Isoisä oli rintamakarkuri, josta ei koskaan puhuttu – Tuija Saarinen-Härkönen selvitti, kuinka Eino oli elänyt koko elämänsä yhteiskunnan marginaalissa
Mummolan seinällä ollut kuva tuntemattomasta miehestä jäi vaivaamaan pientä tyttöä. Vuosikymmeniä myöhemmin Tuija Saarinen-Härkönen sai kuulla isoisänsä salatun tarinan.
Valokuva mummolassa oli pienelle tytölle mysteeri. Siinä vakavailmeinen mies tuijotti häntä seinältä. Kuva oli ripustettu tupaan parhaalle paikalle, mutta univormuun pukeutuneesta miehestä ei puhuttu koskaan.
Sen Tuija sai sentään tietää, että kuvassa oli hänen isoisänsä, joka oli kuollut sodassa. Kun tyttö kysyi mummolta, miksi tämä oli mennyt sotaan, vastaus oli lyhyt: ”Koska hän ei halunnut, että venäläiset valloittavat maan.”
Sitten Hilja-mummo sulki suunsa. Lapsikin ymmärsi elekielestä, ettei tämä halunnut puhua enää sanaakaan.
– Se oli outoa, sillä meillä lapsilla oli lämpimät välit elossa oleviin isovanhempiimme. Heidän elämästään kuulimme tarinoita myös sukulaisiltamme, mutta kuvassa olleesta miehestä ei kukaan koskaan sanonut sanaakaan, kertoo Tuija Saarinen-Härkönen.
Kuvassa ollut Eino Hietarinne jäi vaivaamaan Saarinen-Härköstä vuosikymmeniksi. Isoisä kummitteli valokuva-albumeissa ja suvun asiakirjoissa, jotka päätyivät Saarinen-Härköselle Hilja-mummon kuoltua. Perintösalaisuuttaan hän raahasi mukanaan muuttaessaan asunnosta toiseen. Einon kohtalo ei papereista kuitenkaan selvinnyt.
”Heti ensimmäiseltä sivulta näin sanat 'rintamakarkuruus', 'kuritushuone' ja 'kansalaisluottamuksen menettäminen'”
Sitten vuonna 2017 Tuija Saarinen-Härkönen luki Helsingin Sanomista artikkelin, jossa neuvottiin, kuinka isovanhemmista saattoi helposti tilata tietopaketin Kansallisarkistosta. Hetken mielijohteesta hän lähetti arkistoon sähköpostin, ja pari kolme viikkoa myöhemmin postilaatikossa oli kirje, jossa oli nippu papereita.
– Heti ensimmäiseltä sivulta näin sanat “rintamakarkuruus”, “kuritushuone” ja “kansalaisluottamuksen menettäminen”. Se ei oikeastaan yllättänyt, jotain olin jo aavistellutkin.
