Susijengin olympiakarsintaottelut tarjosivat kiinnostavia viitteitä pelin evoluutiosta – Suuri kysymys kuuluu: Miten tästä eteenpäin?
Suomen pääsy miesten koripallon olympiaturnaukseen Pariisiin jäi kahden voiton päähän. Valencian karsintaturnauksen välierässä lauantaina tuli tappio kotijoukkue Espanjalle 74–81. Mitä turnauksesta jäi käteen?
Eurooppalaisessa huippukoriksessa vallitsevaa vanhan koulujunnan hyökkäystä voi luonnehtia näin: Heittotilanne yritetään pelata tietyllä set-hyökkäyksellä tietylle pelaajalle tiettyyn paikkaan.
Nyt tuon peliajatuksen valta on taittumassa. Sen rinnalle on tulossa uuden aallon hyökkäys: kuka tahansa pelaaja voi yrittää korintekoa missä tahansa vaiheessa hyökkäystä.
Yleisesti ottaen vanhan koulukunnan koris on hidasta ja ennakoitavaa, uuden aallon koris puolestaan nopeaa ja yllättävää.
Suomen turnausvastustajista Puola ja Espanja kuuluvat vanhaan kouluun, Bahama uuteen aaltoon.
Suomikin pyrki pelaamaan uuden aallon korista. Se on ennakoimatonta, koska valmentaja kontrolloi suoraan pelitapahtumia vähemmän kuin vanhan koulukunnan koriksessa.
Esimerkiksi Suomen valmentaja Lassi Tuovi ei useimmiten edes yrittänyt päättää, kuka heittää seuraavaksi. Se heitti, joka jäi vapaaksi.
Alkulohkon ottelussa torstaina Puolaa vastaan se oli Alexander Madsen. 66:nnessa maaottelussaan hän teki uuden piste-ennätyksensä, 18 pistettä. Neljännessä erässä Madsen heitti kolmoset 3/3, ja Suomi voitti erän 12 pisteellä.
Puolan peli oli loppuun asti valmentaja Igor Milicicin kontrollissa, mutta Suomi voitti 89–88 ja pudotti Puolan jatkosta.
Madsenin piste-ennätys oli yksi seuraus Milicicin halusta kontrolloida ottelun tapahtumat ennakoitaviksi. Ei Milicic siihen pystynyt, vaan avasi Madsenille heittopaikkoja.
Vanhan koulukunnan puolustus on rakennettu pysäyttämään vanhan koulukunnan hyökkäys. Eli estämään vastustajaa pelaamasta palloa tietyllä set-hyökkäyksellä tietylle pelaajalle tiettyyn paikkaan.
Kun puolustuksen painotus on voimakkaasti tietyissä pelaajissa, muille jää tilaisuuksia luoda etuja ja heittää.
Espanjaa vastaan tätä vanhan koulukunnan puolustuksen heikkoutta hyödynsi Andre Gustavson. Espanja ei ollut varautunut hänen ajoihinsa ja leikkauksiinsa, ja 192-senttinen takamies pääsi tekemään 15 pistettä pelkillä kakkosilla ja vapaaheitoilla ilman yhtään ohiheittoa.
Omassa tyylilajissaan Espanja on kuitenkin erinomainen puolustusjoukkue. Sen sai tuta Sasu Salin, joka tunnetaan pallottomista skriineistä ulos tulevana heittäjänä. Hänen pysäyttämiseensä Espanja oli varautunut: Salin ei saanut tilaa ja heitti pelitilanneheitot 0/5.
”Välimallin koripallon pelaaminen oli ymmärrettävää. Uusien konseptien sisäänajo vaatii valmistautumisaikaa, ja sitä oli hyvin vähän ennen karsintaturnausta.”
Suomi ei pelannut Valenciassa tyylipuhdasta uuden aallon koripalloa. Vanhan koulukunnan oppejakin oli yhä käytössä.
Susijengin totutusta pelikirjasta käytettiin hyökkäystaktiikoita vaihtelevalla menestyksellä. Aikalisillä ja erätauolla piirretyt pelit tuottivat hyvänlaisia heittoja.
Puolen kentän hyökkäyksen niin sanottu post-optio sen sijaan ei tuottanut. Sen hyödyntämiseen ei ollut joukkueessa sopivia isoja pelaajia. Lauri Markkanen siitä olisi luonut koreja, mutta hän ei pelannut.
Ylipäätään Susijengi voisi yhä nopeuttaa peliä rutkasti sekä puolustuksella että hyökkäyksellä. Palloa voisi painostaa koko kentällä aggressiivisemmin. Nopeat hyökkäykset voisivat lähteä räjähtävämmin.
Välimallin koripallon pelaaminen oli ymmärrettävää. Uusien konseptien sisäänajo vaatii valmistautumisaikaa, ja sitä oli hyvin vähän ennen karsintaturnausta.
Pelaajisto asettaa omat rajoituksensa. Pelinjohtajista Edon Maxhuni ei pystynyt prässäämään vastustajan kollegaa koko kentällä. Miro Littleltä puuttui teknistä taitoa saada hyökkäykset nopeasti käyntiin. Espanja hyödynsi tätä painostamalla häntä vasemmalle kädelle.
Eteen tulee myös kysymys siitä, mitä tarkoittaa nopeus koripallossa. Vanhastaan se on ymmärretty yksittäisten pelaajien liikkumisnopeutena. Mutta se on myös taktiikkaa ja tekniikkaa: kykyä tehdä päätöksiä nopeasti ja toteuttaa niitä nopeasti.
Pelaaminen kovatasoisessa seurajoukkueessa opettaa tekemään päätöksiä nopeasti. Toisaalta syy–seuraus-suhde toimii myös toisin päin: Hyviin joukkueisiin palkataan nopeita päätöksentekijöitä.
Niin päin tai näin, Suomen kolme parasta korintekijää Valenciassa pelasivat viime kaudella Euroopan parhaissa sarjoissa: Maxhuni ja Mikael Jantunen Ranskassa, Madsen Espanjassa.
Yliopistosarja NCAA on tässä suhteessa epävarmempi oppimisympäristö. Yhteensä viisi kautta yliopistossa pelannut Olivier Nkamhoua liikkuu riittävän nopeasti nelospaikalle, mutta päätöksenteko kestää. Valenciassa hän menetti suomalaisista pallon useimmin.
Tulevalla kaudella Nkamhoua pelaa Saksan liigassa. Saa nähdä, nopeuttaako se hänen päätöksentekoaan.
Susijengin menestyksen kohentamiseksi pelaajien pitäisi siis päästä entistä kovempiin seurajoukkueisiin.
Toisaalta jos Susijengi aikoo menestyä, sen täytyy jatkossakin voittaa maajoukkueita, joiden pelaajat pelaavat paremmissa seurajoukkueissa. Suomalaisia joukkueita ei Euroliigassa ole eikä tule, joten suomalaisten on vaikeampi päästä sinne kuin esimerkiksi espanjalaisten.
Uuden aallon koripallon pelaaminen ei ole itsetarkoitus, vaan keino voittaa pelejä. Vanhan koulukunnan koriksella on puolensa.
Tänään sunnuntaina Espanja ja Bahama kohtaavat Valencian karsintaturnauksen finaalissa. Vanhan koulukunnan mestari Sergio Scariolo saattaa hyvin johtaa Espanjan voittoon ja sen myötä Pariisin olympiakisoihin.
Bahama on pysäytettävissä painostamalla järjestelmällisesti sen takamiehiä. Joukkueesta puuttuu luotettava pelinjohtaja. Suomi ei sitä puutetta pystynyt hyödyntämään, vaan hävisi Bahamalle tiistaina 85–96. Mutta Espanja saattaa pystyä.
Toisaalta: Chris DeMarcon valmentama uuden aallon Bahama pelaa parhaimmillaan niin vauhdikkaasti ja taitavasti, että vanhan koulukunnan Espanjalla voi olla vaikeuksia ehtiä mukaan.
Bahaman V.J. Edgecombe on näyttänyt, miksi häntä povataan NBA-draftin 2025 kärkipään valinnaksi. Pian 19 vuotta täyttävän takamiehen turnauskeskiarvot ovat 28 peliminuuttia, 18 pistettä, 5 levypalloa ja 3 syöttöä.
Suomen NBA-prospekti Miikka Muurinen on pari vuotta nuorempi kuin Edgecombe. Muurinen pelasi olympiakarsintaturnauksessa yhteensä 24 minuuttia. Jos ikätasoitusta ei anneta, hänen antinsa joukkueelle oli korkeintaan keskinkertainen. Mutta se tuli ilmi, että kahden vuoden päästä Muurinen saattaa olla pelaajana samalla tasolla kuin Edgecombe nyt.
Olympiakarsintalohkoja oli kaikkiaan neljä. Kun otetaan huomioon myös muuta kautta kisoihin päässeet joukkueet, Suomen sijoitus olympiarankingissa oli kaiken kaikkiaan 17:s–24:s.
Tappio Puolalle olisi tiennyt jäämistä alkulohkoon ja pannukakkua. Pinnan voitto ja karsintaturnauksen välieräpaikka voidaan sen sijaan laskea menestykseksi.
Ensi kesän EM-kisoja ajatellen Suomi jäi mielenkiintoiseen tilanteeseen. Ilman Markkasta meni ihan hyvin. Hän on kuitenkin niin hyvä pelaaja, että EM-kisoissa peli kannattaa rakentaa hänen varaansa.
Toisaalta sekin voi mennä överiksi, niin kuin kävi viime kesänä MM-kisoissa.
Pitäisikö uuden aallon koriksen vauhtia kiihdyttää entisestään?
Se voisi purra vastustajiin, sillä Euroopan maajoukkueissa vallassa ovat yhä vanhan koulukunnan valmentajat.
Asiassa on kuitenkin se puoli, että vauhdinpito saattaa vähentää Markkasen peliminuutteja, joten kiihdyttämisen nettovaikutus voi olla negatiivinen.
Koripallon miesten EM-kisat 2025 pelataan neljässä maassa 27. elokuuta–14. syyskuuta. Suomen alkulohko pelataan Tampereella.
