Venäjän aloittama hyökkäyssota on ollut valtava järkytys myös lukuisille venäläisille. Suomenvenäläiset Tanja, Kati ja Natalia surevat ukrainalaisten puolesta ja yrittävät vaalia edes jonkinlaisia yhteyksiä sotaa kannattaviin perheenjäseniin. Monien kavereiden ja sukulaisten kanssa välit ovat menneet poikki, koska Kremlin propaganda on iskostunut niin lujaa heidän mieliinsä.

Sinä helmikuisena torstaina Tanja oli mennyt tavalliseen tapaansa työpaikalleen. Hänen myyntivuoronsa tavaratalossa oli juuri alkanut, kun puhelin soi. Soittaja oli Tanjan entinen työkaveri, sittemmin sairaanhoitajaksi opiskellut Natalia.

Natalialla oli hyytävää kerrottavaa: Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.

Ystävykset olivat toki tienneet, että Venäjä oli keskittänyt alkuvuoden aikana parisataa tuhatta sotilasta Ukrainan rajan tuntumaan. He olivat kuitenkin ajatelleet niin kuin suuri osa ukrainalaisistakin: Venäjä vain pelottelee.

Natalia oli saanut tietää hyökkäyksestä työmatkallaan eikä tahtonut käsittää lukemaansa todeksi.

Kun Venäjän hyökkäyssota alkoi, molemmat tunsivat valtavaa häpeää ja syyllisyyttä synnyinmaansa puolesta. Tanjan valtasi myös kauhu: hänen edesmennyt mumminsa oli ukrainalainen, ja Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa asui paljon sukulaisia. Mitä heille kävisi?

Tanjan itkusta ei tullut loppua, joten hän lähti töistä kotiin ja jäi sairauslomalle.

Natalia syntyi Neuvostoliitossa Leningradissa, nykyisessä Pietarissa, niin kuin pari vuotta myöhemmin syntynyt Tanjakin. Molempien perheenjäsenillä oli inkerinsuomalaiset juuret, ja kun Suomen silloinen presidentti Mauno Koivisto antoi inkerinsuomalaisille mahdollisuuden tulla paluumuuttajina Suomeen, Tanja muutti Helsinkiin 1989 ja Natalia perheineen 1993.

Kati on syntynyt Petroskoissa ja muuttanut Suomeen vuonna 1991.

Natalialla ja Tanjalla on ainakin vielä toistaiseksi Venäjän kaksoiskansalaisuus. Kati sen sijaan luopui Venäjän kansalaisuudesta, kun sai Suomen kansalaisuuden viime vuosituhannen lopulla. Hän sanoo, että rakastaa kyllä venäjän kieltä, kirjallisuutta ja kulttuuria mutta ei muuten koe maata enää omakseen. Siksi hän ei tunne sodasta syyllisyyttä, mutta valtavaa ahdistusta kyllä.

– Elämästä on kadonnut ilo, ei huvita tehdä oikein mitään. Tuntuu niin kauhealta, että ukrainalaisia tapetaan ja että Venäjällä suurin osa kansasta on sitä mieltä, että sota on oikeutettu, Kati sanoo.

Kolmikko kertoo, että he ja kaikki heidän suomenvenäläiset ystävänsä vastustavat sotaa ja Vladimir Putinia.

– Putin on kuin Hitler. Heidän puheissaan on järkyttävän paljon samankaltaisuuksia, Kati sanoo.

Tanjalla ja Natalialla on kuitenkin myös venäläistaustaisia kollegoita, jotka kannattavat Putinia ja sotaa. He ovat oppineet välttelemään aihetta ja puhumaan näiden kanssa vain yhdentekevistä asioista.

Suurempi ongelma kaikille kolmelle on se, että pääosa Venäjällä asuvista perheenjäsenistä, sukulaisista ja ystävistä kannattaa sotaa.

Tanja kertoo, että hänen Pietarissa asuvat sukulaisensa toistavat Venäjän virallista ”totuutta” sodasta: Venäjä on vapauttamassa maata natsihallinnon ikeestä ja pelastamassa Donbassin asukkaita ukrainalaisten suorittamalta kansanmurhalta.

– En kestä kuunnella sitä. He eivät tunne sodasta minkäänlaista syyllisyyttä, koska he uskovat Venäjän olevan oikealla asialla. He syyttävät kaikesta Joe Bidenia ja Natoa. Riitaannumme aina kun puhumme asiasta, Tanja sanoo.

Tanjan Pietarissa asuva veli ei kannattanut Putinia ennen sotaa mutta puhuu nyt sodan puolesta.

– Kun kerron, että hänelle on syötetty pelkkiä valheita, hän sanoo, että päinvastoin me Suomessa ja länsimaissa olemme propagandan uhreja. En pysty puhumaan hänen kanssaan, Tanja sanoo.

Myös jotkut Tanjan Venäjällä asuvat kaverit kannattavat sotaa. Hän on pannut välit heistä moniin toistaiseksi katkolle.

– Yksi venäläisystäväni kuittasi venäläiselle, sotaa kannattavalle tutullemme, että nähdään sitten kun Putin kuolee ja nostetaan malja sille, Tanja kertoo ja hymyilee vaisusti.

Osa Tanjan Kiovassa asuvista sukulaisista on pommitusten kiihdyttyä paennut sotaa noin sadan kilometrin päähän maaseudulle.

– He ovat täydessä shokissa ja erittäin vihaisia. He eivät mitenkään voineet uskoa, että Venäjä hyökkäisi veljeskansaansa vastaan, Tanja sanoo.

Kiovalaissukulaisista vanhimmat ovat jääneet kotiin eivätkä hälytysten tullessa edes mene pommisuojaan. Tanjan mukaan he eivät jaksa enää pelätä vaan ajattelevat, että jos heihin osuu, sitten osuu.

Tanja on Ukrainan-sukulaisiinsa joka päivä yhteydessä. Myös Pietarissa asuvat sukulaiset pitävät heihin yhteyttä.

– Kun ukrainalaissukulaisemme kertovat Venäjän aiheuttamasta tuhosta ja iskuista siviilejä kohtaan, Pietarissa asuvat sukulaiseni kieltäytyvät uskomasta. He väittävät, että Ukraina itse pommittaa kansalaisiaan, Tanja kertoo.

Hänen mukaansa Pietarissa asuvia sukulaisiakin toki huolestuttaa ja pelottaa se, että ukrainalaissukulaiset ovat sodan jaloissa.

– Silti he ajattelevat, että Venäjän nyt vain oli pakko mennä ”vapauttamaan” Ukraina.

Myös Katin isä ja sisarukset asuvat Venäjällä. Hekään eivät halua kuunnella, mitä Katilla on sodasta sanottavanaan.

– Olen yrittänyt selittää isälle mitä tapahtuu, mutta hän vain toistaa televisiosta oppimiaan valheita eikä puheluistamme tule mitään. En enää halua soittaa hänelle, kirjoitan vain. Isän nykyinen vaimo sanoo, että lyhennän isän elinikää käytökselläni, Kati sanoo.

Kati suojelee itseään minimoimalla yhteydet sodan kannattajiin. Hän on lopettanut esimerkiksi vakiomanikyristillään käymisen, koska sai selville, että tämä tukee Putinia.

– Lähetin hänelle kirjeen, jossa kerroin miksen enää tule hänen luokseen, Kati sanoo.

Kati epäilee, että hänen Venäjällä asuvat sisaruksensa näkevät ainakin jossain määrin propagandan läpi.

– Mutta koska he asuvat Venäjällä, he eivät voi myöntää, että asuvat fasistimaassa, Kati sanoo.

Kati kertoo olleensa pitkään erittäin epäpoliittinen ja ajatelleensa, ettei politiikka koske häntä. Isäkin oli antanut ymmärtää, ettei politiikka ole naisten juttu.

Kaikki muuttui, kun oppositiojohtaja, Putinia kärkkäästi arvostellut Aleksei Navalnyi myrkytettiin 2020.

– Vasta silloin heräsin miettimään, mitä Venäjällä oikein tapahtuu. Aloin ottaa selvää tilanteesta siellä ja maailmanpolitiikasta muutenkin, ja pikkuhiljaa tajusin, kuinka suuri osa Venäjän virallisista totuuksista on valhetta, Kati sanoo.

Viides kolonna.

Se on termi, jolla Putin viittasi valtion sisäisiin vihollisiin, länteen kotiutuneisiin venäläisiin sodan kolmannella viikolla pitämässään puheessa.

Se on myös termi, jolla Natalian Venäjällä asuva äiti kuvaa tytärtään ja tämän kaltaisia.

Natalia kuitenkin kohauttaa olkiaan kertoessaan asiasta. Hän ei jaksa väitellä äitinsä kanssa. Äiti ihailee Putinia ja ajattelee, että Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyistä nyt vain on päästävät eroon. Venäjän propagandakoneisto on Natalian mukaan niin vahva, että varsinkin vanhempien venäläisten päätä voi olla mahdoton kääntää.

– Yritän vain vältellä politiikasta puhumista äitini kanssa. Äiti on jo melkein kahdeksankymppinen, enkä halua katkaista välejä häneen kokonaan, Natalia sanoo.

Hän kuitenkin ihmettelee, miten internetiä suvereenisti käyttävät nuoremmat ikäpolvet nielevät valheet. Vaikka monet sosiaalisen mediaa alustat on Venäjällä kielletty, internet toimii edelleen.

– Jos ihmiset haluaisivat ottaa selvää asioista, se kyllä olisi mahdollista. Mutta he eivät halua nähdä kriittisen ajattelun vaivaa. Myös keski-ikäiset ja nuoremmat toistavat samoja valheita kuin vanhemmat. Esimerkiksi mieheni serkku on minun ikäiseni, ja hänkin selittää, että Ukraina suunnitteli Venäjälle hyökkäämistä ja että se on kehitellyt biolaboratorioissaan biologisia aseita, Natalia sanoo.

Venäjän kansan valistaminen on tietysti vaikeaa nyt, kun riippumaton journalismi on Venäjällä tehty mahdottomaksi. Jo ennen sotaa Venäjän sijoitus lehdistönvapausindekseissä oli keskitasoa alempi ja jotkut vallanpitäjiä kritisoineet toimittajat murhattiin.

Täysimittaisen hyökkäyssodan alettua tilanne kuitenkin paheni entisestään. Voimaan saatettiin laki, joka kieltää ”valehtelun” eli sotaraportoinnin muulla kuin Kremlin sanelemalla tavalla jopa 15 vuoden vankeuden uhalla.

– Journalismi on Venäjällä käytännössä katsoen kuollut. Media syöttää kansalaisille lähinnä propagandaa, Kati sanoo.

Katin mukaan venäläinen valtiojohtoinen media esittelee esimerkiksi pommituksien jälkiä kuvaavat videot todisteina Ukrainan natsien teoista. Jopa valtiojohtajien puheet käännetään venäjäksi usein väärin.

– Esimerkiksi Ranskan presidentin Emmanuel Macronin puheiden tekstitykset ovat olleet sanomaltaan aivan erilaisia Venäjällä kuin Suomessa. Myös Niinistön puheista on annettu Venäjällä vääristynyt kuva, Kati sanoo.

Kolmikko kertoo kyllä ymmärtävänsä, että monet venäläiset ovat erittäin hankalassa tilanteessa.

– Monien energia menee toimeentulo-ongelmien kanssa kamppailuun ja selviytymiseen päivästä toiseen. He eivät välttämättä jaksa ajatella politiikkaa varsinkaan, kun heitä nimenomaan kannustetaan olemaan ottamatta kantaa, Natalia sanoo.

Tanja muistuttaa myös, että suurin osa venäläisistä ei ole koskaan käynyt ulkomailla. Siksi heille on helpompi syöttää ulkomaita koskevia valheita.

Tanja, Kati ja Natalia kertovat pelkäävänsä sodan laajenemista. Se on heistä tässä tilanteessa aivan perusteltu pelko.

– Nykyhetkessä on paljon samaa kuin vaikka Suomen talvisodan ja Jugoslavian hajoamissodan aikaisissa tapahtumissa. Ei ole varmaa, että olemme turvassa, Natalia sanoo.

Tanja kertoo kysyneensä yhdeltä sotaa kannattavalta venäläistutultaan, koska Venäjällä aletaan valehdella, että Suomessakin on bioaseita kehittäviä laboratorioita, ja perustellaan hyökkäys tänne sillä.

Kolmikko olettaa silti, että Putinin ensisijaisena tavoitteena on saada Neuvostoliitolle kuuluneet alueet haltuun. He eivät usko, että hyökkäys Suomeen olisi lähitulevaisuudessa todennäköinen.

– Aikuinen, täällä asuva poikani on kuitenkin siitä mahdollisuudesta niin paniikissa, että miettii muuttamista muualle, hänellä kun on pieni lapsi suojeltavanaan, Tanja sanoo.

Kati on katsonut Venäjän valtiollisia tv-kanavia pysyäkseen kartalla siitä, mitä Venäjällä nyt suunnitellaan.

– Siellä ihan peittelemättä keskustellaan siitä, mitkä maat voisivat olla vuorossa seuraavaksi ja mitkä voitaisiin saada nopeasti haltuun: Puola, Liettua, Latvia vai Viro? Suomesta ei tietääkseni ole puhuttu, Kati sanoo.

Natalian mukaan suomalaisia ei myöskään mustamaalata Venäjällä samoin kuin ukrainalaisia.

– Silti tuntui pelottavalta, kun Venäjän Suomen-suurlähetystö pyysi suomenvenäläisiä raportoimaan heille syrjintäkokemuksistaan Suomessa. Tuli tunne, että he haluavat kerätä tietoa, jota voitaisiin käyttää Suomea vastaan, Natalia sanoo.

Natalia ja Kati kertovat saaneensa sodan aikana paljon tukea suomalaisilta. Tanja kertoo, että hänen työkaverinsa ovat antaneet hänelle varauksetonta tukea mutta jokunen asiakas on esiintynyt vihaisesti ja puhunut ”ryssistä”.

– Mutta huonosti käyttäytyviä ihmisiä mahtuu joka joukkoon, ja he aina keksivät syypään pahaan oloonsa, Tanja kuittaa.

Kaikki heistä elättelevät toivoa, että Putin saataisiin pian pois vallasta ja Venäjällä voisi jatkua se demokratisoitumiskehitys, joka alkoi Boris Jeltsinin presidenttikaudella 1990-luvulla.

Sotaa ei silti saa rauhan solmimisen jälkeenkään unohtaa. Natalia toivoo, että Venäjä joutuu maksamaan tekemistään tuhoista mahdollisimman raskaan hinnan. Saksa maksoi sotakorvauksia ensimmäisestä maailmansodasta melkein sata vuotta, ja Nataliasta Venäjän pitäisi maksaa julmuuksistaan samalla mitalla.

– Venäjä on päässyt aivan liian vähällä liian usein, kuten vallatessaan Krimin ja osia Georgiasta, Natalia sanoo.

Haastattelu on jo loppumassa, kun Kati kertoo haluavansa välttämättä sanoa vielä jotain.

– Sodan aikana olen alkanut rakastaa ihmisiä enemmän. Ennen ärsyynnyin milloin mistäkin, ajattelin että mitä tuokin nyt tuossa tekee ja muuta turhaa. Nykyään olen onnellinen jokaisesta ihmisestä, joka ei halua sotaa.