Suomen paras puolustus on mielikuvitus – Ei isännöidä kriisejä vaan rakennetaan ratkaisuja

Tulevaisuustrendien ennakoijana ja politiikan seuraajana olen todella turhautunut niin alue- ja kuntavaalien kuin hallituksen puoliväliriihen yhteydessä käytyyn keskusteluun Suomen tulevaisuudesta.

Vaalitulosten analyysien viesti oli, että puolueet palasivat 20 vuoden takaiseen Suomeen (SK 17.4.).

Puoliväliriihessä näimme kuinka Petteri Orpon hallitus epäonnistui julkisen velan kasvun hillinnässä, uusien työpaikkojen luomisessa ja työvoimapolitiikassa. Aiempi konsensushakuinen työmarkkinamekanismi muuttui toimintakyvyttömäksi.

Poliittisen eliitin yhteiskunnalliset viestit ovat olleet kuin isännöintitoimistojen valmistautumista yhtiökokoukseen.

Mutta maailma palaa allamme ja seisomme vedenjakajalla. Kansainväliset valtasuhteet horjuvat ja entiset itsestäänselvyydet murenevat. Aikamme epävarmuudesta on tullut uusi normaali.

Euroopassa käytävä sota, Yhdysvaltain järjetön kauppasodan käynnistäminen, suurvaltajännitteiden ja ympäristökriisien aika on paljastanut globalisaation haurauden ja kansainvälisen järjestyksen romahtamisen.

Samalla teknologinen murros, erityisesti älykkäiden teknologioiden huima kehitys, ravistelee talouden rakenteita ja työelämää.

Työttömyys kasvaa, kun automatisaatio ja tekoäly muuttavat tapoja, jolla työtä tehdään. Kansakuntien suvereniteetti 2000-luvulla mitataan kyvyllä hallita dataa, tekoälyä ja digitaalista infrastruktuuria.

Väestörakenteen vanhetessa ja muuttuessa elämme joko aktiivisen sopeutumisen tai hitaan näivettymisen aikakautta. Työperäinen maahanmuutto ja osaamisen uudistuminen eivät ole vaihtoehtoja, vaan välttämättömyyksiä.

Sosiaalisesti elämme keskellä kroonista mielenterveyden kriisiä. Ilman tietoisuutta omasta arvopohjastamme yhä useampi nuori ja aikuinen kamppailee merkityksen ja jaksamisen kanssa maailmassa, joka muuttuu hengästyttävää vauhtia.

Kasvun ja vihreän siirtymän on kuljettava käsi kädessä. Talous ilman ekologista kestävyyttä on itsetuhoista; ekologisuus ilman taloudellista pohjaa on voimaton.

Ympärillämme oleva globaali murros ei ole hetkellisiä kriisejä, vaan kyse on perustavanlaatuisista muutoksista, joihin Suomen on reagoitava johdonmukaisella pitkän aikavälin ennakoinnilla.

Mutta politiikassa keskustelu tuntuu kaventuvan vain talouteen ja turvallisuuteen, numeroihin ja kansakunnan velkaantumismantroihin.

Kun maailman historia on kaikkialla liikkeessä ja avoinna ja uudet rakenteet ovat vasta muotoutumassa, ei Suomi voi jäädä reagoimaan vain ulkopuolelta tuleviin faktoihin. Nyt on pysähdyttävä kysymään mitä Suomi pohjimmiltaan tavoittelee?

Mikä on Suomen suunta, visio ja paikka maailmassa?

Meidän tulee käydä syvällinen keskustelu Suomen uudesta visiosta suhteessa Eurooppaan, NATOon, jopa Euroopan Unioniin, Venäjään, Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja globaaliin etelään sekä omaan kansalliseen asemaamme muuttuvassa geopolitiikassa.

Suomi tarvitsee ääniä, jotka katsovat pintaa syvemmälle, ajattelua, joka osaa yhdistää historian, kulttuurin, talouden, teknologian ja politiikan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat kysyä, kuvitella ja haastaa.

Vision rakentaminen yhteisestä suunnasta edellyttää, että palaamme perustaviin kysymyksiin. Keitä me olemme kansana? Millaisia arvoja ja ominaisuuksia haluamme vaalia maailmassa, joka on yhä arvaamattomampi?

Missä on se uusi kansallinen kertomus, joka ei vain säilytä historiaa, vaan luo vastauksia tulevaisuuden haasteisiin? Kuten teknologisen ja tekoälyn murroksen arvojen kriisiin, ympäristön kuormituksen mittasuhteisiin ja maailmanlaajuiseen merkityskadon kokemukseen.

Tarvitsemme politiikkaa, joka ei jää vain isännöimään kriisejä, vaan alkaa rakentaa uusia vaihtoehtoisia suuntia ja ratkaisuja, visiota Suomelle, joka ulottuu yli vaalikausien ja talouden puoliväliriihien.

Pienen maan todellinen voima on siinä, että se tietää kuka se on ja mitä se haluaa. Ja uskaltaa tuoda oman näkemyksensä maailmaan, joka etsii epätoivoisesti uusia suuntia.

Koska maailma ei rauhoitu seuraaviin kymmeniin vuosiin, on keskustelu Suomen tulevaisuudesta käytävä tänään. Vaikeneminen on valinta ja luopumista. Jos emme itse määrittele, mitä olemme ja mitä tavoittelemme, muut tekevät sen puolestamme. Hiljaisuus on kohtalokasta.

Visiota etsivä ja hahmottava mielikuvitus ovat Suomen paras puolustus ja suurin mahdollisuus. Yhteiskunnat, jotka ymmärtävät kulttuurinsa voiman ja kykenevät uudistamaan sitä sekä ketterästi sopeutumaan, selviävät tulevaisuudessa.