Suomen maajoukkue keskellä eettistä myrskyä – "Ovatko ihmisarvot vain juhlapuheita vai toimintaa ohjaava voima?"

Ihmisoikeudet ovat olleet vuosikymmenien ajan modernin yhteiskunnan kulmakivi. Ne ovat arvoja, joihin vetoavat niin poliittiset johtajat, yritykset kuin urheilujärjestötkin. Paperilla ihmisoikeudet näyttävät kauniilta, ja niiden puolesta puhuminen nostaa usein puhujansa moraalisen auktoriteetin jalustalle. Mutta kun arvot joutuvat testiin tosielämän päätöksenteossa, selviää, ovatko ne todellisia vai pelkkää sanahelinää. Tämä ristiriita näkyy tänään suomalaisessa urheilussa – erityisesti jalkapallossa, jossa sanat ja teot ovat joutuneet törmäyskurssille.

Vuonna 2018 käynnistynyt Euroopan jalkapalloliiton Uefan miesten Kansojen liiga toi lisää kilpailullisuutta ja kiinnostavuutta ystävyysotteluiden sijaan. Naisten Kansojen liiga seurasi perässä kaudella 2023–24, ja sen tarkoitus oli paitsi nostaa kilpailun tasoa myös edistää tasa-arvoa jalkapallossa. Paperilla nämä tavoitteet ovat erinomaisia ja linjassa nykypäivän urheilun arvojen kanssa. Käytännössä Kansojen liiga on kuitenkin joutunut keskelle eettistä myrskyä, jossa arvot punnitaan kovalla kädellä.

Yksi isoista haasteista liittyy Valko-Venäjään, jonka poliittinen tilanne tekee maan osallistumisesta monille kansainvälisille kilpailuille ongelmallista. Valko-Venäjän hallinnon ihmisoikeusloukkaukset, sekä maan tuki Venäjän hyökkäyssodalle Ukrainassa ovat johtaneet siihen, että useat urheilun kattojärjestöt, kuten Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF, on sulkenut Valko-Venäjän ulos kilpailuistaan. Vuonna 2022 Suomen Jääkiekkoliitto teki myös kantansa selväksi, kun se vaati Venäjän ja Valko-Venäjän sulkemista ulos MM-kisoista.

Uefa on kuitenkin päättänyt toisin. Se sallii Valko-Venäjän osallistumisen turnauksiinsa, vaikka tämä päätös asettaa jäsenmaat, kuten Suomen, tukalaan eettiseen tilanteeseen.

Suomen Palloliitto on tunnetusti profiloitunut ihmisoikeuksien puolustajana. Se on julkisesti sitoutunut yhdenvertaisuuteen ja ihmisyyden kunnioittamiseen. Myös Helmareiden maalitykki Linda Sällström on ollut näkyvä kasvo Ihmisoikeusliiton kampanjoissa. Mutta nyt, kun Suomen naisten maajoukkue on arvottu samaan Kansojen liigan lohkoon Valko-Venäjän kanssa, puheet ovat joutuneet testiin.

Pääsihteeri Marco Casagrande on myöntänyt, että tilanne on vaikea. Suomi ei haluaisi pelata Valko-Venäjää vastaan, mutta Uefa säännöt tekevät kieltäytymisestä haastavaa. Jos Suomi vetäytyisi otteluista, seurauksena olisi todennäköisesti Uefan asettamia sanktioita.

Suomen valinta on näillä näkymin pelata ottelut neutraalilla maaperällä, kaukana Valko-Venäjästä. Tämä päätös olisi kuitenkin vain tekninen ratkaisu, joka ei vastaa perimmäiseen kysymykseen, miksi Suomi suostuu pelaamaan ylipäätään?

Palloliiton päätös pelata korostaa laajempaa ongelmaa. Arvojen julistaminen on helppoa niin kauan kuin siitä ei ole konkreettista haittaa. Mutta todellinen sitoutuminen arvoihin mitataan silloin, kun niiden noudattaminen vaatii uhrauksia.

Jos Suomi kieltäytyisi pelaamasta Valko-Venäjää vastaan, se lähettäisi vahvan viestin siitä, että ihmisoikeudet ovat etusijalla – riippumatta seurauksista.

Tämä olisi symbolinen teko, joka korostaisi Suomen sitoutumista arvoihin ja ihmisoikeuksien puolustamiseen.

Symboliset teot eivät ole vain eleitä. Ne voivat vaikuttaa laajemmin kansainväliseen keskusteluun ja luoda paineita myös Uefaa kohtaan. Mutta juuri tällainen teko vaatisi rohkeutta. Tämän rohkeuden löytäminen ei olekaan enää helppoa, kun seurauksena saattaa olla sanktioita, taloudellisia menetyksiä tai maineen kyseenalaistaminen.

Nykyisessä tilanteessa Palloliitto näyttää siirtävän vastuun Uefalle. Casagrande on korostanut, että Suomi on pakotettu pelaamaan. Fyysistä syytä pakolle ei kuitenkaan ole esitetty. Sanktiot ovat mahdollisia, mutta niiden uhka ei tee päätöksestä väistämätöntä. Näinkö arvot urheilussa toimivat? Ne ovat joustavia ja mukautuvat helposti tilanteisiin, joissa niiden noudattaminen ei ole omalle edulle sopivaa.

Naisten maajoukkueen päävalmentaja Marko Saloranta ja Linda Sällström ovat ilmaisseet turhautumisensa tilanteeseen, jossa Suomi ei haluaisi olla. Mutta tässä juuri piilee arvojen ydin. Niitä ei mitata silloin, kun päätös on helppo, vaan silloin, kun se vaatii rohkeutta astua epämukavuusalueelle.

Jos arvoja pidetään tärkeinä vain silloin, kun ne eivät vaadi uhrauksia, ne menettävät merkityksensä. Tämä korostuu nykyisessä tilanteessa, jossa Suomi yrittää tasapainoilla urheilullisten tavoitteiden ja ihmisoikeuksien välillä. Lopputuloksena on linja, joka näyttää ulospäin epäjohdonmukaiselta ja heikentää Palloliiton uskottavuutta ihmisoikeuskysymyksissä.

Suomi voisi käyttää tilannetta mahdollisuutena näyttää esimerkkiä. Kieltäytyminen pelaamasta Valko-Venäjää vastaan ei olisi helppo ratkaisu, mutta se voisi avata keskustelun Uefan vastuusta ja ihmisoikeuksien painoarvosta kansainvälisessä urheilussa.

Tilanne Valko-Venäjän kanssa on enemmän kuin yksittäinen kiista Kansojen liigassa. Monet toimijat ympäri maailmaa ovat joutuneet kysymään itseltään ovatko ihmisoikeudet vain juhlapuheita ja kauniita periaatteita, vai ovatko ne todellinen toimintaa ohjaava voima?

Lopulta arvot ovat vain niin vahvoja kuin teot, jotka niitä tukevat. Jos toiminnan aika koittaa ja arvot jäävät sivuun, on selvää, että ne olivat alun perinkin vain oman edun ajamista.