Suvi-Anne Siimes loikkasi Stubbin joukkoihin, entinen perusuomalainen tukee Haavistoa – Nyt puhuvat puoluerajojen ylittäjät

”Länsimielisyys ja myönteisyys ratkaisivat”

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, nykyisin Työeläkevakuuttajat TELA:n toimitusjohtajana toimiva Suvi-Anne Siimes kampanjoi presidentinvaaleissa kokoomuksen Alexander Stubbin puolesta. Hän sanoo tärkeimmäksi syyksi valinnalleen Stubbin ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun ja länsimielisyyden.

– Minulla on henkilökohtaisesti aika pitkä turpaanoton perinne näissä läntisen integraation kysymyksissä, ja ajattelen niiden olevan Suomelle tärkeitä.

Stubbin poliittista uraa Siimes on seurannut tarkkaan jo siitä lähtien, kun tämä toimi europarlamentaarikkona lähes kaksi vuosikymmentä sitten. Viime vuodet professorina Firenzessä ovat Siimeksen mielestä tuoneet lisää syvyyttä Stubbin ajatteluun.

– Luotan hänen osaamiseensa maailmassa, jossa toimintaympäristö on yllättävämpi ja epävarmempi kuin mihin me Suomessa olemme pitkään tottuneet.

Stubbin ominaisuuksista Siimes nostaa esiin myös energisyyden ja myönteisyyden, joille on käyttöä nykyisin usein varsin synkkien tapahtumien keskellä. Positiivisuutta tarvitsee myös presidentti itse, sillä päätöksiä tehdessä hän on lopulta aika yksin.

Siimeksen ehdokasvalinta ei ollut suuri yllätys hänen omasta taustastaan huolimatta. 2000-luvun alkupuolella Siimes riitautui puolueensa vasemmistosiiven kanssa, ja päätyi eroamaan vasemmistoliiton johdosta ja lopulta koko puolueesta. Kokoomuksen ehdokasta hän tuki jo vuoden 2009 eurovaaleissa.

Keskeisenä syynä välirikolle on pidetty Siimeksen myönteistä suhtautumista sotilaalliseen liittoutumiseen, jota vasemmistoliitossa on perinteisesti karsastettu.

– Vasemmistoliitossa minulle oli aina vaikea kysymys siitä, miten suhtaudutaan läntiseen integraatioon. Nostan Lille [Andersson] hattua siitä, kuinka hyvin puolue on hänen johdollaan kyennyt toimimaan Nato-jäsenyysprosessin aikana.

Siimes kiistää olleensa aina jonkinlainen piilokokoomuslainen.

– Ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä ajatteluni on varmaan ollut enemmän kokoomuksen tai Rkp:n suuntaista, koska heidän Eurooppa-politiikkansa on ollut integraatiomyönteistä ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa asenne länsimyönteinen, hän kuitenkin myöntää.

”Päätös olla asettamatta omaa ehdokasta oli virhe”

Rkp:n europarlamentaarikko ja puolueensa presidenttiehdokkaana vuoden 2018 vaaleissa ollut Nils Torvalds tukee tulevissa vaaleissa keskustalaista kansanliikkeen ehdokasta Olli Rehniä. Oman puolueen ehdokkaan puolesta liputtaminen ei tullut kysymykseen, sillä Rkp ei asettanut näissä vaaleissa lainkaan omaa ehdokasta.

Puolueen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson perusteli päätöstä liberaaliehdokkaiden äänten liiallisella sirpaloitumisella, jos kisaan tulee yksi ehdokas lisää. Torvalds kutsuu päätöstä ”tyhmäksi” tilanteessa, jossa Rkp on saanut osakseen kovaa arvostelua lähdettyään samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa.

– Hallitusratkaisun jälkeen ja siitä syntyneiden ongelmien myötä katseet kääntyivät meihin. Tässä tilanteessa pitäisi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja presidentinvaalit olisivat tällainen paikka. Siinä mielessä pidän päätöstä suorastaan vahingollisena meille.

Vaaleissa Rkp:n edustajat ovat hajautuneet eri ehdokkaiden taakse – ”kuin varpusparvi”, kuvailee Torvalds.

–Tämä johtuu siitä, että Rkp on ikään kuin Suomen poliittinen kenttä pienoiskoossa. Meillä on demareita, keskustalaisia, kokoomuslaisia. Muutamia rkp:läisiäkin, Torvalds selittää.

Hän kuitenkin myöntää, että eri ehdokkaiden taakse hajoamisella voi olla haittaa puolueen yhtenäisyydelle pidemmällä aikavälillä.

– Sellainen riski on olemassa.

Torvalds on taustaltaan entinen opiskelijaradikaali ja kuului pitkään Suomen kommunistiseen puolueeseen. Edellisissä presidentinvaaleissa hän oli ainoa ehdokas, joka ajoi ääneen Suomen Nato-jäsenyyttä. Torvalds sanoo, että olisi näissä vaaleissa voinut hyvin tukea myös esimerkiksi Pekka Haavistoa, Jutta Urpilaista tai Li Anderssonia.

Miksi hän päätyi kannattamaan keskitien kulkija Olli Rehniä? Torvalds sanoo, että luottamus Rehnin kykyihin syntyi Kreikan velkakriisin aikana, jolloin Rehn toimi EU:n talous- ja raha-asioista vastaavana komissaarina. Kun EU:ssa ei kyetty yhteiseen ratkaisuun Kreikan tukemisesta, Rehnin johdolla löydettiin sopu hallitusten välisisissä neuvotteluissa. Se teki vaikutuksen.

Torvaldsin mukaan tällaista osaamista tullaan tarvitsemaan tulevina vuosina.

– Jos kaikkein huonoin toteutuu, niin Donald Trump valitaan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi ja Ukraina häviää sodan. Tämä tarkoittaa kylmään kyytiä Euroopassa. Tällöin tarvitaan ihmisiä, joilla on riittävästi kokemusta ja tietoa siitä, miten asioita voidaan hoitaa.

”Työn seuraaminen läheltä teki vaikutuksen”

Perussuomalaisten riveistä vuonna 2015 kansanedustajaksi valittu Tiina Elovaara kampanjoi tulevissa presidentinvaaleissa Pekka Haaviston valitsijayhdistyksen tukijoukoissa. Eduskunnan jättänyt, nykyisin viestintätoimisto Kreabilla vaikuttajaviestinnän neuvonantajana työskentelevä Elovaara selittää, ettei ole koskaan ollut perinteinen puoluepoliitikko, vaan pyrki jo kansanedustajana luomaan suhteita ja yhteistyötä yli puoluerajojen.

– Sitä vasten tämä on itselleni luontevaa. Mutta ymmärrän, että se voi jollekin kauempaa näyttää erikoiselta.

Elovaara kuului kahdenkymmenen perussuomalaisen kansanedustajan joukkoon, joka vuonna 2017 irtautui puolueen eduskuntaryhmästä, kun Jussi Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi. Joukko perusti lopulta Sininen tulevaisuus -puolueen. Entisen vihreän ulkoministerin taakse asettuminen ei Elovaaran mukaan vaatinut kovin suurta muutosta hänen omassa poliittisessa ajattelussaan.

– Olenko minä niinkään muuttunut, vai aiempi puolueeni? Olen aina ollut liberaali, ja myös perussuomalaisissa minut tunnettiin siitä. Henkilönä tämä ei ole itselleni niin kovin suuri muutos.

Haaviston vahvuuksiksi Elovaara mainitsee pitkän kokemuksen erityisesti sotaan, konflikteihin ja ympäristöpolitiikkaan liittyvissä asioissa, jotka ovat nyt hyvin ajankohtaisia. Molemmat istuivat eduskunnan ulkoasianvaliokunnassa, jonka kanssa he liikkuivat paljon myös maailmalla.

– Olen nähnyt läheltä Pekan tavan suhtautua maailmaan, politiikkaan ja ihmisiin.

Elovaara muistaa, kuinka hän eräällä Iranin-matkalla istui Haaviston kanssa taksissa Teheranissa.

– Kuvasin hänelle silloin omaa, aika vaikeaa tilannettani puolueessani, häirintää ja muuta, mitä minuun silloin kohdistui. Minulla on jäänyt syvästi mieleen se, kuinka Pekka kuunteli.

Vaikka presidentinvaalissa on korostetusti kyse henkilövaalista, Elovaara haluaa korostaa presidentin tehtävän kokoavaa luonnetta. Perustuslain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä hallituksen kanssa, ja eduskunta on mukana tärkeimmissä päätöksissä.

– Presidentillä henkilönä on tietenkin väliä. Mutta presidentin tehtävä on koota tätä maata yhteen, jolloin tavallaan se hänen persoonansa ei olekaan niin suuressa roolissa. Mielestäni tässä ei haeta sellaista suurta persoonaa.

Perussuomalaisista irtautumisen jälkeen Elovaara joutui kokemaan häirintää. Myös Haaviston taakse ilmoittautuminen herätti huomiota ja poiki joitakin ala-arvoisia viestejä.

– Ehkä tässä kysymyksessä taustani ei ole enää näytellyt niin suurta roolia. Mutta kyllä minä sen tunnistan, että tämäntyyppiset ratkaisut vaativat tietynlaista siviilirohkeutta.

”Ystävyys on poliittista taustaa tärkeämpi”

Mika Aaltolan tukiyhdistyksen puheenjohtajana toimii Valtteri Vuorisalo, joka on Aaltolan pitkäaikainen ystävä ja entinen kollega Ulkopoliittisesta instituutista. Kaksikko tutustui 1990-luvulla Tampereen yliopistossa, jossa Aaltola toimi Vuorisalon opettajana ja ohjasi myöhemmin tämän väitöskirjan.

Nykyisin Vuorisalo on Fujitsu Finlandin julkisen sektorin toimialajohtaja ja Tampereen yliopiston kansallisen turvallisuuden ja turvallisuuspolitiikan osa-aikainen työelämäprofessori. Hän istuu Pirkkalan kaupunginvaltuustossa kokoomuksen edustajana. Presidentinvaaleissa Vuorisalo kuitenkin päätti lähteä tukemaan ystäväänsä kokoomuksen Alexander Stubbin sijaan. Hänen mielestään on selvää, että presidentinvaalien kaltaisessa tilanteessa ystävyys on poliittista taustaa tärkeämpi.

–Taustalla on sellainen kaveria ei jätetä -mentaliteetti. Totta kai minä lähdin Mikan taakse, kun hän ilmoittautui mukaan. Lisäksi uskon, että Mika on paras ehdokas. Tämä aika, jossa eletään, on otollinen hänen kaltaiselleen ehdokkaalle.

Vuorisalo perustelee asiaa aaltolamaisesti: kansainvälisen politiikan järjestelmä – tai peli – on radikaalissa muutoksessa, ja presidentiksi tarvitaan henkilö, joka osaa navigoida tätä uutta peliä.

– On totta, että kilpailijoilla on kokemusta siitä vanhasta pelistä, mutta ne lainalaisuudet eivät enää päde. Nyt tarvitaan osaamista, jolla pystyy toimimaan tässä uudessa todellisuudessa, Vuorisalo toteaa.

Puoluetaustalla ei hänen mielestään ole presidentin tehtävässä suurta merkitystä, sillä presidentin tehtävänä on toimia päivänpolitiikan ulkopuolella. Vuorisalon mielestä kansanliikkeiden kautta presidentiksi pyrkivät mutta selkeästi puolueisiinsa sitoutuneet ehdokkaat väheksyvät äänestäjiä.

– Kuka nyt ajattelee, että vaikka Pekka [Haavisto] on joku muu kuin vihreiden ehdokas, kun vielä koko puolueorganisaatio tukee häntä ja antaa hänelle rahaa.

Kokoomuslaisilta kollegoilta ei Vuorisalon päätöksen jälkeen ole tullut pettyneitä viestejä.

– Enemmän on tsemppiä toivotettu. Toisaalta tilanteeseen vaikuttaa sekin, että Alex on gallupeissa korkeammalla kuin Mika. En tiedä, miten kävisi, jos tilanne olisi toisin päin.

Vielä kesällä Aaltolan kannatus oli jopa 15 prosentin luokkaa, mutta viimeisimmissä kyselyissä se on sulanut muutamaan prosenttiin. Samaan aikaan Stubb on noussut mittauksissa kärkisijoille.

Stubbilla on käytössään kokoomuksen tehokas kampanjakoneisto ja miljoonabudjetti. Aaltolan kampanjalla taas on ollut suuria vaikeuksia rahan keräämisessä, ja koko organisaatio piti polkaista pystyyn tyhjästä.

– Ei voi edes sanoa, että alussa rahaa olisi ollut nolla euroa, koska edes pankkitiliä ei ollut olemassa. Ainakaan helpomman tien valitsemisesta minua ei voi syyttää, Vuorisalo nauraa.

Hän sanoo iloitsevansa joka tapauksessa siitä, että saa kampanjoida näinkin hyvin pärjäävän ehdokkaan puolesta.

– Siinä mielessä me kirjoitamme uusiksi Suomen poliittista historiaa. Koskaan aiemmin mukana ei ole ollut näin varteenotettavaa, aidosti sitoutumatonta ehdokasta.