Ketä auttaa, jos itkeskelemme ahdistavien uutisten äärellä? On klisee, että kaikki paha maailmassa johtuu siitä, että ihmiset katsovat muualle
Näyttää pahalta, kun kirjoittaa Gazasta ja Suomisen perheestä samassa kolumnissa. Mutta niin näyttää tämä maailmakin, kirjoittaa Anna-Leena Härkönen.
”Ei täsä ny syyllissii haeta mutta sää sen tapoit.” Varastin edellisen repliikin itseltäni. Se ei millään löytänyt paikkaansa fiktiossa, mutta tuli nyt tähän.
Olen miettinyt viime aikoina paljon syyllisyyttä. Yleinen syyllisyydessä piehtarointi tuntuu olevan muotia, vaikka se ei auta ketään.
Olemme kuulemma kaikki vastuussa maailman katastrofaalisesta tilasta, koska käännämme katseemme pois. Emme ole. Olemme vastuussa siitä, jos vedämme vastaantulijaa turpaan. Mutta vaikka Gazan eteen ei voi yksilötasolla tehdä paljon mitään. Juuri Gazaan liittyen joku toimittaja kirjoitti, miten ”valtavan inhimillisen tragedian annamme tapahtua lähes kenenkään puuttumatta”. On klisee, että kaikki paha maailmassa johtuu siitä, että ihmiset katsovat muualle. Joskus ei muuta mahda. Ja se raivostuttaa.
Pitäisi myös eläytyä ahdingossa elävien asemaan ja ”altistaa itsensä surun ja empatian kokemukselle.” Ketä se auttaa, jos itkeskelemme ahdistavien uutisten äärellä?
”Tavallinen tallaaja ei voi merkittävästi hidastaa ilmastonmuutosta.”
Nyt on valtioitten johtoportaissa sen verran paljon hulluja liikkeellä, että lievästi sanottuna kauhistuttaa. Välillä tunnen itseni melkein sairaaksi. Sairastan tätä maailmaa. Yritän suojella itseäni liialta informaatiolta. Juuri niitä uutisia, jotka koskettavat eniten omaa elämää, ei ainakaan uskalla lukea. Ja kaiken tämän päälle tulee vielä syyllisyys. Ilmastoahdistuskin on oma lukunsa.
Onneksi jotkut tutkijat ovat antaneet meille nykyään osittaisen synninpäästön. Tavallinen tallaaja ei voi merkittävästi hidastaa ilmastonmuutosta.
Välillä reagoin tähän kaikkeen niin, että yritän elää kuin viimeistä päivää. Ja pakotan itseni luottamaan päättäjiin. Kyllä isot pojat hoitavat?
Yritetäänhän Israelillekin viestittää hyvin selkeästi, että nyt riittää. Minäkään en ole niin kyyninen, etten uskoisi mielenosoituksista tai pakotteista olevan mitään hyötyä. Minä vain en niistä pakotteista päätä.
”Turhia asioita suunnittelemalla saa kuvitella hallitsevansa maailmaa, jota ei voi hallita.”
Mitä muuta sitä voi kuin uskoa, että maailma ei ihan vielä lopu, ja keskittyä omaan pikku elämäänsä? Kannattaa vaikkapa suunnitella jo nyt, mitä ruokaa tekee itsenäisyyspäivänä. Sitä minä suunnittelin eilen. Turhia asioita suunnittelemalla saa kuvitella hallitsevansa maailmaa, jota ei voi hallita.
Yksi tapa pitää itsensä kasassa on katsoa vanhoja suomalaisia elokuvia, esimerkiksi Suomisen perhettä. Niitten kirkasotsainen tunnelma auttaa lähes kaikkeen. Kun Suomisen Olli kailottaa: ”Voi jummi mutsi, eri hyviä lettuja! Sä oot sit jalo tyyppi yhtä kaikki!”, ei voi vaipua kokonaan epätoivoon.
Huomaan nyt, että näyttää pahalta, kun kirjoittaa Gazasta ja Suomisen perheestä samassa kolumnissa. Mutta niin näyttää tämä maailmakin.
