Jokaisen konkurssin takana on inhimillinen tragedia – Suomi tarvitsee Janne Katajan kaltaisia yrittäjiä, jotka eivät jää tuleen makaamaan
Tärkeintä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoja on, että löytyy yrittäjiä, jotka ottavat riskin ja onnistuessaan luovat työpaikkoja ja talouskasvua, kirjoittaa päätoimittaja Ville Pernaa.
Jokaisten potkujen ja jokaisen konkurssin taustalta löytyy inhimillinen tragedia. Haastattelumme kertoo koko kansan naurattajasta Janne Katajasta ja konkurssin viime huhtikuussa tehneestä yrityksestä, jossa Kataja oli sekä osakas että työntekijä.
Keväällä 45 vuotta täyttävän Katajan työnteon tahti on ollut hämmästyttävä. Ensin kolmekymppisenä juontotöitä televisiossa ja radiossa. Sitten näyttelijänä estradeilla ja elokuvissa. Tapahtumien ja elokuvien tuotantoa.
Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, yhtiön repertuaariin kuuluivat myös kiinteistösijoittaminen ja lelukauppaketjun pyörittäminen. Luulisi, että jutunaiheita olisivat yrityksen menestys eivätkä sen kuuden miljoonan velat.
Menestys hyytyi, kun talouden kulmakerroin muuttui synkäksi. Ensin tuli korona ja sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”Keskellä pahinta lamaa vuonna 1992 konkurssin tehneiden yritysten ja niiden työntekijöiden määrä kolminkertaistui kulutusjuhlien ajoista.”
Vaikka toisin voisi luulla, konkurssit eivät ole vain taloudellisesti vaikeiden aikojen ilmiö. Suomessa meni lujaa 1980-luvun jälkipuoliskolla. Elettiin kulutusjuhlaa solariumien paisteessa. VHS-videonauhureiden määrä oli kolminkertaistunut muutamassa vuodessa ja laite löytyi jo puolesta miljoonasta suomalaisesta kotitaloudesta.
Harri Holkerin sinipunahallitus hehkutti, että nyt Suomen talouselämä nousee uudelle tasolle, kun tehdään niin sanottu ”hallittu rakennemuutos”. Joka kotiin jaettiin myös vihkonen, jonka otsikkona oli ”Verotus kevenee.” Elettiin bileiden huippuhetkiä.
Mutta vuonna 1988 juhlien varjoon jäi 14 341 suomalaista. Heille ”hallittu rakennemuutos” tarkoitti potkuja. Määrä tuntuu isolta, mutta se oli 1980-luvun jälkipuoliskon pienin potkut saaneiden määrä. Vähiten konkurssiin menneitä yrityksiä oli pari vuotta aiemmin eli vuonna 1986. Silloin konkurssin teki 2 503 yritystä.
Sitten bileet loppuivat. Ajettiin päin seinää ja lujaa. Keskellä pahinta lamaa vuonna 1992 konkurssin tehneiden yritysten ja niiden työntekijöiden määrä kolminkertaistui kulutusjuhlien ajoista.
Tärkeintä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoja on, että löytyy yrittäjiä, jotka ottavat riskin ja onnistuessaan luovat työpaikkoja ja talouskasvua. Ei monitoimimies Janne Katajakaan ole jäänyt tuleen makaamaan.
