Suzanne ehdotti Petteri Orpoa, kun sanoin, että tarvitsemme uuden kynnysmaton
Elämäni on A-luokan murmeleiden päättymätön luokkakokous, miettii Munkkiniemen herra tavattuaan taas samat ihmiset ja pidettyään taas puheet.
1.10. Sovittuamme Turkissa Erdoganin kanssa, ettei muistella menneitä eikä puhuta ikävistä asioista, mietin hetken, näinkö pahuus saa jalansijan. Sitten muistin, kuka olen. Arvopohjainen realisti on se, joka toivoo kaikille hyvää nyökytellessään hyväksyvästi diktaattorille, kun tämä kertoo nojautuvansa tekemisissään oikeusvaltion periaatteisiin.
2.10. Suomen ulkopoliittinen linja on omien sanojeni mukaan ”kristallinkirkas”, eikä kukaan ole onneksi huomauttanut, että kristalli on itse asiassa kirkkaan sijasta useimmiten epämääräinen, sameahko möhkäle, jonka läpi ei näy ja jonka olemus riippuu kulmasta, mistä sitä katsoo.
4.10. ”Tässä on maito kaatunut, eikä sitä saa kerättyä talteen, mutta nyt katsotaan eteenpäin”, sanoi Päivi Räsänen. Onko minulla ja rouva Räsäsellä sama puheopettaja?
5.10. Alitajunta on kyllä metka juttu! Vasta nyt ymmärsin halunneeni presidentiksi siksi, että voisin väitellä TP-Utvassa tuntikausia Ville Taviosta ja hänen tavastaan käsitellä ulkopolitiikkaakin seksi edellä. Ministeri saa toki niin tehdäkin, sillä Suomen ulkopolitiikan linja on kirkas kuin kristalli.
”Lähdin pimeyteen juoksemaan turvamiehen kanssa kysymyksiä pakoon.”
7.10. Harmi, ettei Petterillä ole käsitystä siitä, kuinka eksyneeltä hän joskus vaikuttaa. Lehdessä luki, että ”Orpon mukaan perjantain kokouksessa ulkopoliittinen johto ei varsinaisesti ymmärtänyt, että Essayah jätti eriävän mielipiteen”.
8.10. Onko kansallinen turvallisuus juoksukilpailu? Toivon ja uskon niin. Ehdin ensimmäisenä valtionpäämiehenä Naton pääkonttoriin tapaamaan Mark Ruttea.
11.10. Suzanne kysyi, olemmeko jatkuvasti matkoilla, koska haluan verkostojen luomisen avulla auttaa Suomea (ja maailmaa) vai siksi, että kotimme nimeltä ”Valtion vierastalo” on niin kalsea, että jos pysyisimme siellä yli kaksi vuorokautta, meistä tulisi tavallinen suomalaispariskunta, joka alkaa lokakuun pimeydessä vihata itseään ja valintojaan. Lähdin pimeyteen juoksemaan turvamiehen kanssa kysymyksiä pakoon.
13.10. Kolme pointtia: 1) Jos ei ole yhtään pointtia, keksi kolme, 2), niiden sekaan häviää se, ettei ole yhtään pointtia ja 3) siinä on kolmen pointin pointti.
14.10. Hurtihkoa poliittista huumoria kotioloissa. Osoittaakseni kiinnostusta ”kodin” asioihin, tokaisen Suzannelle, että ulko-ovelle pitäisi saada uusi kynnysmatto. Suzanne vastaa hurtihkosti, että kysäisepä, onko Petteri Orpolla vapaailta.
15.10. Kaikki puhuvat taas Sanna Marinista. Suzanne toteaa alaspäin katsovan koiransa keskeltä, että ”Suomalainen on sellainen, joka kykenee vuosikausia huolestuneena ihmettelemään, miksi toinen suomalainen muuttui”.
16.10. Saksan kielessä on oltava sana sille Norjan väsyneen kuninkaan Haraldin ilmeelle, kun annoimme hänelle lahjaksi lasisen Aalto-kukan.
”Elämäni on A-luokan murmeleiden päättymätön luokkakokous.”
17.10. Sain Suomeen yhden Zelenskyin rauhansuunnitelman kokouksista. Kokous liittyi alun perin tasa-arvoon, mutta sitten pelkäsin, että ollessani lentokonetilassa Riikka Purran sotilaat muuttavat sen muotoon ”tasa-arvo paitsi homot ja ulkomaalaiset”, joten aihe vaihtui ympäristöksi, josta ei välitä kukaan.
20.10. Mitä siitäkin pitäisi ajatella, että kun julkaisen somessa kuvan, jossa kerrankin olen tekemättä mitään, katajainen kansani hurraa?
21.10. Berliinissä tapaamassa kaikkia niitä, jotka juuri tapasin; pitämässä puheita, jotka jo pidin; kuuntelemassa toiveita, jotka juuri kuulin. Elämäni on A-luokan murmeleiden päättymätön luokkakokous.
22.10. Tanskan kuningasparin hotellissa jatkot, joiden jälkeen vaikea saada enää unta miehenä, joka oli juuri jatkoilla Tanskan kuningasparin hotellissa.
23.10. Suzanne huokaa aamukahvinsa takaa: ”Olisi kiva edes jatkoilla puhua jostain muustakin kuin maailmanpoliittisesta tilanteesta”. Sitaatista poistettu 2,5 kirosanaa.
