äidinkieltään ja oli erityisen kiinnostunut talous- ja rahapolitiikasta. Ei siis ihan stereotyyppinen perussuomalainen.

Toisaalta hän oli arvomaailmaltaan selkeän konservatiivinen ja halusi Suomeen tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa.

”Ymmärsin itsekin, että tarjoamani yhdistelmä oli sähköinen. Selvästi huomasi, että puolueessa tarvittiin siihen aikaan talousosaamista ja ihan kaikenlaista osaamista. Se oli vasta muotoutumassa oleva liike.”

Ei ollut kulunut montaakaan minuuttia siitä, kun Puisto oli esitellyt itsensä, kun hänelle jo väläyteltiin mahdollisuutta ryhtyä eurovaaliehdokkaaksi. Parin viikon kuluttua Puisto oli puhumassa asiasta perussuomalaisten Pirkanmaan piirin kokouksessa. Toisin kuin eduskuntavaaleissa – kunnallisvaaleista puhumattakaan – eurovaaliehdokkaaksi ei pääse kuka vain, koska paikkoja on vähän ja vaalipiirinä koko Suomi. Pirkanmaalta ehdokkaaksi halusi neljä muutakin perussuomalaista.

Piirihallitus äänesti, ketä heistä se suosittelee ehdokkaaksi puoluehallitukselle.

”Voitin ylivoimaisesti. Se oli käytännössä yksimielinen päätös.”

Itse vaaleissa Puisto tiesi mahdollisuutensa olemattomiksi. Hän oli suurelle yleisölle täysin tuntematon nimi, ja perussuomalaisten listalla oli Halla-ahon, Sampo Terhon ja Juho Eerolan kaltaisia näkyviä poliitikkoja. Puisto sai 2 684  ääntä.

Vuotta myöhemmin eduskuntavaaleissa hän sai likipitäen saman äänimäärän (2 762), mutta sillä kertaa äänet tulivat pelkästään Pirkanmaan vaalipiiristä. Kansanedustajan paikkaan olisi vaadittu kuitenkin vielä yli tuhat ääntä lisää; Pirkanmaalla rannalle jäi neljä Puistoa enemmän ääniä kerännyttä perussuomalaista.

Mutta puolueen sisällä Puisto oli nosteessa. Pian vaalien jälkeen hän sai puhelun perussuomalaisten puoluetoimistolta. Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kysyi, voisiko Puisto osallistua hallitusneuvotteluihin yhtenä perussuomalaisten edustajana. Smolnan neuvotteluissa Puisto pantiin ryhmään, joka pohti koulutusasioista.

Kun hallitus ja sen ohjelma olivat kasassa, oikeus- ja työministeriksi nimitetty Jari Lindström halusi Puiston erityisavustajakseen.

”Kävin mä siellä työhaastattelussa. Taisi olla tuntia myöhemmin, kun Jari soitti ja kysyi, voinko aloittaa seuraavana aamuna.”

Sakari Puisto ei saanut poliittista herätystä verenperintönä. Hän kasvoi Ylöjärvellä ja Tampereella tavalliseksi kuvailemassaan perheessä, jossa politiikka ei ollut vahvasti läsnä. Isä ajoi taksia ja teki mainosalan hommia, äiti oli hammashoitaja.

Puisto kertoo olleensa peruskoulussa keskiverto seiskan tai kasin oppilas, mutta hän oli pienestä pitäen intohimoisen kiinnostunut luonnontieteistä.

”Toisaalta minua kiinnosti myös historia ja maantieto. Tutkin pienenä usein maailmankarttaa ja vertailin eri maiden asukaslukuja ja muita tietoja.”

Lukiossa hän ryhtyi keskittymään koulunkäyntiin tosissaan. Arvosanat nousivat. Armeijan jälkeen hän päätti hetken mielijohteesta pyrkiä opiskelemaan fysiikkaa maailmankuuluun Cambridgen yliopistoon. Hän huomasi hakuilmoituksen netissä eräänä syksyisenä sunnuntaina, täytti hakupaperit saman tien – ja pääsi sisään.

”Se oli aikamoinen hyppy tuntemattomaan. En ollut siihen mennessä edes matkustanut juuri missään.”

Toisena päivänään Cambridgessa Puisto lähti kävelylle tutustuakseen kampukseen. Hän meni ruokalaan ja huomasi, että parin pöydän päässä omaa lounastaan söi Stephen Hawking, kenties maailman tunnetuin elossa oleva luonnontieteilijä. Myöhemmin Puisto tutustui Hawkingiin sen veraan, että sai kutsun tämän 60-vuotis-syntymäpäiväjuhliinkin.

”Koko päivä oli ensin seminaareja ja sen jälkeen vielä juhlaillallinen.”

Puisto viihtyi hyvin Cambridgen kansainvälisessä ilmapiirissä. Hän kävi usein erilaisissa seminaareissa ja keskustelutilaisuuksissa kuuntelemassa myös aivan muiden kuin oman tieteenalansa huippunimiä: yhteiskuntatieteilijöitä, ekonomisteja ja filosofeja.

Perusopintojen jälkeen hän alkoi tehdä väitö skirjaa fysikaalisen kemian tutkimusryhmässä, jota veti professori Sir David King. King oli tavattavissa vain perjantaisin ja lauantaiaamupäivisin, sillä muina päivinä hän työskenteli pääministeri Tony Blairin toimistolla Lontoon Downing Streetillä; Blair oli palkannut hänet tieteelliseksi neuvonantajakseen. Myös tiedepiireissä King oli arvostettu.

”Hän oli vahva ehdokas Nobel-palkintoveikkauksissa.”

Väiteltyään Puisto olisi voinut jatkaa tutkijan uraansa Cambridgessa. Hän halusi kuitenkin tehdä jotain muuta.

”Cambridge on loistava paikka, mutta se on liian pieni. Olin kävellyt kaikki kadut jo liian moneen kertaan.”

Suurempia ympyröitä Puisto löysi sattumalta Kiinasta. Vuonna 2003 hän kävi Kiinassa lomamatkalla, ja paluulennolla vieruskaveriksi sattui Charles Chong -niminen kiinalaismies, joka kuului vauraaseen teollisuussukuun. Puisto ja Chong juttelivat koko lennon ajan Kiinan kehitysnäkymistä ja vaihtoivat erotessaan käyntikortteja.

Pian Chong otti yhteyttä ja tarjosi Puistolle työpaikkaa sukufirmastaan Chungnamista, joka valmisti monenlaisia teknologiatuotteita.

Puisto pakkasi laukkunsa ja muutti Shenzhenin miljoonakaupunkiin, Hongkongin kupeeseen. Titteliltään Puisto oli yhtiön teknologiajohtajan avustaja, mutta nopeasti hän ymmärsi, että työtehtäviin saattoi kuulua mitä hyvänsä.

”Yrityskulttuuri on Kiinassa hyvin erilainen. Työnantaja tavallaan omistaa sut. Olin joka sään kaveri, ja hommat vaihtuivat ihan ad hoc.”

Kiinassa asuminen avasi Puiston silmiä monella tavalla. Talouskasvu maassa oli hurjaa, ja vaikka Euroopassa jotkut saattoivat siihen aikaan vielä naureskella kiinalaiselle teknologialle, Puisto näki, että monessa asiassa Kiina oli jo kirimässä länsimaiden ohi ja siitä oli kasvamassa vääjäämättä todellinen maailmanmahti.

Mutta uran luominen Kiinassa oli ulkomaalaisena hankalaa, ainakin jos työskenteli kiinalaisessa yrityksessä kiinalaisten ihmisten keskellä eikä puhunut sujuvaa kiinaa. Vuonna 2006 Puisto päätti palata Suomeen. Hän oli elänyt lähes kymmenen vuotta eliitti-maahanmuuttajan arkea kahdessa eri maassa, ja sitä taustaa vasten tuntuu yllättävältä, että hän löysi poliittisen kotinsa kansallismielisestä ja kansanomaisesta puolueesta, jossa maahanmuuttajiin suhtauduttiin vähintäänkin varauksellisesti.

Mutta niin vain kävi. Puisto kertoo huolestuneensa maahanmuutosta jo Cambridgen-vuosinaan.

”Näin, että kehitys Englannissa oli parikymmentä vuotta edellä Suomea. Sopeutuminen ei onnistu niin kuin me luullaan sen onnistuvan. Ihmiset tulevat vaikeista oloista ja erilaisista kulttuureista, ja monella ei ole aikomustakaan sopeutua.”

Ihan heti Puisto ei kuitenkaan perussuomalaisten kelkkaan hypännyt. Vielä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hän pudotti uurnaan tyhjän lapun. (Aiemmissa vaaleissa hän oli äänestänyt milloin ketäkin. Hän ei suostu kertomaan äänestämiensä puolueiden nimiä, mutta niitä oli kuulemma ”enemmän kuin yksi”.)

Vaalituloksen selvittyä Puistoa vähän harmitti. Perussuomalaisten paikkamäärä nousi kolmesta viiteen, ja Timo Soini oli koko maan kolmanneksi eniten ääniä kerännyt ehdokas. Olisi pitänyt sittenkin äänestää perussuomalaisia, Puisto ajatteli.

Hän päätti ryhtyä seuraamaan puolueen toimintaa entistä tarkemmin. Erityisesti hän mieltyi Jussi Halla-ahon ajatuksiin. Ne vastasivat hänen omiaan.

Pari kertaa Puisto sattui näkemään Halla-ahon kadulla ja meni morjestamaan.

”Toivotin onnea vaaleihin ja muuta vastaavaa. Emme kuitenkaan tutustuneet vielä silloin.”

Viime kesäkuun lopulla, kaksi viikkoa Kesärannassa käytyjen neuvottelujen jälkeen, Sakari Puisto nousi hetkeksi otsikoihin.

Helsingin Sanomat uutisoi, että ministeri Lindströmin erityisavustajana toimiessaan Puisto oli vaatinut työministeriön virkamiehiä poistamaan avustusrahat kuudelta maahanmuuttajien kotouttamisen parissa töitä tekevältä kansalaisjärjestöltä. Ministeriön virkamiehet olivat valmistelleet avustuspäätökset, jotka Puisto sitten alkuvuodesta oli käynyt punakynän kanssa läpi.

Ministeriön korkein virkamies, kansliapäällikkö Jari Gustafsson piti Puiston toimintaa pöyristyttävänä ja epäeettisenä.

”Puisto ylitti toiminnallaan sen rajan, mitä me olemme pelänneet Halla-ahon porukoiden tekevän”, hän sanoi Helsingin Sanomille.

Puisto ei koe tehneensä mitään väärää. Hän sanoo, että karsinnan taustalla oli arvio järjestöjen toiminnan tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta, mutta ei kysyttäessä täsmennä, millä mittareilla hän toimintaa arvioi.

Kansliapäällikkö Gustafssonin HS:lle antamia kommentteja Puisto pitää erikoisina. Hän korostaa, että Jussi Halla-aholla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa: hänen pomonsa oli tuolloin Jari Lindström, ja näkemys avustusrahoista oli Lindströmin kanssa yhteinen, joskin Puisto oli se, joka punakynää käytti.

”Totta kai se oli tiukkaa poliittista ohjausta. Mutta sitä varten poliitikot ovat siellä.”

Pimeänä marraskuisena maanantai-iltana Tampereen kaupunginvaltuuston istuntosalissa on keskusteltu jo yli tunnin ajan raportista nimeltä Tampereen kaupungin Hyvinvointikertomus 2013–16, kun takarivissä istuva Sakari Puisto painaa nappia pyytääkseen puheenvuoron.

Hän joutuu odottamaan vuoroaan vielä yli puoli tuntia, sillä liki jokaisella valtuutetulla tuntuu olevan sanottavaa Hyvinvointikertomuksesta, tai pikemminkin siitä, mitä raportista puuttuu: puheenvuoroissa nousevat esille vanhusten laitosruuan laatu, translasten korkea itsemurhariski, seksuaalinen häirintä ja me too -kampanja, liiallisen istumisen vaikutukset tamperelaisten terveydelle, lihavien lasten kiusaaminen, kannabiksen käyttö, hiekoitussepelin levittämien ajoväylille ja Hervannan laskettelurinteen kohtalo.

Puisto on jet lagissa. Hän on edellisenä päivänä lentänyt Suomeen Yhdysvalloista, jossa hän kävi suomalaisten puolueiden delegaation mukana tutustumassa YK:n päämajaan, Maailmanpankkiin, Kansainväliseen valuuttarahastoon ja Yhdysvaltain ulkoministeriöön.

Kun Puisto vihdoin saa puheenvuoronsa, hän penää kaupungin päätöksentekoon lisää asiantuntijoiden kuulemista. Hän kertoo vierailleensa eräällä aiemmalla Yhdysvaltojen-matkallaan Brookings-instituutissa, ja sieltä löytyisi kuulemma paljon asiantuntemusta asuinalueiden eriytymisen tutkimiseen. Ennen kolmen minuutin aikarajan täyttymistä Puisto ehtii vielä ihmetellä väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneiden kaupunkilaisten suurta määrää.

”Maailmassa on paljon kaupunkeja, joista puuttuu häiriökäyttäytyminen lähes kokonaan, ainakin keskusta-alueilta, mutta Tampereella tilanne ei ole sellainen”, hän sanoo ja kiittää valtuutettuja kuuntelemisesta.

Tampereen kaupunginvaltuusto on ainoa poliittinen elin, johon Puisto on tähän mennessä vaaleilla valittu.

Mikään räiskyvä esiintyjä hän ei valtuustossa ole ollut. Kun pyysin muiden puolueiden valtuutettuja kertomaan näkemyksiään Puistosta ja tämän ajamasta politiikasta, kaksi ensimmäistä valtuutettua kertoi kumpikin joutuneensa googlaamaan, kuka Sakari Puisto olikaan.

Pian asiat ovat ehkä toisin, ainakin jos Puiston oma toive toteutuu. Hän sanoo haluavansa olla tulevaisuudessa nimenomaan kansan valtaan nostama poliitikko, ei pelkkä tuntematon taustapiru. Tähtäin on vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.  

”Ensi kesänä kierretään jo kampanjoimassa”, hän sanoo.

Seuraavat eduskuntavaalit ovat kohtalonkysymys koko puolueelle. Vasta silloin nähdään, kuinka suuri osa suomalaisista on valmis äänestämään tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ajavaa puoluetta, jonka puheenjohtaja on tuomittu uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.  

Virallisesti perussuomalaiset lähtee tavoittelemaan vaalivoittoa, Puisto kertoo. Itse hän olisi tyytyväinen 15–20 prosentin kannatukseen. Alle kymmenen prosentin äänisaalis tuntuisi pettymykseltä.

Ennen eduskuntavaaleja käydään presidentinvaalit. Niihin perussuomalaiset on valinnut ehdokkaan, joka ei usko evoluutioteoriaan. Mitä mieltä luonnontieteistä tohtoriksi väitellyt Puisto siitä on?

Puisto hymähtää. Hän aloittaa vastauksensa puhumalla ”tiedeyhteisön hyväksymästä laajan evoluution käsityksestä” ja siitä, kuinka hän itse on persoonana hyvin erilainen kuin presidenttiehdokas Laura Huhtasaari. Mutta kun Huhtasaaren evoluution kieltämisestä kysyy kolmannen kerran, Puisto myöntää: ”Kyllä se hänen kampanjalleen on ollut pieni ongelma.”

Kaikissa politiikoissa on varmasti vähintäänkin ripaus opportunismia, mutta Puiston tapauksessa on pakko varmistaa: eihän hän vain ole valinnut puoluettaankin opportunistisista syistä? Hillityssä  tohtorismiehessä kun tuntuu olevan aika vähän yhteistä esimerkiksi Huhtasaaren tai perussuomalaisten toisen varapuheenjohtajan Teuvo Hakkaraisen kanssa.  

”On tuossa totta toinen puoli”, Puisto vastaa. ”Totta kai haluan, että pystyn vaikuttamaan asioihin ja että puolue antaa mulle ison roolin. Ja perussuomalaisissa se on ollut mahdollista, koska liike on vasta kasvamassa.”

Toisaalta Puistoa on vaikea kuvitella mihinkään muuhun puolueeseen kuin nykymuotoisiin perussuomalaisiin – niin halla-aholaisilla laduilla hänen ajattelunsa kulkee. Puiston mielestä Suomen pitäisi harjoittaa selkeästi nykyistä valikoivampaa turvapaikkapolitiikkaa: erityisen korkean riman hän asettaisi Irakista, Afganistanista ja Somaliasta tulijoille. 

Halla-ahon tavoin Puisto kannattaa palautuskeskusten perustamista niille turvapaikanhakijoillle, jotka saavat kielteisen turvapaikkapäätöksen. Hänen mielestään keskusten pitäisi toimia Suomen rajojen ulkopuolella jossain turvallisessa valtiossa. Tällaisina valtioina hän mainitsee Marokon, Algerian, Egyptin ja Tšadin.

Vielä tärkeämpää olisi Puiston mielestä pystyttää Pohjois-Afrikkaan suuria pakolaisleirejä niille, jotka vasta pyrkivät Eurooppaan. Hänen visiossaan ihmiset asuisivat leireissä puolestatoista kahteen vuoteen, ja siinä ajassa heidät ”skriinattaisiin” eli heidän taustansa tarkistettaisiin. Eurooppaan pääsisivät vain harvat ja valitut.

”Se alkupää on saatava kontrolliin. Jos meillä on spontaani turvapaikanhakijoiden vyöry, sieltä tulee kaikenlaista väkeä.”

Puisto sanoo olevansa maahanmuuttopolitiikan suurista linjoista täysin samaa mieltä Halla-ahon kanssa. Eroja on lähinnä asioiden esittämistavassa: Puisto ei harrasta sarkasmia, ja tiettyjä Halla-ahon 2000-luvun alkupuolella kirjoittamia blogitekstejä hän pitää turhan ”roiseina”.

”Kyllähän se perintö seuraa tätä liikettä yhä samalla tavalla kuin Tony Halmeen perintökin seuraa. En itse näe ylilyönneistä olevan mitään hyötyä, mutta toisaalta ei pitäisi olla liian herkkä. Nyt eletään kuitenkin jo tätä päivää.”

Jussi Halla-aho voi muodostua vielä raskaaksikin taakaksi perussuomalaisille – ainakin jos puolueessa unelmoidaan vaalimenestyksestä ja hallitusvastuusta.

Kun perussuomalaiset kerran heitettiin viime kesänä ulos hallituksesta heti Halla-ahon noustua puolueen puheenjohtajaksi, on vaikea kuvitella, että Halla-aho kelpaisi hallituskaveriksi vaalien jälkeenkään. Sakari Puisto on eri mieltä.

”Ei koko hallituskriisiä olisi syntynyt, ellei olisi tullut sitä PS:n sisältä syntynyttä täkyä, johon Orpo ja Sipilä pystyivät tarttumaan. Ei se Halla-ahoon kaatunut.”

Mutta Orpohan perusteli päätöstä erilaisilla käsityksillä ihmisarvosta. Eikö hän puhunut totta?

”Hän olisi jatkanut meidän kanssa, jos tämä loikkaus ei olisi ollut tiedossa.”

Oletetaan nyt kuitenkin, että Orpo tarkoitti sitä, mitä sanoi. Jos gallupeihin on uskominen, Orposta tulee Suomen seuraava pääministeri, ja vaikka ei tulisikaan, tuskin muissakaan suurissa puolueissa suostutaan yhteistyöhön Halla-ahon kanssa. Eikö ikuinen oppositioasema ole aika ankea tulevaisuuskuva?

”En pidä Halla-ahoa minään ikuisena johtajana, joka tulee olemaan siellä aina. Sekin tilanne voi muuttua”, Puisto sanoo.

Kappas. Tuohan kuulostaa jo puheenjohtajapeliltä. Perussuomalaiset äänestävät puheenjohtajastaan seuraavan kerran kesällä 2019, ja julkisuudessa on huhuttu, että Laura Huhtasaaren tähtäin olisi jo siellä.

Sen huhun todenperäisyyttä Puisto ei myönnä mutta ei kielläkään. Hän arvelee, että kesän 2019 puoluekokouksessa joka tapauksessa äänestetään puheenjohtajista. Mutta aikooko Puisto jopa itse pyrkiä perussuomalaisten johtoon?

Puisto toppuuttelee. Pitkällä tähtäimellä ajatus puolueen johtamisesta ei ole mahdoton, tai itse asiassa tehtävä voisi hyvinkin kiinnostaa, mutta nyt on liian varhaista ajatella moista.

”Mähän en ole kansanedustaja. Se on se steppi siinä välissä.”

Julkaistu: 18.1.2018