Apu

Suomen laivasto luotiin tyhjästä – Itsenäisyyden alkuvuodet seilattiin Venäjän perinnöksi jättämillä aluksilla

Suomen laivasto luotiin tyhjästä – Itsenäisyyden alkuvuodet seilattiin Venäjän perinnöksi jättämillä aluksilla
Itsenäisen Suomen laivasto syntyi vallankumouksen jälkimainingeissa, runkonaan venäläisiltä jälkeen jääneet alukset. Sotavuodetkin piti selvitä varsin vaatimattomalla kalustolla.
Julkaistu: 30.12.2019

Suomen laivastoa ja ilmavoimia yhdisti itsenäistymisen myötä yksi asia: ne luotiin liki tyhjästä. Isänmaa sai aluksi tulla toimeen vähillä. Puolustuslaitoksessa etusijalla oli maavoimien vahvistaminen.

Ennen itsenäistymistä Suomen vesillä oli riittänyt runsaastikin sotalaivoja – olihan Helsinki emämaa Venäjän Itämeren laivaston tärkeimpiä satamia.

Panssarilaiva Väinämöisen Bofors-kaksoistykit. Kuva jatkosodan alusta heinäkuulta 1941.

Venäläiset veivät kuitenkin suurimman osan laivastostaan mukanaan helmi-maaliskuussa 1918. Brest-Litowskin rauhansopimuksen mukaisesti Kronstadtin merilinnoitukseen purjehti kolmessa saattueessa 236 alusta.

Itsenäisyyden alkuvuodet seilattiin venäläisten jälkeensä jättämillä aluksilla. Ennen vuotta 1925 Suomen lipun alla purjehti merivoimien runkona kuusi tykkivenettä, kolme torpedovenettä, kaksi moottoritorpedovenettä ja neljä miinalaivaa.

Rautaisten alusten lisäksi tarvittiin rautaista osaamista. Kuva Väinämöiseltä vuodelta 1941.

Historian pahin onnettomuus

Laivaston ajanmukaistaminen tuli nopeasti esille. Kolme Suomeen venäläisiltä jäänyttä C-luokan torpedovenettä joutui jäiden rutistamaksi Koivistolla joulukuussa 1919. Tykkivene Giljak ajoi karille kesällä 1920 ja jouti romutettavaksi.

Niin ikään venäläistä alkuperää ollut torpedovene S 2 upposi harjoituspurjehduksella myrskyssä 4. lokakuuta 1925. Tämä 60-metrinen alus vei Reposaaren edustalla mukanaan 53 merisotilasta.

Se oli ja on edelleen Suomen laivaston historian pahin onnettomuus rauhan aikana. Saman tien kaikki S-luokan veneet poistettiin käytöstä.

Sukellusvene Vesikko on nykyisin museoituna Suomenlinnassa.

Vaikka jo yli-ikäinen S-laiva oli hyvin pidetty, osasyynä uppoamiseen oli sen vanhanaikaisuus.

Tapahtuma sai aikaan vuoden 1927 lopulla laivastolain. Se mahdollisti vuoteen 1931 mennessä kahden panssarilaivan, neljän sukellusveneen ja neljän moottoritorpedoveneen hankkimisen.

Sukellusvene Saukko oli suunniteltu alun perin Laatokan vesille.

Ensimmäinen itsenäisen Suomen oma sotalaiva, sukellusvene Vetehinen laskettiin vesille Turussa 1. kesäkuuta 1930.

Sitä ennen laivaston luetteloihin oli ollut merkittynä vain venäläisten Hangon satamaan upottama, sieltä nostettu ja kunnostettu sukellusvene AG16, joka ei koskaan tullut käyttöön.

Sukellusveneiden rakentamiseen saatiin asiantuntemusta Saksasta. Näin valmistuivat Vetehisen lisäksi Vesihiisi ja Iku-Turso.

Sukellusvenelaivastoa täydensivät pienikokoisemmat Saukko ja Vesikko. Edellinen oli alun perin suunniteltu Laatokalle, Vesikko on nykyisin museoituna Suomenlinnassa.

Vesikon miehistöä.

Liikkuvat linnoitukset

Panssarilaiva Väinämöinen valmistui 1932, sisaralus Ilmarinen pari vuotta myöhemmin. Ne oli suunnitellut sama saksalainen peiteyhtiö, joka vastasi sukellusveneistä.

Näiden 93-metristen panssarilaivojen pääaseistuksena oli kaksi kaksoistykkitornia, jotka varustettiin Boforsin kymmenen tuuman tykeillä. Niillä pystyi ampumaan raskaan kranaatin 31 kilometrin päähän.

Panssarilaivat suunniteltiin rannikkopuolustukseen, liikkuviksi linnoituksiksi. Ne olivat kokoonsa nähden järeästi aseistettuja, mutta pienempiä ja hitaampia kuin aikakauden risteilijät. Avomerioperaatioihin laivat soveltuivat huonosti. Panssarilaivat söivät parin vuoden ajan liki koko puolustusbudjetin.

Panssarilaiva Väinämöinen.

Tykkiveneiden ja miinalaivojen kalusto oli kirjavaa, ja niiden tie osaksi laivastoa joskus vielä värikkäämpi.

Esimerkiksi tykkiveneet Klas Horn ja Matti Kurki oli alkuaan tilattu 1890 Montenegroon, mutta tilaajan maksuvaikeuksien takia ne oli ostettu osaksi Venäjän Itämeren laivastoa, jossa ne olivat palvelleet miinaristeilijöinä.

Sisällissodassa punaiset olivat upottaneet alukset Porin satamaan, josta ne oli nostettu.

Kunnostetut miinaristeilijät muutettiin tykkiveneiksi, mutta kaksi Canetin 102 millimetrin tykkiä osoittautuivat liian raskaiksi rungolle. Niillä pystyttiin ampumaan vain tiukasti ankkuroituna tyynellä säällä.

Turun telakalta saatiin keskeneräisinä haltuun 1918 miinalaivat Turunmaa ja Karjala. Saksa luovutti Suomelle sotasaaliiksi saamansa tykkiveneet, jotka nimettiin Uusimaaksi ja Hämeenmaaksi.

Panssarilaiva Väinämöinen.

Vähin tappioin

Venäläisten jäljiltä jäi myös miinalaiva Louhi, lempinimeltään Mökkönen. Se oli ennen panssarilaivojen vesillelaskua laivaston suurin alus, jolla tehtiin myös ensimmäinen miinoitus 1919 Koiviston edustalle.

Tämän lisäksi venäläisiltä jäi neljä selvästi pienempää miinalaivaa. Miinanraivaajista tärkeimmät Rautu ja Vilppula olivat alkuaan venäläisiä.

Moottoritorpedoveneistä kaksi ensimmäistä hankittiin 1920 Italiasta, joskin Sisu ja Hurja osoittautuivat kehnoiksi.

Tähystäjä Väinämöisen kannella.

Yksi moottoritorpedovene, Isku, tehtiin kokeilumielessä Suomessa. Laivastolain mahdollistamat, briteiltä ostetut Syöksy, Nuoli, Vinha ja Raju olivat huomattavasti merikelpoisempia.

Vuoteen 1936 laivaston alukset tunnettiin vain tyyppikirjaimen ja numeron nimellä. Esimerkiksi miinalaiva Louhi oli yksinkertaisesti M-1. Persoonattomat tunnukset haluttiin korvata oikeilla nimillä.

Talvisodan alkaessa merivoimilla oli käytössään 190 erikokoista laivaa ja 363 moottorivenettä.

Konekiväärimies sukellusvene Vesikon kannella.

Sotien aikana joitakin aluksia menetettiin – tärkeimpänä miinaan ajanut Ilmarinen, mutta vahvistuksiksi valmistuivat uudet miinalaivat Ruotsinsalmi ja Riilahti sekä niitä pienemmät Pukkio ja Porkkala. Samoin koko moottoritorpedoveneiden laivasto uudistettiin.

Sotavuosista laivasto selvisi kunnialla ja vähin tappioin. Rautaisten alusten lisäksi tarvittiin rautaista luonnetta ja osaamista.

Kommentoi »