Rikostuomioissa kestää, ja se tekee kiusallisen näkyväksi, kuinka vähillä rahoilla poliisi ja oikeuslaitos pyörivät
Suomen oikeusjärjestelmän heikoin lenkki ei ole rangaistusten ankaruus tai löperyys vaan hitaus, kirjoittaa toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Lapsiin kohdistuvien rikosten nopeutettu käsittely on saanut outoja piirteitä. Yle Uutisten haastattelemien syyttäjien mukaan asianomistajan alaikäisyydestä johtuva lievempienkin rikosten kiirehtiminen on syy siihen, että osa muiden rikosten käsittelystä venyy entisestään. Erityisesti aikuisiin kohdistuneiden vakavien rikosten selvittely- ja käsittelyajat ovat pidentyneet. Ihmisten oikeusturva on kärsinyt.
Vuonna 2023 tehty lakiuudistus vaatii rikoksen nopeutettua käsittelyä, jos uhri on alle 18-vuotias. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta se muistuttaa hölmöläisten peitonpidennystalkoita. Ylen haastattelemat syyttäjät tarttuvat aiheellisesti ongelmaan: lakiuudistus asettaa alaikäiseen kohdistuvan lievemmän rikoksen, kuten kunnianloukkauksen, kiireellisyysjärjestyksessä aikuiseen kohdistuvan törkeän pahoinpitelyn tai seksuaalirikoksen edelle.
”Oikeusvaltion kauniin periaatteen mukaan jokaisella on yhdenvertainen suoja lain edessä. Tuo periaate jää sievisteleväksi sanahelinäksi.”
Lasten parempi huomioiminen oikeusprosessissa on tärkeää, eikä siitä saa leikata. Rikosten käsittelyaikojen venyminen tekee kiusallisen hyvin näkyväksi sen ikävän tosiasian, että sekä poliisia että oikeuslaitosta pyöritetään Suomessa alimitoitetuilla resursseilla.
Vuonna 2023 ryöstön käsittelyajan keskiarvo oli Tilastokeskuksen mukaan 191 päivää, pahoinpitelyn 245 päivää ja seksuaalirikoksen 342 päivää. Tällaisia käsittelyaikoja ei voi pitää mitenkään kohtuullisina. Käsittelyn nopeutumisen pitäisi koskea kaikkia rikoksia. Se olisi sekä rikoksen uhrin että epäillyn tekijän etu.
Oikeusvaltion kauniin periaatteen mukaan jokaisella on yhdenvertainen suoja lain edessä. Tuo periaate jää sievisteleväksi sanahelinäksi ja toiveiden tynnyrin täytteeksi. Käytännössä vakavankin väkivaltarikoksen käsittely tutkintoineen ja oikeusasteineen saattaa kestää jopa vuosia. Ja jos rikosseuraamusten tarkoitus on olevinaan rikollisuuden ehkäisy, se onnistuu tältä osin tehtävässään heikosti.
Oikeusjärjestelmän heikoin lenkki ei ole seuraamusten ankaruus tai löperyys vaan puutteelliset resurssit ja niistä johtuva hitaus. Siitä kärsivät kaikki, sekä rikoksen uhri että epäilty tekijä.
