Suomen ulkopolitiikkaa ohjaa käytännössä yksi puolue, jota kannattaa viidesosa äänestäjistä – Kokoomuksen ”jäitä hattuun” -linja suhteessa Yhdysvaltoihin herättää kysymyksiä
Kokoomuksen ulkopolitiikan värisuora haastaa suomalaista perinnettä, jossa suhteita on hoidettu laajalla parlamentaarisella yhteisymmärryksellä, kirjoittaa päätoimittaja Samuel Savolainen.
Yhdysvaltojen hallinnon The Atlantic -mediassa paljastunut viestintäskandaali toi esiin samalla karuja näkemyksiä Euroopasta. Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegsethin näpyttely Euroopan ”säälittävästä” siipeilystä ja varapresidentti J. D. Vancen kommentti eurooppalaisten ”pelastamisen” vihaamisesta paljastavat liittolaissuhteiden todellisesta luonteesta jopa kylmääviä asioita.
Yhdysvaltojen kylkeen Suomikin on ajanut itsensä viime vuosina yhä vahvemmin.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiset johtopaikat ovat nyt ennennäkemättömän vahvasti kokoomuksen käsissä. Elina Valtonen ulkoministerinä, Antti Häkkänen puolustusministerinä, Henna Virkkunen EU-komissaarina ja Petteri Orpo pääministerinä muodostavat sinisen ulkopolitiikan ytimen. Vaikka presidentti Alexander Stubb luopui puoluejäsenyydestään virkaan astuessaan, hänenkin kokoomustaustansa on kiistaton.
”YK:n äänestyksessä Yhdysvallat äänesti Venäjän hyökkäyssodan tuomitsevaa päätöslauselmaa vastaan. Samoin äänestivät Venäjän liittolaiset Pohjois-Korea ja Valko-Venäjä.”
Suomen ulkopolitiikkaa ohjaa siis käytännössä yksi puolue, jota kannattaa mielipidemittausten valossa noin viidesosa äänestäjistä.
Kokoomuksen ”jäitä hattuun” -linja ja retoriikka suhteessa Yhdysvaltoihin herättää myös kysymyksiä. Kun ulkoministeri Valtonen totesi YK-äänestyksestä, jossa Yhdysvallat äänesti Venäjän hyökkäyssodan tuomitsevaa päätöslauselmaa vastaan, ettei Yhdysvalloilla ollut ”missään nimessä mikään paha tarkoitus”, on syytä kysyä: onko tämä koko Suomen kanta?
Yhdysvallat kun äänesti samoin kuin esimerkiksi Venäjän liittolaiset Pohjois-Korea ja Valko-Venäjä.
Kokoomuksen ulkopolitiikan värisuora haastaa suomalaista perinnettä, jossa suhteita on hoidettu laajalla parlamentaarisella yhteisymmärryksellä. Monipuolueinen edustus ulkopolitiikan avaintehtävissä on tuottanut monipuolisempaa näkemystä ja vahvistanut päätösten oikeutusta.
Kokoomuksen yhtenäinen linja voi toki tuoda selkeyttä.
On myös toinen vaihtoehto.
Se, että perspektiivi kapenee aikana, jolloin maailmanjärjestys on mullistavassa murroksessa.
