Ensimmäinen vesisynnytykseni alkoi rauhallisesti – Tunnelma oli seesteinen, kunnes kaakelit alkoivat kaikua
Kätilö Päivi Oinonen kertoo kätilön työn olevan tukemista, ohjaamista ja kannustamista. Tämä korostuu vesisynnytyksessä, jossa vähemmän käsillä tekemistä ja paremmat mahdollisuudet kontaktiin ja läsnäoloon synnyttäjän kanssa.
Mieleeni on jäänyt ensimmäinen vesisynnytys, jossa olin hoitavana kätilönä. Vesisynnytyksiä tapahtui siihen aikaan harvoin. Tiesin, että saan tarvittaessa tukea vesisynnytyksiä paljon hoitaneelta kollegalta.
Synnytyksen alussa seurasin avautumisvaihetta altaan vierellä. Synnyttäjä rentoutui supistusten välillä veden kannattelemana. Synnytys eteni nopeasti. Äiti oli konttausasennossa, kun vauva syntyi turvallisesti veteen. Autoin vauvan veden alta äidin syliin. Hetken kuluttua vauva alkoi itkeä niin, että ammehuoneen kaakelit kaikuivat. Jonkin ajan kuluttua autoimme avustavan kätilön kanssa äidin ja vauvan ammeesta.
Olen tehnyt kätilön töitä 25 vuotta, mutta olen nyt toimivapaalla Espoon sairaalan synnytysosaston apulaisosastonhoitajan työstä ja työskentelen Kätilöliiton puheenjohtajana.
Kätilön työ on paljon tukemista, ohjaamista ja kannustamista. Tämä korostuu vesisynnytyksessä, jossa käsillä tekemistä on vähemmän. Siinä on mahdollisuus toisenlaiseen kontaktiin ja läsnäoloon synnyttäjän kanssa, mikä tekee tunnelmasta erityisen rauhallisen. Nykyään kaikissa synnytyssairaaloissa on ammeita, joita voi käyttää myös kivunlievitykseen.
