Syvällä käyneen mestarisuosikin pelastusoperaatio on käynnistynyt: HJK ei ollut erityisen hyvä, mutta otti silti askeleen oikeaan suuntaan
HJK ei häikäissyt keskiviikkoiltana, mutta Toni Korkeakunnaksen tuomista tuulista sai jo vihiä – ja se on kahdessa vuorokaudessa hyvä saavutus.
Kaksi vuorokautta on lyhyt aika muutokselle. Jalkapallossa olematon. Kun uusi valmentaja hyppää peräsimeen, on alkutaivalta arvioitava sen kantilta, näkyykö kentällä muutosta pelaajien käyttäytymisessä ja intentioissa, pyrkimyksissä toteuttaa tiettyjä pelillisiä päätavoitteita.
Ison pelillisen kuvan päätavoitteet tulevat HJK:lla varmasti muuttumaan lähiviikkoina. Asian näki jo tänään.
HJK:n päävalmentajaksi paluun tehnyt Toni Korkeakunnas otti heti käyttöönsä kolmen topparin alakerran – Klubin ensimmäisen tällä kaudella. Uusista hankinnoista Luke Plange ja Hans Sarpei aloittivat penkillä ja täydeksi flopiksi osoittautunut Ferran Sibilan tuoma toppari Carlos Moros jätettiin kokonaan kokoonpanon ulkopuolelle. Samalla IPS-kasvatti Michael Boamah teki Veikkausliiga-debyyttinsä keskimmäisenä topparina. Valintaan sisältynee vahva viesti.
Kuten sanottu, formaatiota ja pelaajavalintoja oleellisempi tarkkailun kohde on tällaisissa tilanteissa pelaajien mahdollisen käyttäytymisen ja intentioiden muutos kentällä. Näkyykö juuri valmentajaa vaihtaneen joukkueen pelistä, että se yrittää jotain uutta? Yhteisesti. Tämän testin Toni Korkeakunnas ja Klubi-pelaajat läpäisivät. Pitkiä videosulkeisia Töölössä ei varmasti ole ehditty käydä - lähinnä pelaajien rohkaisemista ja tiettyjen perusasioiden painottamista.
Kun HJK:n alkukauden puolustusvaiheen toimintaa on leimannut passiivinen blokkikäyttäytyminen, jossa on lähinnä odoteltu vastustajan aloitteita pallossa, oli sinivalkoisilla tänään heti eri ääni kellossa. HJK käynnisti prässejä toistuvasti – myös yläalueilla.
Pelaajat olivat valmiita hyppäämään prässissä pitkiäkin juoksumatkoja estääkseen Gnistanin pelaajien kääntymisen tai eteenpäin pelaamisen. Myös ajoittain matalalle painettu HJK-pakka pyrki pääsemään syvältä mahdollisimman nopeasti pois heti Gnistanin syöttäessä palloa alaspäin. Näissäkin hetkissä nähtiin pitkiä, täysvauhtisia juoksuja prässäämään. Niitä, jotka olivat harvinaisuus alkukaudesta.
Ajoitukset prässäämisessä olivat vielä monin paikoin hakusessa eikä puolustuslinja seurannut ylempiä pelaajia samalla vauhdilla, mikä synnytti tiloja keskikentälle. Tämä on ymmärrettävää. Näitä asioita ei kahdessa vuorokaudessa kuntoon laiteta.
Tärkeintä HJK:n kannalta oli, että palloton käyttäytyminen oli selvästi alkukautta aggressiivisempaa. Myös vastaprässien terävyyttä oli selvästi korostettu. Nähtiinpä puolen tunnin kohdalla tilanne, jossa HJK voitti pallon aggressiivisella vastaprässillä ja Korkeakunnas pomppasi sivurajan päälle tätä suurieleisesti tuulettamaan.
Pallollisessa pelissä HJK oli lisännyt selvästi volyymia pyrkiä viimeisen linjan taakse. Tähän liittyi myös selustaan kasvanut pallottomien juoksujen määrä. Ymmärrettävä painotus Korkeakunnakselta, sillä tämä ajatus on suhteellisen helppo tuoda kentälle lyhyessäkin ajassa - vaikka se ei vielä laadullisesti häikäisisikään. Ensin yhteinen tavoite, sitten sen hiominen viikko viikolta.
”HJK:n piristynyt ilme nostaa Gnistanin muutenkin vahvan esityksen arvoa.”
Toinen pallollisessa pelissä korostettu asia vaikutti olevan syöttötempo ja siihen liittyvä jatkuvan tuen periaate. HJK:n pallottomat pelaajat liikkuivat selvästi alkukautta aktiivisemmin pallollisen tueksi pyrkien muodostamaan kolmioita, joissa palloa liikutettiin yhdellä-kahdella kosketuksella. Etäisyydet keski- ja välikaistoilla oli haluttu pienemmiksi, jotta lyhyemmät syöttökombinaatiot mahdollistuvat.
HJK:n piristynyt ilme nostaa Gnistanin muutenkin vahvan esityksen arvoa. Oulunkyläläiset tulivat Töölöön – kuinkas muutenkaan – kuin Jussi Leppälahden tavaramerkkifutiksella. Gnistan sai annettua HJK:lle kiitettävästi painetta palloon joka puolella kenttää.
Gnistanin tuttu korkea prässi aiheutti HJK:lle paikoin isojakin vaikeuksia päästä sen alta pois. Toisaalta, jälleen nähtiin myös Gnistanin prässissä piilevät uhat. Etenkin Juhani Ojalan ja Teemu Penninkankaan kohdalla oli tänäänkin jatkuvana riskinä joutua juoksemaan valtavia tiloja omaa maalia kohti. Gnistanin seuratessa korkeassa prässissä kaikki vastustajansa, jäi viimeiseen linjaan monesti 2 vastaan 2 -tilanne. Lisäksi HJK halusi laittaa etenkin Penninkangasta hyppäämään pitkälle keskikentälle Hassane Banden toimiessa houkutuslintuna. Gnistanin hitaimpien pelaajien juoksukilpailujen ehkäiseminen on yksi Leppälahden valmennustiimin suurimmista kysymyksistä loppukaudelle.
Gnistanin prässin ollessa high risk, high reward -osastoa, oli vieraiden matalalla puolustaminen sen sijaan riskitöntä ja toistuvasti korkeatasoista. Vaikka HJK lisäsi pallotempoaan ja murtautumisuhkaansa, puolusti Gnistan oman rangaistusalueensa laadukkaasti estäen HJK:ta pääsemästä korkean odottaman maalipaikkoihin. Varsinkin toisella jaksolla Klubin maaliuhka tyrehtyi melkoisesti. Leppälahti voi ottaa suojattiensa puolustusesityksestä monia hyviä asioita mukaansa.
Gnistanin luoma hyökkäysuhka syntyi pääosin juuri pallonriistoista, joiden hetkillä HJK:n viimeisessä linjassa oli isoja tiloja toppareiden ollessa avaamisvaiheessa todella kaukana toisistaan. Hitaamman hyökkäämisen vaihe on edelleen Kipinän selvästi heikoin osa-alue pallollisena.
Korkeakunnaksen avausottelu näytti, että alkukauden pelokas ja passiivinen jalkapallo tuskin Töölössä jatkuu. Laajempaa arviota miehen vaikutuksesta voidaan tehdä vasta muutaman ottelun kuluttua. Nyt puhtaisiin papereihin riittävät selkeästi nähtävät muutospyrkimykset, loppukesästä vaaditaan niiden lisäksi myös kollektiivin laadukasta toimintaa, mm. juuri prässin ajoituksissa ja erilaisissa hitaamman hyökkäyksen variaatioissa.
HJK ei ollut tänään erityisen hyvä, mutta se otti silti askeleen oikeaan suuntaan.
Gnistan pystyi haastamaan HJK:n ja loi lopussa jopa pientä tasoitusmaaliuhkaa vajaamiehisenä, mikä on siltä lupaavampi merkki muutaman viime aikoina nähdyn heikon ottelun jälkeen. Leppälahti ei pelillistä identiteettiään myy, mikä on aivan oikein.
Gnistan on osoittanut alkukaudesta, että se pystyy kamppailemaan Veikkausliigassa aktiivisella, leppälahtimaisella jalkapallolla. Sillä on selkeä, tunnistettava identiteetti, jota ilman se ei olisi Gnistan.
