Viisi vaikuttavaa ilmiötä taivaalla revontulista tähdenlentoon ja sateenkaareen – näin ne syntyvät

Revontulet syntyvät avaruuden rajalla

Miten kuvailisit revontulia ihmiselle, joka ei ole koskaan niitä nähnyt? Ovatko ne yötaivaalla tanssivia värejä vai luonnon omia diskovaloja?

Vain pieni osa maapallon asukkaista on koskaan päässyt ihailemaan revontulia, sillä niitä esiintyy pääosin vain leveyspiireillä 60–75° sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla. Suomessa revontulia voi siis nähdä hyvällä tuurilla Helsingissä asti.

Useimmiten revontulet näkyvät vihreinä värisävyinä, toisinaan myös punaisina tai violetteina. Pohjois-Lapissa pilvettöminä talviöinä “reposia” eli revontulia voi näkyä joka toisena yönä, Helsingissä esiintyvyys on vain kerran kuukaudessa.

Revontulet syntyvät 100–150 kilometrin korkeudessa ilmakehän ja avaruuden rajamaastossa. Kun Auringosta saapuvat hiukkaset törmäävät maapallon magneettikenttään, suurin osa niistä sinkoaa takaisin avaruuteen. Ne onnekkaat hiukkaset, jotka pääsevät läpi, etenevät kohti ilmakehämme atomeja. Kun aurinkohiukkaset törmäävät atomeihin, syntyy revontulia, kun törmäysenergia muuttuu valoksi.

Jotkut sanovat, että revontulista kuuluu huminaa, mutta tiede ei ole pystynyt ääniä selittämään.

Maapallon korkeimmat pilvet hohtavat

Valaisevat yöpilvet ovat myös korkeilla leveysasteilla asuvien etuoikeus. Niitä voi bongata taivaalta myöhään kesäiltoina juuri auringonlaskun jälkeen tai ennen auringonnousua, kun aurinko on 4–16 astetta horisontin alapuolella.

Ne hohtavat taivaalla valkoisen tai sinisen väreissä aivan kuin joku olisi käynyt maalaamassa taivasta hopeapensselillä.

Valaisevat yöpilvet syntyvät peräti 80 kilometrin korkeudessa. Ne ovatkin maapallon korkeimmalla esiintyvä pilvilaji! Valaisevia yöpilviä syntyy, kun pienenpienet jääkiteet tiivistyvät ylhäällä ilmakehässä olevien pölyhiukkasten ympärille. Pöly voi olla peräisin esimerkiksi tulivuorenpurkauksista, sukkuloista tai meteoreista.

Sateenkaaret: Voiko niitä koskettaa?

Sateenkaaren syntymiseen tarvitaan auringonpaistetta ja sadetta tai jääkiteitä.

Sateenkaari on optinen ilmiö, jonka seurauksena voimme nähdä kaikki valon silminnähtävät värit eli punaisen, oranssin, keltaisen, vihreän, sinisen ja violetin.

Sateenkaari saa alkunsa auringonvalon taittumisesta ja heijastumisesta pisarassa. Valo taittuu sadepisaran etupinnassa, kulkee pisaran läpi ja heijastuu sitten takaisin pisaran takapinnasta. Tämän jälkeen heijastunut valo kulkee uudemman kerran pisaran läpi kohti sen etupintaa ja taittuu vielä kerran ennen kuin se matkaa katsojan silmiin. Valkoinen auringonvalo hajoaa tämän jälkeen sateenkaaren väreihin.

Olet ehkä kuullut sanonnan, että sateenkaaren päässä on aarre. Todellisuudessa sateenkaarta on mahdoton saavuttaa tai koskettaa – ainakaan omissa silmissäsi. Kun liikut kohti sateenkaarta, se karkaa sinulta valon taittumisen vuoksi. Mutta jos kaverisi tarkkailee sinua etäältä, hän saattaa nähdä sinun koskettavan sateenkaarta. Kannattaakin pyytää kaveria nappaamaan kuva – saatat hämmästyä lopputulosta!

Kirkas välähdys voi olla tähdenlento

Välähtikö taivaalla kirkkaasti? Ehditkö toivoa? Kyseessä saattoi olla tähdenlento eli meteori. Se on erittäin kirkas valoilmiö joka syntyy, kun maan ilmakehään syöksyy avaruudesta jokin kappale, kuten kivi. Törmäysnopeus on yleensä niin suuri, että kappale palaa ilmakehässä tuhkaksi aiheuttaen kirkkaan välähdyksen. Kiven ei tarvitse olla suuri, koska voimme täällä maan pinnalla nähdä jo 0,1 millimetrin kokoisen kappaleen tuhoutumisen ja palamisen ilmakehässä.

Jos kappale on tarpeeksi suuri, siitä saattaa päätyä joitain osia myös maapallon pinnalle. Tällöin ilmiötä kutsutaan meteoriitiksi. Taivaalla pitkään ja hitaasti liikkuva kirkas, valkoinen täplä ei kuitenkaan ole meteori, vaan todennäköisesti satelliitti.

Supervärikkäät auringonlaskut

Joskus taivaanranta on niin värikäs, että sitä suorastaan häkeltyy. Auringonlaskun värit voivat vaihdella kirkkaanpunaisesta oranssiin ja kellertävään, mutta huomion kiinnittävät erityisesti punaiset värisävyt.

Värikkäät auringonlaskut kielivät siitä, että ilmakehässä on joko runsaasti pienhiukkasia tai kosteutta. Hiukkaset ikään kuin suodattavat valon lyhyitä aallonpituuksia, kuten sinistä ja vihreää, ja jättävät jäljelle punaisen eri sävyjä.

Pienhiukkasia voi kulkeutua meille ilmakehässä kaukaa ja ne voivat olla esimerkiksi maastopalojen aiheuttamia. Esimerkiksi marraskuun alussa nähtiin huikeita auringonlaskuja, joiden syynä olivat Mustanmeren lähellä syttyneet maastopalot.

Joskus syypäänä on Saharan hiekkapöly, eli aiheuttaja voi saapua Suomeen tuhansienkin kilometrien päästä