Syyllinen talouden kriisiin paljastui: vika on sinussa

Syksyn alkaessa syy Suomen surkeaan taloustilanteeseen alkoi olla selvillä. Tähän saakka suurin peikko oli ollut julkisen talouden velkaantuminen, jota vastaan käytiin massiivisilla leikkauksilla keskellä laskusuhdannetta. Mutta nyt uudeksi syylliseksi paljastuivat tavalliset suomalaiset, jotka eivät suostu käyttämään rahojaan. Kotitaloudet olivat talouden ”heikoin lenkki”.

Elinkeinoelämän keskusliitto innostui ja lähti selvittämään jäsenkyselyllä, millä tavoilla kansalaiset menestystä oikein pidättelevät. Jo kysymyksenasettelu viittasi siihen, että syy voi löytyä liiallisesta etätyöstä. Toimitusjohtaja Jyri Häkämies tulkitsi etätyön johtavan kaupunkien keskustojen näivettymiseen.

Liikkeiden hiljentymisen syy ei tietenkään löydy esimerkiksi vähittäiskauppajättien – joiden johtoa vaikuttaa myös EK:ssa – päätöksistä avata jatkuvasti uusia kauppakeskuksia keskustojen ulkopuolelle. Tai yritysten omasta kyvyttömyydestä hyödyntää meneillään olevaan teknologista murrosta ja edetä uusille aloille.

Kasvu syntyy yrityksissä, on Petteri Orpon hallituksen aikana usein toisteltu mantra. Sillä perusteltiin vaikkapa yritysten maksaman yhteisöveron alentamista, vaikka tutkimustieto ei kallista kädenojennusta tukenut. Ja kun kasvua ei synny, vika onkin yritysten sijaan työntekijöissä ja kuluttajissa.

Hallitusohjelmassa osakesäästötilejä kaavailtiin jopa vastasyntyneille, mutta nyt säästäminen onkin äkkiä epäisänmaallista. Samoin ulkomaisista verkkokaupoista tilaaminen, vaikka muuhun ei olisi enää varaa.

Hallituksen kasvutoimien jäljiltä tavallisen suomalaisen verotus on kireintä vuosikymmeneen. Työttömyys on ennätyskorkealla ja sosiaaliturvaa heikennetään koko ajan lisää. Moni on havainnut kotinsa menettäneen arvonsa. Inflaatio, sota ja ilmastonmuutos lisäävät epävarmuutta.

Nyt keskustellaan jo eläkkeiden leikkaamisesta ja jopa vanhusten hoivavastuun siirtämisestä aikuisille lapsille. Terveydenhuollon palvelut murenevat etenkin kaupunkien ulkopuolella.

Fiksut suomalaiset ovat tilanteessa ryhtyneet varautumaan epävarmaan tulevaisuuteen. Elokuussa Suomen Pankki kertoi, että suomalaisten tileillä oli lähes neljä miljardia euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. Nämä miljardit luovat turvaa maailmassa, jossa koskaan ei tiedä, mikä tuoli alta seuraavaksi vedetään.

Hämmentävintä on ettei kellään näytä olevan näkymää siitä, mistä ja millä toimilla talouskasvu syntyy. Kansantaloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjola sanoi syyskuussa Uuden Jutun haastattelussa häkeltyneensä havainnosta, että taloutta 1950-luvulta Kekkosen pääministeriajoilta saakka ohjannut kasvuvisio puuttuu nyt kokonaan. Edessä näkyy vain loputon leikkausten kierre.

Etätyötä suurempi ongelma on työn heikko tuottavuus. Suomi on jäämässä Euroopan banaanivaltioksi, jossa investoinnit ja yritystuet valuvat perinteiseen, luonnonvaroja tuhlaavaan ja heikommin tuottavaan teollisuuteen. Ruotsissa tuotetaan nykyisin yhdeksässä päivässä sama, johon Suomessa kuluu kymmenen. Palveluissa olemme jääneet länsinaapurista jo vuosikymmenten päähän.

Tästä huolimatta elinkeinoelämä ja päättäjät näkevät kasvun tiellä lähinnä itsekkäät kansalaiset. Touhua katsellessa laitan ainakin itse sukanvarteen sen mitä pystyn.