Eeva

Taipei - Vastakohdat kiehtovat idän suurkaupungissa

Taipei - Vastakohdat kiehtovat idän suurkaupungissa
Taiwanin pääkaupunki Taipei on sekä moderni että perinteikäs metropoli, joka on saanut vaikutteita niin idästä kuin lännestä. Mieleen jäävät vanhat temppelit, eksoottisia makuelämyksiä tarjoavat katutorit ja leikkisät teemaravintolat.

Temppelin portinpielessä mulkoilee häijyn näköisiä leijonapatsaita. Koukeroisten kattojen harjoilla keimailevat monenkirjavat keraamiset lohikäärmeet.

Taipeissa on satoja pyhättöjä, mutta 1700-luvulta juontuvaa Bao’anin temppeliä sanotaan kaikista koristeellisimmaksi. Sen seiniä peittävät värikkäät maalaukset, ovia kullatut puuleikkaukset ja pylväitä kohokuvat.

Istahdan pyhätön sisäpihalle bonsaipuuruukkujen viereen ja seuraan, kuinka ohikulkijat asettelevat suitsuketikkuja suuriin, jalallisiin patoihin. Moni vie pihaa reunustavien patsaiden eteen punaisia kynttilöitä, leikkokukkia ja hedelmiä.

Kauniisti koristeltu ja entisöity Bao’an on Taipein tunnelmallisimpia temppeleitä.

Iäkäs nainen tarjoaa minulle koristaan mandariinin. En tiedä, kuuluisiko se syödä vai uhrata.

Levollinen ja kiireetön tunnelma houkuttelee viipymään. Yhtä seesteistä miljöötä on vaikea löytää vajaan kolmen miljoonan asukkaan suurkaupungissa.

Silmissä vilisee, kun seuraan hissin vaihtuvia kerroslukemia. Kiidämme 89. kerrokseen 39 sekunnissa. Pari kerrosta ylempänä, ulkona olevalla näköalatasanteella, tuuli ujeltaa ja kaiteen yli kurkkiminen huimaa.

Kurkin siitä huolimatta. Pilvisellä säällä täältä näkee vain valkoisen pumpulimaton, mutta nyt alapuolella levittyy koko kaupunki. Näkymä ulottuu keskustaa halkovien jokien yli kaukana siintäville kukkuloille asti.

Viihtyisiä kahviloita on paljon. Cho Cafe sijaitsee vanhassa talossa.

Noin 500-metrinen Taipei 101 -torni on maailman korkeimpia pilvenpiirtäjiä, kaupungin kuuluisin nähtävyys ja ylivoimaisesti sen korkein rakennus. Ajoittaisten maanjäristysten ja taifuunien vuoksi muut talot ovat täällä melko matalia, joten torni näkyy vaivatta miltei kaikkialle Taipeihin.

Tornin juurella ja sen ympäristössä ovat kaupungin loistokkaimmat ostoskeskukset, ja ilmapiiri on hyvin urbaani.

Muutaman minuutin kävelymatkan jälkeen olen keskellä vehreää luontoa. Xiangshanille eli Elefanttivuoreksi kutsutulle kukkulalle kivutaan jyrkkiä portaita lehtimetsän suojissa.

Puolessa tunnissa saan puuskutettua itseni ylös asti. Paikalle on kerääntynyt monia muitakin odottamaan iltahämärää, jolloin moderni Taipei muuttuu valojen tuikkeeksi.

Dihua-kadulla on myyty teetä ja mausteita jo 1800-luvulla. Sunnuntaisin katu suljetaan autoilta.

Dihua-kadulla tuntuu kuin olisin astunut toiseen kaupunkiin, tai ainakin toiseen aikaan. On sunnuntai ja kapea katu on suljettu liikenteeltä.

Jalkakäytäville ja pylväskäytävien alle levittyneissä kaupoissa myydään teetä, kuivattuja mereneläviä ja sieniä, pähkinöitä ja hedelmiä, mausteita, yrttejä sekä arvoituksellisen näköisiä kiinalaisia lääkkeitä ja rohdoksia.

Hämyisissä puodeissa tuotteet ovat purnukoissa tiskin takana ja myyjät punnitsevat ne vanhanaikaisella käsivaa’alla. Kadun kauppatalot on osin kunnostettu ja se henkii historiaa. Dihua-katu on Taipein vanhin säilynyt alue, väläys 1800-luvulle.

Nykyaika on ujuttautunut mukaan muutamine kahviloineen, ravintoloineen ja tyylikkäine liikkeineen, joissa myydään teeastiastoja ja muuta keramiikkaa. Vielä on kuitenkin jäljellä myös jokunen yli sata vuotta toiminut käsityöläiskauppa. Yhdessä tehdään ja myydään kangaslyhtyjä, toisessa bambuastioita ja kolmannessa brodeerattuja kenkiä.

Perinteikkään Dihua-kadun vastakohdan löydän nuorison suosimalta Ximendingin alueelta. Värivalot vilkkuvat ja musiikki jytisee. Leveiden kävelykatujen varsilla on vieri vieressä ravintoloita ja baareja, hiussalonkeja, elokuvateattereita ja tatuointiliikkeitä sekä ruoka- ja juomakojuja.

Eräässä kojussa ymmärrän kiinalaisten kirjainmerkkien joukosta vain hinnan, 40 Taiwanin dollaria. Saan runsaalla eurolla mukillisen makusiirapilla makeutettua kylmää kuplateetä, paikallisten rakastamaa bubble tea -juomaa. Suutuntuma on erikoinen, sillä juomaan on sekoitettu helmimäisiä tapiokapalloja.

Maan perustajan, sotilasjohtaja Tšiang Kai-šekin muistomerkille kuljetaan komean portin läpi.

Paljon kummallisempiakin asioita tulee vastaan. Osa kahviloista on sullottu täyteen pastellinvärisiä pehmoleluja, sillä aivan kuten Japanissa, myös täällä nuoret neidot tuntuvat rakastavan yli kaiken söpöjä asioita. Yhden lounaskahvilan teemana on Hello Kitty.

Söpöyttä on ilmassa myös Alice is Coming -jälkiruokaravintolassa, joka on sisustettu Liisa Ihmemaassa -tarinaan liittyvillä esineillä. Herttarouvaksi pukeutunut tarjoilija tuo minulle Hatuntekijä-juoman ja vaahtokarkeilla päällystettyä paahtoleipää. Nautin ne pöydässäni, joka on sijoitettu suuren turkoosin teekupin sisälle.

Alueen oudoin erikoisuus on Modern Toilet -ravintola, jossa istutaan vessanpytyillä ja juomat imetään pillillä pisuaarista tai alusastiasta. Aasialaisturistit vaikuttavat innostuneilta, kun osa ruuista tarjotaan pytyn muotoisista astioista.

Taipeita ei voi sanoa kokeneensa, jos ei ainakin yhtenä iltana suuntaa jollekin sen monista auringonlaskun aikaan avautuvista ruokatoreista.

Ajan metrolla suurimmalle ja kuuluisimmalle markkina-alueelle, Shilin Night Marketille. Neljän maissa vaatekaupat ja tilpehöörikojut ovat yhä avoinna mutta ruokakojuja vasta pystytetään. Kiertely on iltapäivällä miellyttävää – pari tuntia myöhemmin kujilla alkaa olla klaustrofobisen ahdasta.

Varrastikkuihin pujotetaan grillattuja mustekalan lonkeroita ja muita mereneläviä, porsaanlihaa ja nakkeja. Padoissa muhivat nuudelikeittojen liemet, kojuissa paistetaan osterimunakkaita.

Välillä jostain pöllähtää karmea löyhkä – syynä on paikallinen erikoisuus, fermentoitu hajutofu, joka kuulemma maistuu hajuaan paremmalta.

Sanotaan, että Shilin Night Marketin ruuat on suunnattu etenkin kiinalaiseen ja japanilaiseen makuun. Tieto lohduttaa, kun tutkin laihaa saalistani: mansikkavarras, paahdettuja kastanjoita ja todella herkullisia friteerattuja bataattipalloja.

Jään seuraamaan miesjoukkoa, joka kyykkii tummissa puvuissaan maan tasalla olevien akvaarioiden yllä ja koettaa saada katkarapuja ongenkoukkuun – jos onnistaa, ravut grillataan suupaloiksi. Tekniikassa on hiomista, mutta miehillä on hauskaa.

Viimeisenä matkapäivänä olen suuntaamassa Kansalliseen palatsimuseoon kaupungin ulkopuolelle. Siellä säilytetään ainutlaatuista ja laajaa kokoelmaa, johon kuuluu Kiinan ylimystön keräämiä muinaisia taideaarteita ja historiallisia esineitä maalauksista keramiikkaan ja huonekaluihin.

Kävelykadun varrelle levittyvä Raohe Street Night Market on Taipein vanhin iltatori.

Mielijohteesta kävelen kuitenkin harmaiden kerrostalojen välissä olevaan, punaiseen ja kullanhehkuiseen Longshan-temppeliin, jota sanotaan todelliseksi kansantemppeliksi.

Tänne hakeutuvat niin buddhalaiset, taolaiset kuin kungfutselaiset, ja täällä voi rukoilla kymmeniä eri jumalia. Rakkauden ja avioliiton jumala on aina suosittu, ja opiskelijat käyvät tapaamassa tenttien aikaan kirjallisuuden jumalaa.

Vilinää on nytkin. Väkeä on paljon enemmän kuin Bao’anissa, mutta tunnelma on yhtä kiehtova.

Kaapuihin pukeutuneet ihmiset kiertävät jonossa ympäri pihamaata, he laulavat kuorossa ja hymisevät. Välillä kumahtelee rumpu ja kilahtaa triangeli. Suitsukkeet tuoksuvat. ●

Taipei on siisti, toimiva ja turvallisen oloinen suurkaupunki

  • Taiwanin saari on kuulunut Kiinalle keskiajalta lähtien, mutta Japani hallitsi sitä vuosina 1895–1945. Taiwanin, eli Kiinan tasavallan, ja Manner-Kiinan tiet erosivat vuonna 1949, kun sisällissodan hävinnyt osapuoli jäi valtaan Taiwanissa. On kiistanalaista, onko se itsenäinen valtio vai Kiinan maakunta. Suomi ei tunnusta Taiwania itsenäiseksi.
  • Taipeissa puhutaan mandariinikiinaa ja taiwania. Länsimaisia kieliä osataan melko vähän, mutta esimerkiksi metro-opasteet ovat englanniksi. Myös ihmisten ystävällisyys korjaa kielitaidon puutteita.
  • Asukkaita saarella on noin 2,7 miljoonaa.
  • Ilmasto on subtrooppinen. Sää on miellyttävin myöhään syksyllä ja keväällä. Taifuuneja voi esiintyä kesäkuusta lokakuun alkuun.
  • Suomesta Taiwanille voi matkustaa esimerkiksi Hongkongin kautta. Viisumia ei tarvita.

Juttu on julkaistu Eevassa 12/2019. Nettiversiota on muokattu.

Julkaistu: 8.8.2020
Kommentoi »