Apu

Susijengin kapteeni Shawn Huff kaipaa suomalaiseen rasismikeskusteluun syvyyttä: ”Vähemmistö tuntee omat asiansa parhaiten, mutta muutokseen tarvitaan kaikkia”

Susijengin kapteeni Shawn Huff kaipaa suomalaiseen rasismikeskusteluun syvyyttä: ”Vähemmistö tuntee omat asiansa parhaiten, mutta muutokseen tarvitaan kaikkia”
Suomen miesten koripallomaajoukkueen eli Susijengin kapteeni Shawn Huff muistuttaa, ettei rasismin vastustaminen ole politiikkaa, vaan ihmisoikeuskysymys. Kyse on pienistäkin teoista ja asettumisesta toisen asemaan.
Julkaistu: 18.9.2020

Se tapahtui taas: poliisi ampui kiinniottotilanteessa aseetonta mustaa miestä Yhdysvalloissa.  Jacob Blake, 29, jäi eloon, mutta halvaantui selkään osuneista luodeista – ja osin väkivaltaiset mielenosoitukset leimahtivat taas ympäri maata.

Yhdysvalloissa poliisiväkivalta mustia kohtaan on lähes arkipäivää, mutta kun George Floyd menehtyi Derek Chauvin -nimisen poliisin kuristusotteessa toukokuussa Minneapolisissa, video, tyrmistys ja protestit levisivät ympäri maailman.

Suomen korismaajoukkueen Susijengin kapteeni Shawn Huff oli mukana, kun Helsingissä järjestettiin BLM-mielenosoitus 3. kesäkuuta.

Shawn Huff sanoo, että osa rasismista johtuu yhä väärinkäsityksistä ja tietämättömyydestä. – Moni muuttaa ajatteluaan ja käytöstään, kun ymmärtää, mikä toisen kokemus on.

Huff on toisen polven huippukoripalloilija, jolla on afroamerikkalais-suomalainen isä. Hän korostaa, että vaikka BLM tunnetaan poliisiväkivallan ja muun syrjinnän vastustuksesta, liike ajaa kaikkien vähemmistöjen asiaa ja tasa-arvoa.

– Floydin tapaus oli niin räikeä, että se on yhdistänyt hyvin erilaisia tahoja tukemaan liikettä. Suomessa on silti vaikeaa ymmärtää, kuinka syvällä rakenteellinen rasismi on Yhdysvalloissa.

Pitkään maassa asunut Atlantan yliopiston Yhdysvaltain historian professori Marko Maunula on verrannut tilannetta sadan metrin juoksuun, jossa useimmat mustat lähtevät joka asiassa – koulutus- ja uramahdollisuuksissa, asuinoloissa, terveydenhuollossa – kymmenien metrien takamatkalta.

Huff myöntää, että suomalainen yhteiskunta on tasa-arvoisempi – mutta se ei tarkoita, ettei pitäisi pyrkiä parempaan.

– Jos jatketaan juoksuvertausta, ei kukaan lopeta satasen matkaa siksi, että on johdossa. Silloin yritetään juosta mahdollisimman hyvä aika.

Koripallo on vuosikymmenet ollut luontevasti monikulttuurinen laji. Urallaan Kreikan, Italian ja Saksan pääsarjoissa pelannut Huff palasi Suomeen vuonna 2019 ja kuuluu yhdessä kapteeni Tuukka Kotin kanssa Helsinki Seagullsin kokeneisiin avainpelaajiin.

Kotona puhuttiin rasismista

Shawn Huffin isä Leon pelasi Suomessa komean koripallouran 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun. Musta mies ei ollut järin tavallinen näky Suomessa Leon

Huffin aktiivivuosina, ja Jakomäessä koulunsa käynyt Shawn oli vielä 1990-luvun alkupuolella ala-asteen ainoa musta lapsi.

– Sanon aina, että minulla oli hyvä lapsuus, ja niin se olikin. Tietyt jutut ottaa helposti annettuna, koska ei tiedä muusta. Minkä tahansa vähemmistön edustajana todennäköisyys kohdata rasismia on aina suuri. Mutta kyllä kotona puhuttiin suoraan myös rasismista ja muista ikävistä asioista. Silloin ne on helpompi kohdata ja käsitellä, hän muotoilee.

Huffin mukaan vähemmistöperheissä on yleistä kasvattaa lapsia omanarvontuntoon korostamalla, että lähtökohdista voi ponnistaa mihin tahansa.

– Yhdysvalloissa on jopa vähän klisee, että mustaa lasta rohkaistaan kotona sanomalla ”sinusta voi tulla vaikka mitä, vaikka presidentti”, hän naurahtaa.

"On ihan yleistä, että ihmiset odottavat lasteni näyttävän erilaisilta. Koska olen itse puoliksi valkoinen, niin lapseni voivat periä sen minulta. Tämä tulee yllätyksenä, koska yhteiskunta on jo päättänyt, että olen vain tumma."

Orjuus vaikuttaa Yhdysvaltojen ilmapiiriin yhä

Barack Obaman valinta USA:n johtoon vuonna 2008 teki tästä totta, mutta kokonaiskuvassa mustien asema on parantunut hitaasti ja ottanut osin takapakkiakin.

Shawn Huff opiskeli ja pelasi vuodet 2004–08 Indianan osavaltion Valparaison yliopistossa. Suomessa hän oli ja on huippu-urheilija keskiluokkaisesta perheestä, mutta Indianassa hän oli nuori musta mies, jonka piti varoa käytöstään poliisin kanssa yhtä lailla kuin muidenkin.

– Jo orjuuden ajoista periytyvät asiat vaikuttavat Yhdysvalloissa ilmapiiriin ja kaiken taustalla. En suostu elämään pelossa, mutta kyllä minun piti suhtautua joskus eri tavoin kuin valkoisten kaverieni. Olen todistanut tilanteita, joissa valkoiset aukovat päätään poliisille tavalla, jota en itse voisi kuvitellakaan.

Huff opiskeli Valparaisossa kriminaalisosiologiaa ja psykologiaa.

Toisaalta syntyperäisellä helsinkiläisellä on vahva suomalainen identiteetti, ja yliopistolla Shawn miellettiin ennen kaikkea eurooppalaiseksi ja suomalaiseksi. Huffia huvittaa, kun hän muistelee yleisemminkin tuttua asetelmaa.

– Suomessa minua on aina pidetty sosiaalisena, äänekkäänä ja joskus liiankin itsevarmana. Yhdysvalloissa kyseltiin, miksi olen niin hiljainen ja ujo.

Toisin kuin monella ammattiurheilijalla, Huffilla on myös tutkinto. Hän opiskeli Valparaisossa kriminaalisosiologiaa ja sen ohella psykologiaa.

– En ollut varma, mitä haluan tehdä korisuran jälkeen, mutta ihmisten käytös, sen syyt ja ryhmädynamiikka ovat aina kiinnostaneet minua. Opinnoista on ollut käytännön hyötyä myös urheilussa.

– Susijengissä on tehty paljon oikein, mutta mekin voidaan parantaa, ottaa voimakkaammin kantaa vaikka sateenkaariväen puolesta, Huff sanoo.

Akateeminen jankkaus kaipaa syvyyttä

Huffin mukaan suomalainen keskustelu kotoperäisestä rasismista on vielä pintapuolista ja keskittyy usein yksittäisiin kokemuksiin sekä asioihin.

– Puhutaan siitä, kuka on kutsunut ketäkin miksikin. Nimittely on tietysti rasistista, mutta pitäisi päästä syvemmälle. Siihen, että koulussa ohjataan tiettyjä vähemmistöjä tietyille aloille, että ulkomaalainen nimi tai tausta estää kutsun työhaastatteluun tai että asunnon vuokraaminen on vaikeampaa.

Etenkin verkkokeskusteluissa ja akateemisissa ympyröissä puhe juuttuu usein keskusteluksi ja semanttiseksi jankkaukseksi: kuka loukkasi ketä, mitä terminologiaa on lupa käyttää, mikä on sensuuria ja kenellä on puheoikeus, kun vastustetaan rasismia tai mitä tahansa syrjintää.

– Nämä ovat vaikeita juttuja, mutta mikään iso muutos ei tapahdu ilman valtaväestön tukea. Vähemmistö tuntee omat asiansa parhaiten ja voi nostaa niitä esiin, mutta kyllä todelliseen muutokseen tarvitaan kaikkia, Shawn Huff sanoo.

Kulttuurinen omiminen tympii jo ilmaisuna monia, mutta Huff muistuttaa senkin kritiikin nousevan historiasta. Räikein esimerkki lienee USA:ssa 1900-luvun alussa kukoistanut teatterimuoto vaudeville, jossa mustia ei päästetty lavalle. Heiltä oppineet valkoiset esiintyivät naama mustattuna, ”blackfacena”.

– Se, ettei itse näe tai tunne jotain asiaa, ei tarkoita, ettei se olisi totta ja toisen arkikokemus, Shawn Huff korostaa.

Koripallo on globaali ja monikulttuurinen urheilulaji

Paljon parjattu urheilu on monessa asiassa mainettaan demokraattisempi ja suvaitsevampi ympäristö.

USA:n koripallollakin on rasistinen menneisyyteensä 1950–60-luvuilta, mutta lajina koripallo on jo vuosikymmeniä ollut globaali ja luontevasti monikulttuurinen.

Sama pätee Susijengiin, jossa pelaajien ihonväri tai tausta eivät ole mikään asia. Jalkapallon puolella Huuhkajat on yhtä lailla laajentanut suomalaisuuden käsitettä nyky-yhteiskuntaa vastaavaksi.

– Susijengissä on tehty paljon oikein, mutta mekin voidaan parantaa, ottaa voimakkaammin kantaa vaikka sateenkaariväen puolesta. Urheilulla ja urheilijoilla on tilaa ja valtaa tuoda tärkeinä pitämiään asioita esille.

– En minäkään ole jättänyt puhumatta sukupuolivähemmistöjen puolesta siksi, että olisi jotain heitä vastaan: en vain tullut ajatelleeksi. Se, ettei itse näe tai tunne jotain asiaa, ei tarkoita, ettei se olisi totta ja toisen arkikokemus, Shawn Huff korostaa.

Kahdentoista joukkueen Korisliiga käynnistyy 14. lokakuuta ja EM-karsinnat marraskuussa, jos koronatilanne sen sallii.

On vain hyvä, että koripallosta on vääntöä

Huffin ja muiden Seagulls-pelaajien koronakaranteeni sujui keväällä vaihtoehtoisten harjoitteiden parissa: ulkoilua, pyöräilyä, kuntopiirejä ja ulkona heittelyä. Tauko kentiltä oli Huffin uran pisin, ja sitä mukavampi oli päästä takaisin parketille ja joukkueharjoitusten pariin.

Kahdentoista joukkueen Korisliiga käynnistyy 14. lokakuuta. Kun puhutaan ulkomaalaisista ja Korisliigasta, kestoväännön aiheena on vuosikymmenestä toiseen, mikä heidän ja kotimaisten pelaajien suhteen pitäisi olla.

Toinen vääntö on noussut Mäkelänrinteen urheilulukion HBA-akatemian ja maakuntien liigajoukkueiden välille. Kärkkäimmät väittävät maajoukkueluotsi Henrik Dettmannin käyttävän mandaattiaan nuorten lupausten haalimisessa HBA-Märskyyn.

Huffia kiivas keskustelu ei vaivaa.

– Se, että koris ylipäätään kiinnostaa niin paljon, että väännetään, on vain hyvä! Urani alussa ei ollut ihan niin. Mutta ei kukaan nuoria pakota HBA:han – ja jos on tarpeeksi hyvä, pääsee varmasti maajoukkueeseen ihan mitä reittiä vaan.

"Luulin, että Senaatintorin Black Lives Matter -tapahtumaan tulee 50 ihmistä – ja heitä oli tuhansia, eniten juuri nuoria."

Huff muistuttaa, ettei kaikilla seuroilla ole mahdollisuutta tai resursseja keskittyä nuorten kasvattamiseen. Silloin Märsky voi tarjota paremman kehitysväylän, mutta sekin on yksilöllistä.

Myös Susijengissä on alkanut sukupolvenvaihdos, ja 36-vuotias Huff, Sasu Salin, Petteri Koponen ja kumppanit ovat konkariosastoa. Odotukset joukkuetta kohtaan ovat kasvaneet tason noustessa ja arvokisojen karttuessa.

EM-karsinnat alkavat koronatilanteen salliessa marraskuussa. Päävalmentaja Dettmann on yhä puikoissa ja aikoo epäilemättä pysyäkin.

– Meillä on hyvät välit, ja molemmat ovat kasvaneet vuosien mittaan. Kyllä mä silti yhä saan aikaiseksi huutosessiot Henkan kanssa, mutta sitten sovitaan asiat ja jatketaan, kapteeni Huff virnistää.

– Ei tarvitse olla aktivisti, vaan pienilläkin teoilla ja sanoilla voi osoittaa, ettei hyväksy sortoa, kiusaamista tai muuta törkeyttä, Huff sanoo.

Millaisessa maailmassa haluat lastesi kasvavan?

Koripallokentän ulkopuolella Shawn Huff on kahden pienen lapsen isä. Millaisessa Suomessa hän haluaisi heidän kasvavan ja joko hän on joutunut puhumaan siitä, että vastaan voi tulla rasismiakin?

– Tämä on vähän monimutkaisempaa. Odotas, Huff alkaa nauraa ja kaivaa esiin puhelimensa. Sen kuvassa hymyilee kaksi ”kantasuomalaisen” näköistä  lasta.

Jaha. Tämähän meni hyvin.

– On ihan yleistä, että ihmiset odottavat lasteni näyttävän erilaisilta. Koska olen itse puoliksi valkoinen, niin lapseni voivat periä sen minulta. Tämä tulee yllätyksenä, koska yhteiskunta on jo päättänyt, että olen vain tumma. Ihmiset on helppo luokitella lokeroihin, Huff kuittaa.

Huffilla on usko tuleviin sukupolviin.

– Luulin, että Senaatintorin BLM-tapahtumaan tulee 50 ihmistä – ja heitä oli tuhansia, eniten juuri nuoria.

Huff kertaa, että rasismin vastustaminen ei ole politiikkaa tai mielipideasia, vaan ihmisoikeuskysymys.

– Ei tarvitse olla aktivisti, vaan pienilläkin teoilla ja sanoilla voi osoittaa, ettei hyväksy sortoa, kiusaamista tai muuta törkeyttä. Eikä niille ole mikään peruste, että ”me on aina ennenkin tehty näin”. ●

Shawn Huff

  • Syntynyt: 5.5.1984 Helsingissä.
  • Pelipaikka: heittävä takamies/pieni laitahyökkääjä.
  • Seura: Helsinki Seagulls.
  • Saavutuksia: Kaksi SM- kultaa (Espoon Honka). 200 A-maaottelua, joissa 1688 pistettä. Suomen maajoukkueessa vuodesta 2003, kapteeni vuodesta 2015. Neljät EM- ja yhdet MM-kisat.
  • Perhesuhteet: naimisissa Tildan kanssa, poika, 7, ja tytär, 4.
  • Koulutus: kriminaalisosiologian tutkinto, Valparaison yliopisto, USA.
  • Muuta: Isä Leon Huff, 70, kuuluu Suomen korislegendoihin.

Kommentoi »