Suomen on rakennettava oma Kiina-politiikkansa, joka tunnistaa sekä mahdollisuudet että haavoittuvuudet
Koska Trumpin presidenttiyden radikaali ja kaoottinen ulko- ja tullipolitiikka etäännyttää Eurooppaa nyt Yhdysvalloista, on Peking haistanut tilaisuutensa, kirjoittaa Teppo Turkki.
Matkasin joulukuussa 1986 Pekingiin, jonka pölyisillä kaduilla paineli polkupyörillä harmaisiin maoasuihin pukeutuneita laihoja kaupunkilaisia. Pekingistä sitten hitaalla yöjunalla Shanghaihin, joiden hutongien sivukujilla lapset juoksivat paljain jaloin perässä. Näin vanhan Kiinan.
Seuraavien vuosikymmenten aikana todistin kuinka miljoonakaupungit, kuten Shenzen, Peking ja Chengdu, kävivät läpi valtavan muutoksen teknologia- ja kulutuskeskittyneiksi urbaaneiksi maailmankaupungeiksi.
Markkinatalouden avaaminen, kapitalismi ja massiiviset investoinnit infrastruktuuriin, koulutukseen sekä tutkimukseen ja teollisuuteen ovat tehneet Kiinasta maailman toiseksi suurimman talouden.
Kiinasta on tullut innovatiivinen moderni suurvalta, joka yhdistää talouskasvun, teknologisen ja tekoälyn kehityksen ja rakentaa määrätietoisesti vahvaa geopoliittista asemaansa.
”Pekingin tavoitteena on lujittaa suhteita Eurooppaan talouden, teknologian ja diplomatian keinoin.”
Kesäkuussa 2025 olemme eurooppalaisina ja suomalaisina tilanteessa, jossa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on käynnistänyt merkittävän muutoksen Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteissa. Trumpin tariffisota on ajanut Amerikan perinteiset liittolaissuhteet ulkopoliittiseen kriisin.
Kun Euroopan näkökulmasta Yhdysvallat ei enää ole liberaalin kansainvälisen järjestyksen takaaja ja ylläpitäjä, on Euroopan ja Kiinan suhde siirtynyt uuteen vaiheeseen, jossa molemmat tarkastelevat toisiaan entistä realistisemmin ja strategisemmin.
Eivätkä Eurooppa ja Suomi voi enää pitää Yhdysvaltojen tukea tai globaalia vakaata järjestelmää itsestäänselvyytenä, vaan on etsittävä oma asema Yhdysvaltojen ja Kiinan välissä.
Jotta Eurooppa ei jäisi geopoliittisten myrskyjen keskelle, sen kannattaa varmistaa taloudelliset siteensä ja vaikuttavuutensa Kiinaan päin, samalla rakentaen omavaraisuuttaan ja suhteitaan muihin kumppaneihin Aasiassa.
Koska Trumpin presidenttiyden radikaali ja kaoottinen ulko- ja tullipolitiikka etäännyttää Eurooppaa nyt Yhdysvalloista, on Peking haistanut tilaisuutensa ja ryhtynyt aktiivisesti tarjoamaan EU-maille vaihtoehtoisia kumppanuuksia ja yhteistyötä.
Pekingin tavoitteena on lujittaa suhteita Eurooppaan talouden, teknologian ja diplomatian keinoin. Siksi Kiina on aloittanut hurmauskampanjan Eurooppaan ja haluaa vietellä taloudellisen yhteistyön avulla puolelleen niin EU-instituutioita kuin yksittäisiä jäsenmaita.
Kiinan ulkoministeri Wang Yi vetosi Münchenin turvallisuuskonferenssissa Eurooppaan, että se harkitsisi uudelleen suhteitaan Pekingiin. Presidentti Xi on kiertänyt Ranskassa, Serbiassa, Espanjassa ja Unkarissa pyrkien hankkimaan eurooppalaisia ystäviä korostaen, että EU on Kiinalle elintärkeä kauppakumppani.
Pekingin geopoliittinen viesti on, että kaikki voittavat, jos globalisaation annetaan jatkua ja että vastustetaan eristäytymistä ja protektionismia.
”Suomen on toimittava Kiinan kanssa johdonmukaisesti. Ei alistuen, ei provosoiden, vaan omien periaatteidensa mukaisesti.”
Nyt on myös aika ja tarve Suomessa päivittää Kiina-strategiamme vastaamaan muuttunutta maailmantilannetta. Elämmehän jo uudessa moninapaisuutta enteilevässä geopoliittisessa aikakaudessa.
Suomen on löydettävä uusi, älykäs ja pragmaattinen lähestyminen Kiinaan ja tasapaino Kiinan suurvalta-aseman kanssa. Kiina ei ole vihollisemme. Mutta Kiina on autoritaarinen suurvalta, jolla on omat pitkän aikavälin intressinsä, ja joka ei epäröi käyttää taloudellista painoarvoaan poliittisten päämääriensä ajamiseen.
Kiina on myös EU:n toiseksi suurin kauppakumppani. Pekingin kanssa on keskusteltava ilmastonmuutoksesta, Venäjästä ja Ukrainasta, tekoälystä, mineraaleista, teollisista tuotantoketjuista, epäreiluista valtion tuista, mahdollisista pandemioista, lääkkeiden raaka-aineista ja globaalin maailmantilanteen vakaudesta.
Euroopan suuri sisämarkkina on edelleen korvaamaton myös Yhdysvalloille kuin Kiinalle. Joten EU:lla on vipuvartta tässä maailmanpolitiikan kolmikannassa.
Suomelle yhteistyö Kiinan kanssa on keskeistä aloilla, joissa molemmat voivat hyötyä. Kuten ilmastoteknologian kehittäminen, energia, mineraalit, vihreä siirtymä, tekoäly ja tutkimus- ja innovaatioyhteistyö.
Mutta pelisääntöjen tulee olla aiempia selvempiä. Euroopan sekä Suomen on toimittava Kiinan kanssa johdonmukaisesti. Ei alistuen, ei provosoiden, vaan omien periaatteidensa mukaisesti.
Suomen näkökulmasta tasapainottelu Kiinan kanssa on kuitenkin erityisen herkkää. Realiteetti on, että Kiina on maailman toiseksi suurin talous ja teknologiavoima, jonka kanssa Suomella on taloudellisia intressejä.
Arvoperustaisuus taas merkitsee, että Suomella on periaatteellisia reunaehtoja, joilta emme voi ummistaa silmiämme.
Olemme pieni, avoin talous, joka nojaa vientiin ja kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään. Meillä on korkeaa teknologiaosaamista, kriittistä älykästä infrastruktuuria ja tutkimusosaamista, joka herättää suurvaltojen kiinnostusta.
”Suomelle älykäs Kiina-strategia yhdistää ja maksimoi talouden ja yhteistyön hyödyt, mutta ei luovu omista arvoista eikä aseta kansallista turvallisuutta alttiiksi.”
Suomen on rakennettava oma Kiina-politiikkansa, joka tunnistaa sekä mahdollisuudet että haavoittuvuudet. Tärkeää on, että Kiina-suhteemme ei ole vain reaktiivista tai kellumista piilossa osana EU:n poliittisia keskilinjauksia.
Siis Suomelle älykäs Kiina-strategia, joka yhdistää ja maksimoi talouden ja yhteistyön hyödyt, mutta ei luovu omista arvoista eikä aseta kansallista turvallisuutta alttiiksi.
On tunnistettava ne sektorit, joissa yhteistyö on hyödyllistä ja turvallista, ja toisaalta ne alueet, joissa haavoittuvuudet kasvavat liian suuriksi. Ihmisoikeusloukkaukset tai turvallisuusriskit ovat asioita, joista emme voi antaa periksi vain markkinoiden ja kaupankäynnin hyväksi.
Strateginen ja ennakoiva diplomatia ja arvojemme mukainen käytännön toiminta antaa Suomelle mahdollisuuden navigoida suurvaltojen ristipaineessa menettämättä omaa ääntään.
