“Svennis on kiistatta yksi merkittävimmistä” – Valmentajakonkari Martti Kuusela nostaa korkeaan arvoon syövän nujertaman Sven-Göran Erikssonin uran
Eurooppalaisen jalkapallon huipulla yli 20 vuotta valmentaneen Sven-Göran Erikssonin kuolema on koskettanut koko jalkapallomaailmaa. Mestarivalmentajaan yli 40 vuotta sitten tutustunut Martti Kuusela ylistää estoitta ruotsalaisen taktista osaamista ja tiedonjanoa.
Maanantaina 26. elokuuta haimasyöpään menehtynyt valmentajavelho Sven-Göran Eriksson loi poikkeuksellisen uran. Niin ainutlaatuisen, että Diego Simeonen ja Michael Owenin kaltaiset pelaajalegendat, puhumattakaan useista eurooppalaisista huippuseuroista, kiirehtivät sosiaalisessa mediassa kiittämään ja muistelemaan valmentajagurua tämän kuolinuutisen tavoitettua jalkapallomaailman.
Todennäköisyys, että pienestä ruotsalaisesta kyläpahasesta noustaisiin eurooppalaisen jalkapallon huipulle – seuroihin, kuten Benfica, AS Roma tai Manchester City – on äärimmäisen pieni. Eriksson ei todennäköisyyksistä piitannut; hän opiskeli jalkapalloa vimmatusti, imi oppeja muilta, oli taktisesti valveutunut, lähti pelottomasti maailmalle ja sopeutui.
Vuosituhannen alussa Eriksson oli kenties maailman seuratuin jalkapallovalmentaja luotsatessaan Englannin maajoukkuetta.
Suomalainen valmentajapioneeri Martti Kuusela, 78, ehti tutustua ruotsalaiseen kollegaansa jo vuosia ennen kuin tämä nousi aivan kirkkaimmalle huipulle. Kuuselan muistikuvien mukaan ensimmäinen tapaaminen ajoittui jo 1970-luvun loppupuolelle. Sen jälkeen valmentajat tapasivat toisiaan vuosien ajan eri yhteyksissä, kuten UEFAn valmentajaseminaareissa.
– Svennis oli valmentajana tietysti loistava – meriitit puhuvat puolestaan – mutta myös aina avulias ja valmis juttelemaan jalkapallosta, omalla valmentajaurallaan muun muassa Tanskassa, Belgiassa ja Unkarissa valmentanut Kuusela muistelee.
”Svenniksellä oli oikeanlaista nöyryyttä tietoa kohtaan. Eikä hän koskaan pimittänyt saamiaan oppeja, vaan jakoi niitä avoimesti muille.”
Syyskuussa 1983 Eriksson ja Kuusela tapasivat Lissabonissa, jossa ensin mainittu valmensi Benfican seurajoukkuetta ja jälkimmäisen luotsaama A-maajoukkue oli pelireissulla. Lyhyeksi ajatustenvaihdoksi tarkoitettu palaveri venähti lopulta yömyöhään, kun valmentajat intoutuivat väittelemään erityisesti 4–4–2-pelimuodosta, jonka parhaimpiin taitajiin Eriksson kiistatta lukeutui.
– Svennis oli taktisesti todella monipuolinen ja valveutunut, Kuusela innostuu.
Suomalaisen konkariluotsin mukaan 4–4–2-systeemistä ja siihen linkittyneestä aluepelistä muodostui jopa eräänlainen Erikssonin tavaramerkki.
Aiemmin monessa seurassa vallalla olleen miesvartioinnin sijasta Eriksson halusi pelaajien puolustavan enemmän aluetta ja liikkuvan voimakkaammin suhteessa palloon ja omiin kanssapelaajiin kuin vastustajiin. Pelaajat eivät enää juosseet ympäri kenttää määrätyn vastustajapelaajan perässä, vaan liikkuivat enemmän synkronoidusti keskinäiseen kommunikointiin tukeutuen.
– Aina, kun tapasimme Svenniksen kanssa, hänellä oli jotakin uusia ajatuksia. Hän oli todella utelias ja halusi kehittää omaa osaamistaan. Svenniksellä oli oikeanlaista nöyryyttä tietoa kohtaan. Eikä hän koskaan pimittänyt saamiaan oppeja, vaan jakoi niitä avoimesti muille, Kuuselaa kertaa.
– Hänen kauttaan sain esimerkiksi erinomaisia aluepeliin liittyviä materiaaleja, joita otin käyttöön A-maajoukkueessa ja jaoin myös muille halukkaille valmentajille Suomessa. Svenniksen paksu opus kelpaisi edelleen eri valmennuskurssien opetusmateriaaliksi.
Erikssonilla ja Kuuselalla oli 1980-luvun alkupuolella hetken aikaa myös sama agentti, ruotsalainen Börje Lantz, joka auttoi maamiehensä muun muassa Portugalin suurseura Benficaan. Myös Kuusela itse oli lähellä siirtyä 1980-luvun lopulla Portugaliin, kun pesti A-maajoukkueen päävalmentajana päättyi. Uusi työnantaja ei kuitenkaan löytynyt Etelä-Euroopasta, vaan Tanskasta, jonne Kuusela siirtyi vuonna 1988.
Kuusela arvelee, että Erikssonin menestys vaativissa jalkapallomaissa, kuten Italiassa ja Portugalissa, perustui paitsi taktiseen osaamiseen ja korkeaan työmoraaliin myös kykyyn kestää paineita ja auttaa pelaajia eteenpäin.
– Svennis todella paneutui yksityiskohtiin ja opetti pelaajia tarvittaessa kädestä pitäen, miten esimerkiksi kaksi vastaan yksi -tilanteissa piti puolustaa.
Toisaalta Kuusela ei myöskään halua aliarvioida ruotsalaisen jalkapallokulttuurin vaikutusta, josta Eriksson kiistatta pääsi hyötymään.
– Ruotsin jalkapallolla on valtavan pitkät perinteet, ja maa järjesti esimerkiksi vuonna 1958 MM-kisat. Lisäksi Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm loivat upeat urat erityisesti AC Milanissa jo 1950-luvulla.
– Ruotsista on tullut vuosien saatossa paljon erinomaisia pelaajia ja valmentajia, joista Svennis on kiistatta yksi merkittävimmistä. Meillä Suomessa on pitkä matka vastaavanlaiseen kulttuuriin, Kuusela jatkaa.
Valmentaessaan itsekin vuosikausia eri puolilla Eurooppaa Kuusela huomasi, kuinka arvostettu tekijä Eriksson eurooppalaisessa jalkapallossa oli. Italian pääsarjan Serie A:n vuoden valmentajaksi kaudella 1999–2000 valittu luotsi oli kunnioitettu osaaja, jonka taktisia nyansseja yritettiin kopioida. Varsinkin parhaimpina vuosinaan Eriksson menestyi lähes minne tahansa menikin. Useat pystit Italiassa ja Portugalissa puhuvat puolestaan.
Kun ruotsalainen valmensi vuosituhannen ensimmäisinä vuosina Englannin maajoukkueessa, Kuusela pääsi myös itse osaksi Erikssonin nauttimaa suosiota.
– Olin Lontoossa seuraamassa Valioliigaa, kun paikalliset kannattajat tulivat pyytämään minulta nimikirjoituksia. He luulivat minua Svennikseksi, koska käytin silloin samanlaisia silmälaseja, Kuusela nauraa.
– Sanoin, että olen kyllä itsekin Pohjoismaista, mutta en ihan saman tason valmentaja kuin Svennis. Hänen uransa hakee vertaistaan.
