Apu

Katri Makkonen: Suomen väestö vähenee väistämättä – epävarmuus estää haluamasta lapsia – siinä on poliitikoille teon paikka

Katri Makkonen: Suomen väestö vähenee väistämättä – epävarmuus estää haluamasta lapsia – siinä on poliitikoille teon paikka
Lapsensaannista on muodostumassa eliitin harrastus. On todennäköisempää, että hankit lapsen, jos olet hyvätuloinen, työssäkäyvä ja korkeasti koulutettu, Katri Makkonen kirjoittaa kolumnissaan.
Julkaistu: 9.11.2021

Minusta tuli äiti maaliskuussa 2015. Lapsen saaminen tuntui ihmeeltä, mutta tilastot kertoivat sen olleen tavallinen tapahtuma. Suomessa syntyi samana vuonna 55 472 vauvaa.

Viime vuonna luku oli enää 46 463, ja kun katsotaan kauemmas, näkyy lapsia koko ajan vähemmän. Neljäntoista vuoden päästä meillä on yli 102 000 lasta vähemmän kuin nyt.

Suomen väestö vähenee väistämättä. Tarvitsemme todellisen ihmeen, jotta suunta kääntyisi. Jos sitä ei tule, kylät, kunnat ja koulut kuihtuvat. Yhä useampi lapsi jää ilman sisaruksia ja vanhukset vaille perheen apua ja turvaa. Moni sanoo, että ystävät ovat uusi perhe. Hyvä, jos ovat, mutta kansaamme se ei pelasta.

Antti Rinteen surullisenkuuluisa kehotus synnytystalkoisiin oli tavoitteiltaan ymmärrettävä, mutta viesti oli väärin puettu.

Ylhäältäpäin muutosta on yritetty saada aikaan. Antti Rinteen surullisenkuuluisa kehotus synnytystalkoisiin oli tavoitteiltaan ymmärrettävä, mutta viesti oli väärin puettu.

Lapsensaanti on niin henkilökohtainen asia, että siitä on puhuttava varoen. Hyvääkin tarkoittavat sanat tulkitaan helposti naista perinteiseen rooliin ahtavaksi. Asiasta on silti pakko puhua.

Keskusta on ilmaissut saman muotoilemalla, että Suomeen tarvitaan ilmapiiri, jossa viestitään: lapsia, totta kai!

Helpommin sanottu kuin tehty.

Olennaista on, mitä nuoret haluavat, tai tässä tapauksessa, mitä he eivät halua. Nollaa lasta haluavien 20–29-vuotiaiden määrä kasvaa. Nyt jo joka neljäs heistä tavoittelee lapsetonta elämää. Heillä on omat sukupolvikokemuksensa, en niitä tunne. Syitä voi vain arvailla.

Otsikot huutavat juuri nyt varhaiskasvatuksen synkkää tilaa. Hoitajia ja opettajia ei ole tarpeeksi, ja vähätkin ovat väsyneitä ja alipalkattuja. Uutiset vanhemmuudesta ovat yöheräilyä, uhmaikää, työn ja perheen kitkaa ja oman ajan menettämistä.

Myös huoli tulevaisuudesta painaa. Onko maailma enää paikka, jonne lapsia kannattaa saattaa? Ehkä ei ole ihme, että monen tunne on enemmänkin: lapsia, miten ihmeessä!

Jokaisella on oikeus omannäköiseensä elämään ja onneen, mutta jos toiveissa on saada lapsi, kannattaa muistaa, että oikeaa aikaa ei ehkä koskaan tule.

Lapsensaannista on muodostumassa eliitin harrastus. On todennäköisempää, että hankit lapsen, jos olet hyvätuloinen, työssäkäyvä ja korkeasti koulutettu. Vapaaehtoisesti lapsettomien keskuudessa korostuvat pienituloisuus, alempi koulutustaso ja työttömyys. Epävarmuus estää haluamasta lapsia. Siinä on poliitikoille teon paikka.

Suomalaiset toivovat keskimäärin pikkuisen alle kahta lasta, mutta siihenkään ei päästä. Syntyvät lapset ovat onneksi aina kokonaisia, mutta tilastoissa suomalainen nainen saa 1,37 lasta. Monella toive perheen koosta ei siis täyty. Yksi syy siihen on, että hankimme lapsia yhä vanhempana. Elämäntyylimme voi olla ikinuori, mutta vartalomme eivät ole.

Jokaisella on oikeus omannäköiseensä elämään ja onneen, mutta jos toiveissa on saada lapsi, kannattaa muistaa, että oikeaa aikaa ei ehkä koskaan tule. Sen sijaan varmaa on, että jokaisen kohdalla aika vääjäämättä loppuu.

Tiedän mistä puhun. Elämä ja työ veivät vauhdilla parhaimman lastensaanti-iän ohitse. Sain ensimmäinen lapseni hiukan alle 40-vuotiaana. Toista ihmettä en enää onnistunut saamaan.

9 kommenttia