Suomi on osa ydinaseisiin nojaavaa sotilasliittoa – Miksi se ei näy julkisessa keskustelussa?

Eikö Nato-jäsenyys muuttanut mitään? Julkisuudessa on puhuttu jalkaväkimiinoista ja välillä spekuloitu Venäjän hyökkäyksellä Suomeen. Kuin eläisimme edelleen yksin ja omillamme suuren ja ilkeän naapurin kyljessä.

Suomi on kuitenkin ollut sotilasliiton jäsen muutamaa kuukautta vaille kaksi vuotta. Ja vielä sotilasliiton, joka turvaa jäsenmaitaan viime kädessä ydinaseilla.

Suomi meni Natoon juuri siksi, ettei meille kävisi kuin Ukrainalle.

Suomen turvallisuutta ei enää takaa loppujen lopuksi polkumiina tai suomalainen varusmies. Maamme turvallisuuden pilari on jossain Denverin pohjoispuolella maanalaisessa siilossaan herkässä unessa lepäävä mannertenvälinen Minuteman-ohjus.

Suomi ylitti ydinasekynnyksen, kun liittyi Natoon. Suomi hyötyy ydinaseista, riippumatta siitä, onko ydinaseita Suomen maaperällä tai ilmatilassa.

Nato-Suomi ei oikein enää voi myöskään vastustaa ydinaseita.

Hahmotetaanko Suomessa aidosti, että olemme osa ydinaseisiin nojaavaa sotilasliittoa?

Soitin tutkija Jyri Lavikaiselle Ulkopoliittiseen instituuttiin. Lavikainen on perehtynyt ydinpelotteeseen ja Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Hän arvioi, että viranomaisille ja kärkipoliitikoille Naton ja sen ydinasesateenvarjon merkitys on kirkas. Kun Suomi pyrki Natoon, Suomi pyrki nimenomaan Naton ydinaseiden suojaan. Tietenkin Nato-jäsenyys takaa myös vankan tuen tavanomaisessa sodankäynnissä.

Ukrainassa kävi inhottavan selväksi, millainen on tilanne, kun ydinasevalta hyökkää ydinaseettomaan maahan. Venäjä on voinut tehdä tuhotöitään oman ydinaseuhkansa suojassa.

Ukrainaa tukevat länsivallat ovat joutuneet toistuvasti harkitsemaan, millaista apua Ukrainalle voi tarjota, mutta silti olla provosoimatta Venäjää liikaa. Tällaisen ydinasekiristyksen uhriksi Suomessa ei haluttu joutua.

Toisaalta Venäjän pitää välttää joutumasta suoraan yhteenottoon Nato-maiden kanssa. Eli myös Suomen.

Ydinaseet ja ydinpelote ovat kuitenkin aika vaikeaselkoisia juttuja. Ehkä osin sen vuoksi miinoista on helpompi puhua kuin lämpöydinkärjistä, arvelee Lavikainen.

Tavanomainen ase tehdään käytettäväksi. Jos jossain konfliktissa käytetään maamiinaa, kuten toki tehdäänkin, seurauksena on paha ruumiinvamma ihmisyksilölle, mutta laajemmassa mittakaavassa valitettavan tavallinen tapahtuma.

Ydinaseita taas on valmistettu vuosikymmenien aikana tuhansia ja taas tuhansia juuri siinä toivossa, ettei niitä koskaan käytetä.

Viime vuonna haastattelin Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professoria Tommi Koivulaa. Hän muotoili ydinaseiden ytimen näin:

”Ydinaseen paradoksaalinen perusluonne on se, että se on arvokkain, kun sillä ei tee mitään.”

Ydinaseet ovatkin enemmän politiikkaa kuin aseita. Pelkästään niiden olemassaololla voidaan vaikuttaa vaikkapa toisiin valtioihin.

Käytännössä Nato pitää Venäjää kurissa ydinaseilla, muotoilee Lavikainen. Lavikaisen kollega Upista, johtava tutkija Matti Pesu arvioi jo syyskuussa 2023 Ulkopolitiikka-lehdessä, että Suomi on siirtynyt pelotepohjaiseen Venäjä-politiikkaan.

”Nato-jäsenyys on tehnyt Suomeen kohdistuvan sotilaallisen hyökkäyksen riskin olemattomaksi”, Pesu kirjoitti ja muistutti, että muunlainen painostus on mahdollista.

Jyri Lavikaisen arvion mukaan esimerkiksi Donald Trumpin Grönlanti-uhittelu ei ole vielä sellainen merkki Naton sisäisestä heikentymisestä, että se vaikuttaisi sotilasliiton pelotteen uskottavuuteen.

Jos Yhdysvallat päättäisi jättää Naton, tilanne olisi toinen. Silloin Naton ydinpelote jäisi Britannian ja Ranskan aseiden varaan. Venäjän ydinarsenaali on valtavasti voimakkaampi kuin näiden maiden yhteenlaskettunakaan.

Ydinaseiden ja Suomen yhteiselämästä on julkisuudessa puhuttu eniten, kun on pohdittu, pitäisikö Suomen sallia maaperällään tai ilmatilassaan Nato-maiden ydinaseet.

Nykyinen ydinenergialainsäädäntö sen kieltää. Presidentinvaalien loppusuoralla vihreiden Pekka Haavisto katsoi, ettei lakia tarvitse muuttaa. Presidentiksi päässyt Alexander Stubb taas olisi ainakin tuolloin halunnut sallia ydinaseet myös Suomessa.

Tavallaan kysymys on varsin teoreettinen. Niin sanottuja Naton ydinaseita – käytännössä yhdysvaltalaisia taktisia aseita – ei näillä näkymin kukaan haluaisi Suomeen sijoittaakaan. Normaalisti nämä aseet ovat varastoituna, eikä niitä myöskään lennätetä turhaan.

Periaatteellisesti on tärkeää, salliiko Suomi liittolaisten ydinaseet maassaan, arvioi Lavikainen. Suomi on paitsi Naton ydinaseiden suojassa, myös osa Natoa ja osaltaan vastuussa Naton ydinpelotteen uskottavuudesta.

Nykyinen ydinenergialaki on kylmän sodan peruja. Ydinasekiellolla haluttiin estää neuvostoliittolaisten ydinaseiden sijoittaminen Suomeen.

Lavikaisen mukaan ydinasekielto toimii kuitenkin nykyisellään Venäjän hyödyksi. Nykylain mukaan liittolaiset, käytännössä Yhdysvallat, ei saisi käyttää Suomen ilmatilaa, jos se iskisi Venäjää vastaan vaikkapa ydinkärjellä varustetulla risteilyohjuksella. Suomen ilmatila onkin Lavikaisen mielestä lainsäädännöllisesti eräänlaista Venäjän puskurivyöhykettä Naton ydinaseita vastaan.

Käytännössä Yhdysvaltain sotilasjohto tuskin selaisi Suomen lakia tositilanteessa.

Koska ydinasepelotetta luodaan ja ylläpidetään viestinnällä, eikä aseiden käytöllä, Naton pelotteen rakentamiseen osallistuu myös Suomi. Se, miten Suomi suhtautuu vaikkapa ydinaseita koskevaan kansallisen lain pykälään, lähettää viestin Venäjälle.

Suomen ulkopolitiikkaan liittyminen ydinaseistettuun sotilasliittoon on jo vaikuttanut. Kylmän sodan aikaan, ja vielä sen jälkeenkin Suomi profiloitui ydinaseriisunnan kannattajana. Liittoutumattomana maana ydinaseista ei ollutkaan Suomelle hyötyä.

YK hyväksyi heinäkuussa 2017 sopimuksen ydinaseiden kiellosta. Sopimus kieltää ydinaseet kokonaan. Tähän mennessä sopimuksen on allekirjoittanut yli 90 maata. Kaikki ydinasevaltiot vastustavat sopimusta.

Suomen suhtautuminen sopimukseen oli lähinnä kädenlämpöinen, eikä Suomi sitä allekirjoittanutkaan, vaikka vuonna 2019 teetetyn kyselyn perusteella jopa neljä viidesosaa suomalaisista oli sitä mieltä, että näin pitäisi tehdä.

Nato-jäsenyys käytännössä sulki mahdollisuuden sopimuksen allekirjoittamiselta. Nato on todennut, ettei sopimus sovi yhteen sotilasliiton ydinpelotteen kanssa. Mikään Nato-maa ei ole sopimusta allekirjoittanut.

Suomen ulkoministeriö totesikin vuonna 2023, ettei myöskään Suomi voi liittyä sopimukseen:

”Ydinasekieltosopimus on yhteensovittamaton Nato-jäsenyytemme kanssa.”