Suomi päätti MM-karsinnat häpeälliseen tappioon – Onko Jacob Friis sittenkään oikea mies tehtävään? – ”Pitää arvioida”

Tanskalaisen Jacob Friisin ensimmäiset karsinnat ovat ohi. Huuhkajat sai saaliiksi kymmenen pistettä. Kolme niistä otettiin Maltalta, neljä napattiin Liettualta ja riemastuttavimmat kolme Puolalta.

MM-karsintojen aikana Huuhkajien ja Friisin ympärillä käytyä keskustelua on kuvattu mm. ”ankaraksi kritiikiksi” (Aitio) ja ”ylimitoitetuksi” (MTV3).

Kymmenen pistettä ja lohkon kolmossija on aika lailla sitä, mitä ennakolta sopi odottaa. Silti sopii kysyä, mihin perustuu käsitys siitä, että Friis ansaitsisi nähtyä enemmän työrauhaa tai luottamusta?

Rajusti yksinkertaistaen yksittäisiä otteluita binäärisesti hyväksi tai huonoksi arvioimalla ainoa puhtaasti hyvä esitys on Puola-kotivoitto. Siinäkin Huuhkajat tarvitsi osansa onnea, kuten altavastaaja usein voittaakseen tarvitsee. Malta-vierasvoitto tuli heikolla esityksellä, Liettua vierastasurissa peli hajosi 2-0 -johdossa pahasti, ja Hollanti- ja Puola-otteluissa esitykset olivat odotetuista tuloksista huolimatta vaisuja.

Perjantaina nähty Malta-kotiottelu oli paradoksaalisesti yksi paremmista esityksistä. Maltan voitto oli ottelutapahtumiin nähden melkoinen anomalia, jossa joukkue teki ainoalla maalia kohti suuntautuneella laukauksellaan maalin, ja toisessa boksissa pallot kimpoilivat päin maalilla seissyttä Henry Bonelloa. Ei kyykkäystä silti voi puolustella, Malta tuli Suomen lohkoon arvontakorista viisi, jonka muut joukkueet olivat Gibraltar, Andorra, San Marino, Liechenstein ja Moldova.

Pelissä oli silti hyvääkin. Hyökkäämään pyrittiin lähes antoniocontemaisilla-automaatioilla: kaariliike, sivuttaissyöttö, ykkösellä pystyyn. Tätä Friisiltä myös odotettiin, sillä Suomi on Palloliitonkin tutkimuksissa Euroopan tehottomimpia maita hyökkäämään hitaasti. Puolustussuuntaan Suomi oli vihdoin vaihtanut perusorganisaatiossaan neljän, alempana jopa viiden pelaajan keskikenttälinjaan. Tämä korjasi Huuhkajien pelin tutun valuvian, tilan keskikenttälinjan sivussa, laitapakin tai wingbackin edessä.

Peli on silti karsinnoissa antanut enemmän syytä kritiikkiin, kuin kiitoksiin. Hyökkääminen on ollut tehotonta. Kahdeksan maalia kahdeksassa ottelussa on kuvaavin tilasto, eikä mitään toistuvaa tapaa luoda maalipaikkoja ole ollut. Puolustaminen on ollut heikkoa. Organisointi on jättänyt heikkoja alueita, ja puolustamisen intensiteetti on ollut alhainen. Maltakin sai pitää palloa 35 metrin päässä Suomen maalista täysin paineetta, Huuhkajien maatessa 10 pelaajalla pallon alla. YLE:n ennakkohaastattelussa Friis nimesi ottelusta toiseen toistuneeksi asiaksi boksipuolustamisen. Joitain yhteisiä, pelistä toiseen noudatettavia periaatteita, boksipuolustamisessa on saattanut olla. Riittävän hyvää viemään Suomen EM-kisoihin se ei missään nimessä ole ollut.

Joku saattaa kysyä, onko asetelma väännetty virheelliseksi, jos luottamusta ei lähtökohtaisesti ole. Friisiä pitää kuitenkin arvioida suhteessa tavoitteisiin. Jos tuodaan valmentaja, jonka tavoitteen kerrotaan olevan viedä Suomen miesten A-maajoukkue arvokisoihin, on syytäkin suhtautua varauksella.

Kyllä ainakin minä haluan todisteita pöytään siitä, että tässä on valmentaja, joka pystyy kuromaan kiinni Suomen eroa varsinkin kakkoskorista tulevaan suurempaan jalkapallomaahan nähden. Se, mitä en tarvitse, on muistutus siitä, että kakkoskorin maat ovat lähtökohtaisesti parempia kuin Suomi.

Todellisuudessa kritiikki ei ole ollut ylimitoitettua, saati ankaraa. Friis on päinvastoin saanut kansainvälisen huippujalkapallon mittareilla valtavan määrän aikaa käynnistellä prosessiaan. Taustatiimiä on koottu pala kerrallaan, Friis on viettänyt aikaa ”keskustellen liiton ihmisten kanssa”, pelaajia on kartoitettu yli 50, A-maajoukkuerinkiin mahtuvien pelaajien on annettu kerätä kivoja kokemuksia U21 EM-lopputurnauksesta ja kentällä kehitys on ollut hyvin verkkaista, jos sitä on ollut.

Kaiken tämän käytetyn ajan jälkeen kukaan ei voi olla varma, että Friis on oikea mies tai tehnyt oikeita asioita ennen maaliskuussa 2027 alkavia EM-karsintoja. Esimerkiksi pysyväksi palaseksi ehdotettua keskikenttäkolmikkoa tuskin nähdään aloittavana kolmikkona EM-karsinnoissa, vaan silloin keskikenttä on Matias Siltasen hallussa.

Siksi pelaajavalintoja, pelitapahtumia, ja kehitystä otteluiden välillä on arvioitava jatkossakin vähintään yhtä tarkalla kammalla. Huuhkajat ansaitsee ja suomalainen jalkapallo huippu-urheiluna vaatii sen.