Nyt käydään presidentinvaalien kolmas kierros,  julisti moni, joka toivoi Sauli Niinistön asettuvan ehdolle vuoden 2012 vaaleissa.

Kuusi vuotta aiemmin Niinistö oli noussut vaalien kakkoskierrokselle ja miltei kirinyt kiinni istuvan presidentin, Tarja Halosen, ylivoimaisen etumatkan. Monille vuoden 2006 vaaleissa herännyt Niinistö-ilmiö jättikin kuuden vuoden kaipuun, joka lunastettaisiin seuraavissa vaaleissa. 

Elettiin vuoden 2011 kevättä, eduskuntavaalit oli pidetty ja Arkadianmäellä neljä vuotta istunut Sauli Niinistö oli nyt vapaa mies. Kaikki olisi siis valmista presidenttiehdokkuuden ilmoittamiselle.

Ongelma oli se, että tämä ehdokas – Kokoomuksen entinen puheenjohtaja, entinen oikeus- ja valtiovarainministeri, entinen Euroopan investointipankin varapääjohtaja ja juuri eduskunnan puhemiehen pestinsä päättänyt – ei tehnyt elettäkään ilmoittaakseen lähtevänsä ehdolle seuraavan vuoden presidentinvaaleihin.

Alkoi spekulointi, huhuilu ja mediapeli. Lähteekö hän ehdolle? Jos, niin milloin hän ilmoittaa? Siihenkin varauduttiin, että Niinistö tekee ilmoituksen, että näihin kisoihin hän ei lähde.

Vielä vuonna 1999 hän oli sanonut häntä ehdokkaaksi pyytäneille kokoomuslaisille: ”Eihän tällaiseen hyvin yksinkertaiseen, jopa askeettiseen elämäntapaan tottunut puolivallaton leskimies ole omiansa tasavallan presidentin tehtäviin.” Se oli aiempaa elämää, jolloin Niinistö oli muutama vuosi aiemmin jäänyt traagisesti leskeksi.

Keväällä 2011 Niinistö oli yhä hiljaa ja antoi ajan kulua. Vasta kesäkuun lopulla hän ilmoitti lähtevänsä kokoomuksen ehdokkaaksi vaaleihin.

Siirtojaan harkitseva kuin shakinpelaaja, itsenäinen, vahva, asialähtöinen, särmikäskin. Puolueiden ulkopuoliseksi koettu vahva johtaja, joka ei tuntunut tyrkyttävän itseään. Mies, jonka elämäntarinaan oli mahtunut tummia sävyjä. Tolkun mies, jonka vierellä kulki nyt kansan kiittämä vaimo Jenni Haukio.

Näin moni luonnehti ehdokasta, joka saattaisi palauttaa presidentinlinnaan ensimmäisen porvarillisen valtiaan sitten Kekkosen aikojen.

”Työväen presidentti”, ”Vastakkainasettelun aika on ohi”, julisti Niinistön kampanja. Ehdokas kävi vaaleihin ja voitti ne selvästi. Toisella kierroksella kaatui näkyvän kampanjan tehnyt vihreiden Pekka Haavisto.

2012 presidenttinä aloitti salolaisesta kansanedustajasta kansansuosikiksi noussut mies, joka oli puhetavaltaan koukeroinen kuin edeltäjä Mauno Koivisto. 

Presidentin ulkopoliittinen ohjenuora oli toimia varovaisen päättäväisesti, hötkyilemättä, Suomen pitkään linjaan nojautuen. Hallituksen mukana ja tukena,  yhteistoiminnassa, mutta aktiivisena vallankäyttäjänä, Suomen ulkopoliittisina kasvoina ja viestinviejänä maailmalla. Sovittelijana myrskyjen maailmassa.

Länteen ollaan avoimia, mutta yhä uhoavammaksi käyvän idän suuntaan pidetään keskusteluyhteydet avoimina. Sotilaallinen liittoutumattomuus toimii näissä oloissa hyvin, Nato on optio, ja vain sitä. 

 Hän on käyttänyt julkisia puheenvuoroja, joissa on nostettu esiin perinteiseksi koettuja hyveitä: säästäväisyyttä, työn tekemistä, omien varojen mukaan elämistä, vastuun ottamista nuorista. 

Toinen puoli Niinistön totisen julkisen kuvan alta paljastui, kun Radion luonto-ohjelmaan soitti ”Sauli Naantalista”, joka kysyi asiantuntijoilta kaksi kysymystä: palsternakasta ja ojakärsämöstä.

Maailma on kokenut viime vuosina kovia. Niinistön presidenttikauden aikana on koettu Isis-liikkeen ja islamistisen terrorin nousu, Eurooppaan ja Suomeen kohdistunut pakolaisten tulva ja monen valtion johtoon nousseet kovaääniset, riitaa haastavat populistit. Samaan aikaan maailmantalouden kasvu on madellut, ilmastonmuutoksesta on saatu uusia todisteita ja informaatiosotia on käynnissä joka puolella. 

Tällaisina aikoina esiin nousevat kysymykset, jotka liittyvät turvallisuuteen, vakauteen ja Suomen kannalta tärkeään vuoropuhelun ylläpitämiseen. 

Sauli Niinistö onkin käyttänyt ison osan presidenttikaudestaan kansainväliseen diplomatiaan ja siltojenrakentamiseen. Hän on tavannut Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän johtajat. Siellä missä maailma palaa ja säkenet leimuavat, sinne on viety suomalaista ulkopoliittista vakautta ja vuoropuhelua. 

Tällaisessa tilanteessa Sauli Niinistö lähtee tavoittelemaan toista presidenttikauttaan, tällä kertaa kansanliikkeen nimissä. 

Apu esittelee kaikki Suomen presidentit 12-osaisessa sarjassa. Tämä on sarjan viimeinen osa.

Ensimmäisen osan löydät täältä.

Toisen osan löydät täältä.

Kolmannen osan löydät täältä.

Neljännen osan löydät täältä.

Viidennen osan löydät täältä.

Kuudennen osan löydät täältä. 

Seitsemännen osan löydät täältä.

Kahdeksannen osan löydät täältä.

Yhdeksännen osan löydät täältä.

Kymmenennen osan löydät täältä.

Yhdennentoista osan löydät täältä.

Teksti Samuli Isola, kuva Jorma Komulainen / tasavallan presidentin kanslia