Vihreä siirtymä on pois Putinin sotakassasta – Ilmastonmuutos on Suomen turvallisuudelle isompi kysymys kuin turvapaikanhakijoiden masinointi itärajan yli

Sulkeuduttuaan vaiheittain itäraja on taas alkanut avautua: Venäjä teki testinsä ja Suomi vastasi. Voi olla, että juupas– eipäs-leikkiä käydään pitkäänkin. On silti epätodennäköistä, että itse asiaan tulee mitään ratkaisevasti uutta – ja että tämä huoli kansallisesta turvallisuudesta nousisi tämän vuoksi pysyvästi isommaksi alkuhämmingin jälkeen.

Sillä on vaikea haavoittaa vakavasti maata, jonka oma puolustus on ollut kunnossa puolen vuosisadan ajan ja joka on hankkinut tuoreeltaan lisä­turvaa aiempaakin tiiviimmästä liittoutumisesta. Suomi on myös kytkenyt nopeasti kansantalouttaan irti vuosi­satojen mittaisesta luontaisesta naapuruuteen perustuvasta kauppa­kumppanuudesta.

Se, mitä me ajattelemme, on avoimessa yhteis­kunnassa koko ajan naapurin näkösällä. Vastaavasti se, mitä Venäjällä ajatellaan, on yhä syvemmällä pimennossa. Putinin toive ja määräys on, että venäläiset ajattelisivat kaikki yhdellä tavalla – eli hänen tavallaan. Demokratialle on ominaista, että ajatuksia on monia.

Puolustustahtoomme on melkoisen turha yrittää lyödä kiilaa, mutta demokratialle on tärkeää, että puolustamme oikeuttamme olla keskenämme eri mieltä asioista – muuten ei ole mitä puolustaa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran bloggaus ”kaikista on tullut persuja” on paitsi totuudenvastainen myös fantasia, joka on niin kaukana demokratiasta kuin mahdollista.

Rajapörinäämme isompi uutinen oli kansainvälisen ilmastokokouksen päätös ajaa fossiilisten polttoaineiden käyttö alas. Se, että öljymaiden valtaosakin on tällä kannalla, kertoo siitä, että pallomme rajallisuus on laajasti ymmärretty ja hyväksytty kestävän tulevaisuuden reunaehdoksi.

Miten nämä liittyvät yhteen? Niin kauan kuin maailmassa on tahoja, jotka pyrkivät pitkittämään, eivät lyhentämään bensan ja dieselin käyttöä – kuten Riikka Purra –, se pelaa suoraan öljyviennistä hyötyvän ja sillä sotaansa rahoittavan Putinin laariin.

Lisäksi polttomoottorien käyttö tuottaa pienhiukkasten aiheuttamia ennenaikaisia kuolemia, joita on EU:n alueella 300 000 vuosittain eli osapuilleen saman verran kuin Ukrainan sodassa kuolee ihmisiä vuosittain.

Ehkä ei ole niin kuin Purra kirjoitti, vaan Suomessa on ollutkin käytössä aivan toinen kehitys. Kun Heidi Hautala (vihr.) nosti eduskunnan satavuotisjuhlaistunnossa 2006 esiin huolen Venäjän demokratiakehityksestä, häntä arvostelivat kaikki – samana vuonna perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini toivoi lisää energiayhteistyötä Venäjän kanssa. Perussuomalaisten kannattajat olivat vielä syksyllä 2021 eli neljä kuukautta ennen Kiovan pommituksia suomalaisista myönteisimpiä Venäjälle, 48 prosenttia näki, ettei ole mitään syytä olla kriittinen Venäjää kohtaan.

Suomi ei ole tullut persuiksi, vaan persut ja Suomi ovat tulleet heidihautaloiksi. Persujen on aika tulla hautaloiksi myös fossiilisten polttoaineiden Suomen luontoa ja henkiä tuhoavan käytön lopettamiseksi.

Ilmastonmuutoksen hidastaminen on vielä enemmän kansallisen turvallisuutemme kysymys kuin muutaman tuhannen turvapaikanhakijan masinointi. Tässäkin: muuten ei pian ole, mitä puolustaa.

Ilmastokriisi ei nimittäin tunnusta valtioiden rajoja, vaan aikarajoja, ja niitäkin vain aikansa. Ja vihreä siirtymä on myös siirtymä pois Putinin sotakassasta.