”En pidä siitä sanonnasta, että viimeinen sammuttaa valot” – Väki vähenee Suomussalmellakin, mutta sitkeät paikalliset panevat hanttiin kulttuurilla
Suomussalmen kulttuuriaktiivit uskovat, että juuri Ilmari Kiannon maisemissa kulttuuri on yhä se, johon voi kasvaa ja joka voi tuoda lisää elämää paikkakunnalle.
Keltaista puutaloa ei voi olla huomaamatta rusehtavien ja punatiilisten rakennusten keskeltä. Varsinkaan, kun nimikin on ylväs: Suomussalmen Seurahuone.
Seuraa huoneisiin saisi Ämmänsaaren kylänraitilta tosin huhtikuisena lauantaina etsiä. Rauhallista on. Osa rakennuksista on Suomussalmen väkiluvun tapaan ollut paremmissa kantimissa viime vuosituhannella, mutta palveluja riittää. On ruokakauppa, kampaamo, apteekki, ravintola, kodinkoneliikekin. Ovi käy siellä täällä, kun ihmiset hoitavat asioitaan.
Suomussalmi ja muu Ylä-Kainuu on monelle kainuulaisellekin tuntemattomaksi jäänyttä seutua. Hossa, Raatteen tie ja Hiljainen kansa -tila- taideteos ovat vähintään nimeltä tuttuja, mutta siihen Suomussalmi-tietämys jääkin. Lukuisat ihmiset kuitenkin pysähtyvät Suomussalmella pikaiselle tauolle tai hurauttavat ohi, sillä keskustaajama Ämmänsaaren kupeesta kulkeva Viitostie vie esimerkiksi Kuusamoon ja Rukalle.
Suomussalmen Seurahuoneella on kuitenkin mies, joka olisi mielissään, jos kansalaisten tietämys Suomussalmesta olisi nykyistä suurempaa. Kahvila-baari Seurahuonetta harrastuksenaan pyörittävä Vesa Rannikko on päättänyt pitää kotipaikkakuntansa elinvoimaisena.
