Abdu, 24, pelasti junan alle jääneen miehen hengen – Nyt häntä odottaa karkotus Suomesta

Kello on vähän yli kahdeksan tavallisena arkiaamuna syyskuun alussa. Helsingissä Malmin asemalla mies yrittää ehtiä paikallisjunaan, mutta ovet ovat jo menneet kiinni. Kun juna liikahtaa, mies putoaa junan ja asemalaiturin väliin. Hänen jalkateränsä leikkautuu irti ja jää roikkumaan nahan varassa. Mies makaa kiskoilla, ja seuraavan junan valot näkyvät jo. Miehen yrittäessä päästä ylös ihmiset asemalaiturilla kirkuvat.

24-vuotias Abdu on matkalla työharjoittelupaikkaan läheiseen ravintolaan. Vaikka hän kuuntelee kuulokkeilla musiikkia, huuto havahduttaa hänet.

Muutama silminnäkijä hyppää kiskoille auttamaan miestä ylös. Kun mies saadaan laiturille makaamaan, hänen jalastaan suihkuaa verta. Abdun korvissa alkaa soida, hän luulee näkevänsä pahaa unta. Loukkaantunut menee tajuttomaksi ja Abdu ymmärtää tämän kuolevan verenhukkaan, ellei joku tee jotakin. Hän irrottaa vyön housuistaan ja kiristää sen miehen reiden ympärille niin kuin elokuvissa, kun joku menettää raajansa.

Poliisit saapuvat pian paikalle ja ottavat tilanteen hallintaansa. Abdu saa heiltä kiitoksia. Hän on tehnyt hyvän teon ja todennäköisesti pelastanut ihmishengen.

Ihmisen elämä ei ole aina omissa käsissä, mutta omilla valinnoilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Abdu tietää tämän hyvin, sillä nyt hän pelkää oman elämänsä ja henkensä olevan vaarassa itse tekemiensä virheiden vuoksi.

Tigrisjoen varrella, noin 140 kilometriä Irakin pääkaupungista Bagdadista luoteeseen sijaitseva Tikrit on Saddam Husseinin synnyinpaikka ja yksi niistä alueista, jotka kärsivät pahimmin ISISin miehityksestä. Vaikka järjestö oli virallisesti kukistettu, väkivalta ja pelko hallitsivat edelleen arkea. Abdu pakeni Tikritistä Suomeen marraskuussa vuonna 2018 ollessaan 17-vuotias.

Kotimaassaan Abdu oli asunut isoisänsä kanssa. Äiti oli hylännyt pojan jo kolmevuotiaana, isä taas lähtenyt Suomeen ja saanut siellä oleskeluluvan. Isoisän kuoltua Abdu jäi yksin ja vaille kotia. Isä haki poikaa luokseen perheenyhdistämisen kautta. Abdu ei ollut nähnyt isäänsä vuosiin eikä tiennyt, millainen elämä häntä Suomessa odottaisi. Lopulta hänelle myönnettiin väliaikainen oleskelulupa sekä perhesiteen että Irakin heikon turvallisuustilanteen vuoksi.

Isä oli vastassa lentokentällä, kun Abdu lensi Suomeen loppuvuonna 2018. Heti ensikohtaaminen tuntui kylmältä. Abdu muistaa isän olleen vihainen ja etäinen. Suomessa isällä oli uusi perhe: vaimo sekä kaksi lasta. Muutaman viikon kuluttua isä takavarikoi pojan puhelimen, tavarat ja matkustusasiakirjat.

Abdun mukaan hänet suljettiin huoneeseen kolmeksi päiväksi. Hän sai käydä vain vessassa ja juoda vettä hanasta. Isä löi, ja siinä hetkessä Abdu ymmärsi, että koti, johon hän oli matkannut puolen maailman halki, ei ollutkaan hänelle turvapaikka.

Edellisenä yönä oli ammuttu raketteja ja juhlittu uutta vuotta. Vuoden 2019 ensimmäinen päivä oli monelle uusi alku, mutta Abdulle se merkitsi loppua. Se oli viimeinen päivä, jonka hän vietti isän asunnossa Vantaalla.

Kun muu perhe meni illalla nukkumaan, Abdu teki päätöksen. Yön pimeydessä hän hiipi ovesta ulos. Hän ei uskaltanut sulkea ovea, ettei isä heräisi. Lumisia katuja juostessaan Abdu tiesi vain, ettei koskaan enää palaisi. Hän viittilöi vastaan tulleen taksin pysähtymään. Abdu kertoi kuljettajalle arabiaksi, mitä oli tapahtunut. Kuljettaja puhui samaa kieltä ja otti pojan kyytiin.

– Pyysin, ettei hän veisi minua isän luo, Abdu muistelee.

Kuljettaja vei nälkäisen pojan syömään yöhuoltamolle ja kertoi soittaneensa poliisille. Abdu pelästyi, mutta mies vakuutti, että Suomessa poliisi auttoi ihmisiä. Sosiaalitoimen asiakirjojen mukaan poliisit veivät Abdun yöllä kello kaksi Helsinkiin Nuorten turvatalolle. Siellä hän vietti ensimmäisen yön pakonsa jälkeen.

Sosiaalityöntekijät ryhtyivät selvittämään tilannetta ja huomasivat hyvin nopeasti, ettei paluu isän luokse ollut mahdollinen. Työntekijöiden kirjauksista ilmenee, että isä halusi rangaista Abdua lähettämällä hänet takaisin Irakiin, missä hänellä ei ollut ketään. Isä on kiistänyt koko ajan pahoinpidelleensä poikaansa.

Abdu sijoitettiin kiireellisesti Kallion nuorten vastaanottoyksikköön. Hänen suurin pelkonsa oli, että hänet palautetaan Irakiin. Isä esti pojan puhelinnumeron, eikä hän pitänyt mahdollisena, että Abdu enää palaisi kotiin. Se, että Abdu oli mennyt kertomaan perheen asioista viranomaisille, ei ollut isän mielestä hyväksyttävää.

Asiakirjoista välittyy kuva hyvin herkästä nuoresta pojasta, joka kaikesta kokemastaan huolimatta yrittää rakentaa elämäänsä. Muutaman viikon kuluttua Abdun mieleen alkoi nousta muistoja, jotka aiheuttivat hänelle paniikkikohtauksen. Hän kertoi ystävästään, joka kidnapattiin Irakissa, ja josta kukaan ei kuullut enää koskaan.

Lastensuojelun työntekijöiden mukaan oli selvää, että Abdu oli traumatisoitunut ja kärsi trauman jälkeisestä dissosiaatiosta. Abdulla todettiin traumaperäinen stressireaktio ja hän kärsi unettomuudesta, ahdistuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista. Muutaman kerran paikalla kävi ambulanssi ja Abdun vointia seurattiin sairaalassakin.

Yksin maahan tulleilla nuorilla on usein taustallaan pitkiä turvattomuuden kokemuksia ja traumaattisia tapahtumia. Lastensuojelun ja jälkihuollon järjestelmät eivät aina kykene vastaamaan heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa.

Abdu haaveili siitä, että pääsisi uimahalliin uimaan. Hänet sijoitettiin Mellunmäkeen lastenkotiin, missä hän asui, kunnes täytti 18 vuotta.

Suomeen saapui vuosina 2015–2016 yli 3 000 yksintullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa. Valtaosa heistä siirtyi jälkihuollon piiriin täysi-ikäistyessään, mutta monien kohdalla tuki jäi katkonaiseksi. Useat järjestöt ovat varoittaneet, että ilman jatkuvaa arjen tukea moni nuorista ajautuu päihteisiin, rikoskierteeseen tai kodittomuuteen.

Oman asunnon saatuaan Abdu halusi tehdä kaiken sitä, mikä häneltä oli aiemmin kielletty: juoda alkoholia, polttaa tupakkaa ja joskus myös pilveä. Nopeasti hän ajautui väärään seuraan.

– Se ei ollut minulle pieni asia, että isä, joka ei ollut vuosiin nähnyt minua, löi ja hylkäsi minut. En voi ymmärtää, miksi hän teki niin. Halusin unohtaa kaiken.

Nuoren miehen elämänhallinta olisi tarvinnut huomattavasti enemmän tukea, kuin mitä oli saatavilla. Laskut jäivät maksamatta, eikä hänellä ollut muutenkaan käsitystä siitä, miten asioita olisi kuulunut hoitaa. Hän ajautui muutaman kerran riitatilanteisiin, joita selviteltiin oikeudessa. Rasistisesta huutelusta alkanut tilanne johti käsirysyyn, jossa kumpaakin osapuolta syytettiin pahoinpitelystä. Abdu tuomittiin sakkoihin. Kerran hän ajoi autoa ilman ajokorttia. Hänet on myös tuomittu sakkoihin neljästä kannabiksen käyttörikoksesta.

– Ymmärrän, että nämä ovat rikoksia. Ne tapahtuivat, kun elämäni oli kaaoksessa, Abdu sanoo.

Lopulta hän pääsi vahvasti tuetun asumisen piiriin ja alkoi rakentamaan elämäänsä uudelleen. Hän jätti vanhat kaverit, lopetti päihteet ja alkoi ajatella tulevaisuutta. Hän löysi myös tyttöystävän, jonka kanssa on solmittu kihlat. Välit Suomessa asuviin sisaruksiin ovat läheiset. Abdu on työskennellyt siivoojana ja haaveilee opiskelusta, vaikka luku- ja kirjoitustaidon haasteet tekivät siitä vaikeaa. Epäillyistä oppimis- ja keskittymisvaikeuksista huolimatta Abdu on hakenut opiskelupaikkaa maalaus-, logistiikka- ja autokorjausalalle.

Joskus Abdu näkee isänsä kadulla. Isä vaihtaa aina toiselle puolelle tietä. Abdun mukaan perhe ei ole antanut anteeksi sitä, että hän kertoi viranomaisille, mitä kotona tapahtui.

Toukokuussa Abdu aloitti työkokeilun ravintolassa. Samassa paikassa, minne hän oli matkalla sinä aamuna, kun mies putosi junaraiteille Malmin asemalla. Abduun satsattu aika ja vaiva ovat selvästi tuottaneet tulosta. Hän ei ole syyllistynyt rikoksiin vuoden 2022 jälkeen.

Tästä huolimatta Suomi haluaa nyt eroon Abdusta ja pitää häntä vaarallisena. Vuosi sitten heinäkuussa Maahanmuuttovirasto päätti, ettei Abdulle myönnetty uutta oleskelulupaa, ja hänet aiotaan karkottaa Irakiin. Päätöksessä todetaan, että hänen aiemmat rikoksensa osoittavat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumista. Migrin mukaan karkotuksen lisäksi hänelle tulisi määrätä kolmen vuoden maahantulokielto koko Schengen-alueelle.

– Minusta tuntuu niin kuin näkisin pahaa unta. Odotan koko ajan, että heräisin. Minulla ei ole ketään eikä mitään Irakissa, Abdu sanoo.

Kaiken lisäksi hän pelkää henkensä olevan vaarassa kotimaassaan. Tieto karkotuksesta kulki nopeasti Irakiin, missä ei suhtauduta suopeasti siihen, että Abdu on puhunut Suomen viranomaisille isän tekemisistä. Abdu on saanut kuvan sähkötolppiin liimatusta ilmoituksesta, jossa on hänen kuvansa, ja jossa pyydetään soittamaan annettuun numeroon, jos hänet nähdään.

Helsingin hallinto-oikeus punnitsi Abdun elämäntapamuutosta, mutta ei pitänyt sitä riittävän painavana. Nyt Abdun asianajaja yrittää saada valitusluvan korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Valituslupa myönnetään noin kymmenessä prosentissa tapauksista. On siis todennäköistä, että Abdun karkotus pysyy voimassa ja hänet palautetaan Irakiin.

Maastapoistamisten määrä on kasvanut viimeisen vuoden aikana voimakkaasti, noin kolmanneksella. Rikosperusteisten maastapoistamisten määrä on kasvanut tätäkin enemmän, yli 40 prosentilla, kertoo poliisihallituksen poliisitarkastaja Janne Lepsu.

– Lisäksi esimerkiksi kielteisen turvapaikkapäätöksen taustalla voi olla rikos, mutta nämä tapaukset eivät näy viranomaisten tilastoissa, hän sanoo.

Muutoksen taustalla vaikuttaa EU:n tiukentunut maahanmuuttolinja ja paluudirektiivi, jonka pohjalta myös Suomen lainsäädäntöä on kiristetty. Hallituksessa erityisesti perussuomalaiset on vaatinut tiukempaa linjaa. Lepsun mukaan lakimuutokset ovat vaikuttaneet maastapoistamisen tehostumiseen, mutta viranomaiset ovat samalla tehostaneet omaa toimintaansa.

– Poliisi on käyttänyt aiempaa enemmän resursseja konkreettisiin maastapoistamisiin.

Iso osa maasta poistettavista on eri EU-maiden kansalaisia, joiden katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta Suomessa. Kansallisuuksista suurin ryhmä ovat virolaiset. EU:n ulkopuolelta tulevia myös palautetaan toisiin EU-maihin, jos palautettavan todetaan tulleen sieltä Suomeen.

Karkottaminen koskee henkilöitä, joilla on tai on ollut oleskelulupa Suomeen. Lain mukaan karkottaa voidaan ihminen, joka syyllistyy rikokseen, josta enimmäisrangaistuksena on vähintään yksi vuosi vankeutta tai joka syyllistyy toistuvasti rikoksiin tai jonka viranomaiset arvioivat olevan yhteiskunnalle vaarallinen. Päätöksen tekee Maahanmuuttovirasto.

Päätöksessä on mahdollisuus kokonaisharkintaan, jossa Suomeen juurtunut henkilö voi saada jäädä maahan tehdyistä rikoksista huolimatta. Samaa harkintaa voidaan käyttää pohdittaessa henkilön lähtömaassa kokemaa uhkaa ja mahdollisuuksia asettua sinne asumaan.

Siirtolaisinstituutin erikoistutkija Erna Bodström on sitä mieltä, että rikosperusteisia karkotuksia ei aina perustella riittävästi.

– Myös rikosepäilyt voivat riittää siihen, että ihminen määritellään yhteiskunnalle vaaralliseksi. Kyseessä on epämääräinen käsite, jota ei laissa selkeästi määritellä, Bodström huomauttaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Abdu ja tunnettu jengirikollinen Milan Jaff on Migrin luokittelussa asetettu samaan kategoriaan, rikosten perusteella yhteiskunnalle vaarallisiksi, ja heitä ollaan karkottamassa samoilla perusteilla.

Suomeen yksin tulleet alaikäiset ovat usein paenneet väkivaltaa ja traumaattisia olosuhteita, jotka voivat näkyä nuoruuden impulsiivisena tai rikollisena käytöksenä. Siinä missä suomalaisen nuoren teot tulkittaisiin “nuoruuden hölmöilyksi”, suojeluaseman saaneelle ne voivat merkitä oleskeluluvan menettämistä ja karkotusta.

Karkotuspäätöksissä huomioidaan myös Suomessa olevat perhesiteet, mutta niiden merkitys jää usein vähäiseksi. Bodströmin meneillään olevan tutkimuksen mukaan ydinperheen ulkopuoliset ihmissuhteet, opinnot ja työ mainitaan päätöksissä vain pintapuolisesti, kun taas rikokset kuvataan yksityiskohtaisesti ja ne vaikuttavat siten painavan ratkaisussa enemmän.

Bodström sanoo, ettei ole nähnyt päätöksiä, joissa huomioitaisiin rikkinäinen menneisyys.

– Erityisesti hyvin nuorena Suomeen tulleiden ja Suomessa varttuneiden kohdalla kysyisin, mikä on meidän vastuumme yhteiskuntana, että heille on käynyt niin kuin on käynyt. Jos he ovat kasvaneet täällä, miksi vastuu on nimenomaan lähtömaalla?

Karkottamista ei voida toteuttaa, jos henkilö joutuisi kotimaassaan hengen vaaraan tai epäinhimillisen kohtelun vaaraan. Riskin on kuitenkin oltava huomattavan korkea ja osoitettavissa ennen kuin henkilölle myönnetään oleskelulupa tällä perusteella.

– Aineistoni mukaan Migri ei välttämättä aina selvitä perusteellisesti, onko henkilöllä todellinen vaara lähtömaassaan, Bodström sanoo.

Abdun kohdalla karkottaminen tarkoittaa vähintäänkin joutumista täysin tyhjän päälle vaarallisessa maassa.

– Jos minut palautetaan Irakiin, en edes tiedä, minne menen ensimmäiseksi yöksi, loppuelämästä puhumattakaan.

Apu on perehtynyt artikkelia varten Abdun tapaukseen liittyviin lastensuojelun, Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden asiakirjoihin, rikostuomioihin sekä nähnyt videon Malmin asemalla sattuneesta onnettomuudesta.