Tämä on selviytymiskamppailu, tiivistää juukalainen maanviljelijä Suvi Juopperi vallitsevan tilanteen kolmeen sanaan. Ne eivät jätä tulkinnan varaa.

Juopperi ei ole ongelmiensa kanssa yksin, sillä kallistuneet kustannukset kurittavat suomalaisia viljelijöitä lähes ennennäkemättömällä tavalla. Ongelmat ovat pahentuneet Venäjän aloitettua sodan Ukrainassa.

Tilastokeskuksen mukaan kuluttajahinnat nousivat helmikuussa 4,5 prosenttia. Samaan aikaan kuluttajien luottamus talouteen on romahtanut. Tilastokeskuksen vuoden 1995 alkaneen raportointihistorian aikana luottamus on ollut heikompi vain kahdesti: koronapandemian alussa ja vuoden 2008 finanssikriisin aikaan.

Juopperi pyörittää Juuan Nunnanlahdessa Tapiolan lypsykarjatilaa yhdessä miehensä Matti Lehikoisen kanssa. Mies omistaa tilan, mutta pariskunta jakaa työpanoksen ja siitä saatavan tuloksen keskenään puoliksi.

– Mikään yritystoiminnan lainalaisuus ei tällä hetkellä päde. Voimme vain seurata sivusta, kun rehut, lannoitteet ja polttoaineet kallistuvat. Kulunut vuosi on ollut tilan historian pahin. Ihan järkyttävää, Juopperi sanoo.

Kallistunut polttoaine pahentaa ahdinkoa

Pariskunnan ahdinkoa on pahentanut huomattavasti kallistunut polttoaine. Traktoreihin tankataan kevyttä polttoöljyä, ja sitä kuluu tilalla noin 20 000 litraa vuodessa. Polttoaineen hinta on tuplaantunut, mistä on koitunut 15 000 euroa lisää kuluja.

– Luojan kiitos, että oma talomme lämpenee puulla. Sitä saamme omasta metsästä. Juopperi huokaisee.

Kaikesta huolimatta sähköön kuluu huimasti rahaa. Pelkästään navetan sähkölasku on 10 000–15 000 euroa vuodessa.

Perheen isäntä tekee lisätöitä kuorma-auton kuljettajana, jotta laskut saataisiin maksettua. Pariskunta käy kotona lähinnä nukkumassa.

– Pystymme pudottamaan vielä yhden työntekijän pois, mutta silloin työmäärä kasvaa entisestään. Emme ehdi juuri viettämään aikaa lasten kanssa. Viimeisenä vaihtoehtona on tilan lopettaminen. Silloin pitää toivoa, että töitä löytyy muualta, Juopperi miettii.

Kyseenalainen kunnia

Pohjois-Karjalassa sijaitseva Juuka nousi otsikoihin vuonna 2020, kun Tilastokeskus julkaisi tiedot Suomen köyhimmistä kunnista. Juuan asukkaista noin 24 prosenttia ansaitsi vuonna 2019 vähemmän kuin 14 550 euroa vuodessa, millä irtosi tilaston kyseenalainen kärkipaikka. Vuoden 2021 vastaavassa tilastossa Juuan edellä oli Pertunmaa lähes samalla pienituloisuusasteella.

– Täällä on totuttu pärjäämään. Loppujen lopuksi ihmiset ovat aika tyytyväisiä Juuassa asumiseen, koska vaatimukset eivät ole hirveän korkeita. Kun ei sataprosenttisesti saa kaikkea, mitä haluaa, ei osaa vaatia, sanoo Juuan Urheilijoiden puheenjohtaja Jarmo Vepsäläinen.

Juuassa 27 vuotta asunut Vepsäläinen on silti pannut merkille, että monen kuntalaisen liikkuminen on vähentynyt. Se näkyy esimerkiksi lasten liikuntakerhoissa. Niihin tuodaan lapsia entistä vähemmän.

– Moni kuntalainen asuu syrjässä, ja auton käyttöä säästetään. Julkista liikennettä ei ole, joten kuntakeskuksessa käydään harvemmin. Se voi olla henkisesti raskasta, sillä keskustassa näkee ihmisiä ja täällä on harrastusmahdollisuuksia, Vepsäläinen sanoo.

Seurojen talo on Iiskolan harrastusprojekti. Hän haluaa palauttaa rakennuksen entiseen loistoonsa ja juhlapaikaksi esimerkiksi hääpareille. Valmista pitäisi olla toukokuussa.

Iiskola aikoo perustaa Juukaan myös hotellin, mutta inflaatio on työntämässä kapuloita rattaisiin.

– Suunnitelmissa on ostaa hotellia varten remonttikunnossa olevia puutaloja Puu-Juuan alueelta. Nykyinen arvaamaton tilanne tarkoittaa sitä, että projekti etenee pienemmin askelin. Nyt ei uskalla lähteä tekemään täysillä.

Hotellihankkeesta ei silti peräydytä. Yrittäjä on aikeissa hankkia lähellä sijaitsevan vanhan koulurakennuksen, josta on tarkoitus remontoida majoitustilaa. Pidemmän aikavälin tavoitteena on ohjata Juukaan edes pieni osa läheisen Kolin 260 000 vuotuisesta matkailijasta.

Iiskolan pääbisnes on Juuassa toimiva Coctio Oy. Se tekee valmistuslinjoja ja koneita kastikevalmistajille. Sen liiketoiminta on vaikeutunut raaka-aineiden nopean kallistumisen vuoksi.

– Valmistamme laitteet rosterista, ja sen hinta voi heittää lyhyessä ajassa kymmenillä prosenteilla. Jos nyt pyydän tarjouksen toimittajalta, kahden kolmen viikon päästä hinta voi olla 30 prosenttia kalliimpi. Toiminnasta on tullut täysin arvaamatonta, ja kaupanteko on vaikeutunut äärimmäisen paljon paitsi hintojen, myös pitkien toimitusaikojen takia.

Iiskola on päättänyt jäädä Juukaan. Kaksi lapsista on edelleen töissä Puljongin tehtaalla, ja kolmas aikoo lähteä mukaan isänsä hotellibisnekseen. Vuosien mittaan selväksi on tullut Helsingin ja Juuan merkittävin ero.

– Kun avaa ulko-oven Helsingissä, rahanmeno alkaa heti jo siitä, että pitää olla tietynlaiset vaatteet päällä. Rahaa joutuu käyttämään koko ajan. Juuassa ei ole väliä, millaisia vaatteita käyttää, ja jos haluaa ylipäätään käyttää rahaa, pitää todella miettiä, mihin sitä voi tuhlata.

Tällä hetkellä Turusen tulot muodostuvat puolikkaasta sairauspäivärahasta ja puolikkaasta kuntoutustuesta, ja viimeksi mainitun maksaminen päättyy kesäkuun lopussa. Sen jälkeen talous on entistäkin tiukemmalla, etenkin jos eläminen kallistuu edelleen.

Turunen on säästänyt ostamalla punalaputettuja elintarvikkeita ja vähentämällä auton käyttöä. Kaupassa hän käy korkeintaan kahdesti viikossa.

– Työttömän pitää välillä valita, ajaako autolla vai syökö. Kelan mukaan 480 euroa pitäisi riittää minulle elämiseen asumiskulujen jälkeen. Pelkästään nettiliittymä maksaa 47 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi tulevat vakuutukset, ruoka, polttopuut ja kiinteistövero. Viime vuonna autosta hajosi 200 euron arvoinen laturi. Kyllä silloin mietti, miten tästä selviää.