Apu

Suomen huoltovarmuus on ennen kaikkea ruokaa – Näin toimii kotimaisen sianlihan tuotantoketju rehupellolta kaupan keskusvarastoon

Suomen huoltovarmuus on ennen kaikkea ruokaa – Näin toimii kotimaisen sianlihan tuotantoketju rehupellolta kaupan keskusvarastoon
Huoltovarmuus on pitkä ketju tulevaisuuteen katsovia toimenpiteitä, joilla turvataan yhteiskunnan toiminta poikkeusoloissa. Kaikkein tärkeintä on elintarvikkeiden huoltovarmuus. Siinä ajatellaan jo esimerkiksi tulevaa joulua.
Julkaistu: 7.5.2020

Matti ja Maija Meikäläinen alkavat miettiä itsenäisyyspäivän jälkeen joulukinkun hankkimista joulupöytään kuten kolme neljästä suomalaisesta.

Se tuntuu kovin kaukaiselta tulevaisuudelta, mutta nyt tehdään niitä päätöksiä, joista riippuu, pitääkö Matin ja Maijan aikanaan pohtia, onko mitään kinkkua edes olemassa.

Huoltovarmuuskeskus nousi suojainskandaalin yhteydessä otsikoihin, mutta huoltovarmuus on paljon laajempi asia kuin tämä salaperäiseksi koettu virasto tai sarja varastoja, joiden ovet avataan hädän hetkellä.

Ohra kasvaa auralaisen sikafarmin possuille omassa maassa. Saatavuus ei ole ongelma, kunhan pouta ja sade tulevat silloin kuin olisi suotavaa.

Huoltovarmuudella tarkoitetaan kaikkea, mikä mahdollistaa yhteiskunnan kaikkein tärkeimmän toiminnan jatkumista häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Sitä varten on määritelty demokraattisen päätöksenteon keinoin hyvissä ajoin, mikä toiminta on kriittistä eli ratkaisevan tärkeää sekä millaisista häiriöistä tai poikkeusoloista käynnistetään poikkeuksellinen toiminta.

Itse Huoltovarmuuskeskus on työvoima- ja elinkeinoministeriön alainen laitos, jolla on monipuoliset tehtävät. Se muun muassa kouluttaa ja suunnittelee yhteistyötä, tukee poikkeusolojen tuotantoa ja hoitaa valtion varmuusvarastoinnin.

Sikatilalla valmistaudutaan kevättöihin.

Ruoka on huoltovarmuuden ydin

Kaikista eri huoltovarmuuden kohteista elintarvikkeiden huoltovarmuus on tärkein: me kaikki tarvitsemme ruokaa ympäri vuoden.

Vaikka naudanlihan syönti onkin ilmastonmuutoskeskustelun polttopisteessä, 96 prosenttia suomalaisista syö lihaa, valtaosa siitä on kotimaista ja porsaanliha syödyin laji. Vuosittain joulukinkkuja myydään yli kilo jokaista suomalaista kohti.

Koska emakot kantavat yli kolme kuukautta ja porsaat muuttuvat kinkuiksi puolivuotiaina, ratkaisut tämän vuoden joulupöytään tulevista määristä tehtiin suomalaistiloilla samaan aikaan, kun varmistui, että koronataudista tulee kaikkia aloja liikuttava pandemia.

Kriisin käsikirjoitus

Varmuus huollosta edellyttää sekä varautumista hyvän sään aikana että poikkeuksellista toimintaa poikkeusaikana kuten nyt koronakriisin aikana. Varautuminen edellyttää kuvitelmaa siitä, millaiset häiriöt voivat aiheuttaa mitäkin tarpeita.

Niitä kuvitelmia kirjataan uhkakuviksi, ja niiden laadinnassa käytetään hyväksi monen eri alan asiantuntemusta. Jos uhkakuva toteutuu, se harvoin pysyy samanlaisena, sillä tilanne lähtee kehittymään – ja myös kehitys täytyy pyrkiä kuvittelemaan ennalta.

Kehityskulut eli kriisiskenaariot ovat ikään kuin käsikirjoituksia kriisin etenemiselle. Suunnitelmia voi tarvittaessa muuttaa, jolloin ei tarvitse aloittaa miettimistä tyhjästä tai tyytyä arvaamiseen.

Tyypillisiä skenaarioita ovat toiminta pandemiatilanteen lisäksi sähkö- ja tietoliikennehäiriöissä sekä ympäristökatastrofeissa. Kaikki nuo uhkakuvat ovat myös toteutuneet viime vuosikymmeninä, mutta eivät niin isossa mitassa kuin nyt.

Sikafarmari Taru Antikainen on yksi lenkki Suomen huoltovarmuusketjussa.

Suomalainen erityispiirre: yhteistyö

Poikkeuksellinen toiminta ei voi pienessä maassa perustua isoihin erikoisjoukkoihin eikä muuhun reserviin, joka seisoo kalliina ja toimettomana silloin, kun kaikki on hyvin.

Suomalaisen huoltovarmuusjärjestelmän erikoispiirre on tiivis yhteistyö hyvin erilaisten tahojen kesken: poliitikkoja, mediaa, virkamiehiä ja järjestöihmisiä koulutetaan jatkuvasti kriisiajan olojen ymmärtämiseen muun muassa maanpuolustuskursseilla.

Suurin hyöty myös koronakriisin kaltaisessa ei-sotilaallisessa poikkeustilassa on yhteinen ajattelutapa yhteiskunnan eri lohkoilla.

Taru Antikainen katsastaa emakot ja possut samalla, kun ne ruokitaan. Kokemukseen perustuva osaaminen on korvaamaton osa varautumista.

Eri tahojen yhteistyö tarkoittaa myös teollisuuden, kaupan ja virkamiesten tiivistä keskustelua ja yhteistä huoltovarmuuden suunnittelua jo normaaliaikoina.

Huoltovarmuuden ydintä on jatkuvuudenhallinta eli huolen pitäminen siitä, että mikään tärkeä toiminta ei kokonaan keskeydy. Joillakin aloilla laki velvoittaa organisaatioita varmistamaan jatkuvuuden poikkeusoloissa.

Koska yrityksillä voi olla paljon alihankkijoita ympäri maailmaa, varautuminen toteutetaan Pohjoismaiden, Euroopan ja maailmanlaajuisesti kansainvälisenä yhteistyönä.

EU-maat päättävät huoltovarmuudestaan itsenäisesti

Huoltovarmuuden toteuttamisesta päättää kukin EU:n jäsenmaa itsenäisesti. Öljytuotteita se ei koske, niitä pitää direktiivin mukaan olla varastossa 90 päivän kulutusta vastaava määrä. Mutta koska unionilla on yhteinen maatalous- ja kauppapolitiikka, EU:lla on vaikutuksia myös Suomen varautumiseen.

Meillä ruokaketjun huoltovarmuutta hoitaa kolme poolia: yksi maataloustuotannolle, yksi teollisuudelle sekä yksi kaupalle ja jakelulle. Niissä virkamiehet, yritykset ja järjestöt kokoontuvat yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa tutkimaan ja seuraamaan tilannetta sekä suunnittelemaan toimia ja päättämään etenemistavasta ja työnjaosta.

– Tiivistimme tahtia 12. maaliskuuta ja aloimme päivittää tilannekuvaa kahdesti viikossa, muistelee MTK:n kehitysjohtaja Markus Lassheikki, joka on myös alkutuotantopoolin sihteeri.

– Meiltä alkoi lähteä tilakohtaisia ohjeita, ja nopeasti kerättiin verkkoon myös yleisimmät kysymykset ja vastaukset, ettei niihin tarvinnut vastata yksitellen.

Antikaisen possut kasvavat ilman tuontisoijaa, kun ne saavat lisävalkuaisen oman tilan härkäpavuista.

Afrikkalainen sikarutto suurin huolen aihe

MTK:n ohjeita lähti myös Turun lähelle Auraan sikafarmari Taru Antikaisen tilalle. Nyt tilalla ollaan juuri valmistautumassa kevättöihin. Ykköshuoli ei ole korona, sillä niin perhe kuin työntekijät ovat pysyneet terveinä.

– Melkein kaikilla isommilla sikatiloilla on ulkomaisia työntekijöitä. Meidän työntekijämme ovat onneksi asuneet pitkään Suomessa, Antikainen pohtii rajojen sulkeutumista.

Sikatilallisten ykköshuoli on afrikkalainen sikarutto. Se ei välitä matkustajaliikenteen rajoituksista.

– Kaikilla Suomen sikatiloilla pelätään, että villisiat levittävät tämän tappajan rajan yli maahamme.

Sika-alan pahin pelko on maailmalla riehuvan sikaruton rantautuminen Suomeen.

Puolet maailman sioista Kiinassa

Maailmassa on miljardi sikaa, joista puolet Kiinassa. Sikarutto alkoi riehua siellä viime vuonna heilutellen sianlihan maailmanmarkkinahintoja hätäteurastusten jälkeen.

Kiinalaiset kuluttajat paikkasivat lihan puutettaan kasvattamalla tuontia, ja niin suomalainenkin possu pääsi maailman suurimmalle markkinalle. Korona puolestaan laskee kiinalaisten elintasoa, joten suomalaiset sikafarmarit jännittävät, kuinka hyvin liikkeelle lähteneen viennin käy.

Suomalaisen kinkun kasvatus suomalaiseen pöytään on monella tavoin yllättävän kansainvälistä. Vaikka Antikaisilla suurin osa sikojen rehuista tulee omalta pellolta, kaikkeen rehuun lisätään valkuaista, ja Suomessa 75 prosenttia täydennysvalkuaisesta on tuontitavaraa.

– Meillä ei korona ole huolena, ainakaan vielä, Taru Antikainen sanoo.

– MTK:stakin on tolkutettu, että nyt on viimeinen hetki päivittää tilojen varautumissuunnitelmat. Ostimme jopa yhden polttoainesiilon lisää, eli se puoli on nyt hoidossa. Koneiden varaosat on toinen kriittinen kohta, Taru Antikainen kertoo.

– Ruokintalaitteiden varaosia on hankittu – niiden toimittaja on itävaltalainen, jolla taas on alihankintaa Italiassa, ja siellä on tuotanto kärsinyt koronasta.

Jatkuvaa valvontaa

Teollisuudessa etukäteen määritellyille huoltovarmuuskriittisille yrityksille lähti ensimmäinen koronatiedote ja tilannekuvakysely helmikuun loppupäivinä.

Jo sitä ennen normaaliaikana on huoltovarmuustietoja tarkistettu säännöllisesti ja yrityksissä käyty niiden jatkuvuuden hallintaa läpi yhteyshenkilöiden kanssa paikan päällä vähintään kahden vuoden välein.

Isompi muutos suunnitelmiin tehtiin viimeksi toistakymmentä vuotta sitten Suomen sivuuttaneen SARS-epidemian jälkeen. Maailmalta saatuja kokemuksia sovellettiin Suomen oloihin.

– Suomessa elintarvikehygienia ja turvallisuustyö sekä valvonta, niin omavalvonta tehtaissa kuin viranomaisvalvontakin, on jatkuva ja syvään juurtunut ajattelutapa, kertoo elintarviketeollisuuspoolin puheenjohtaja ja Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Pia Pohja.

– Meillä oli jopa yritysjohtajia, jotka tiesivät, että heillä on ohjelmassa myöhemmin käyntejä tuotantolaitoksilla, minkä vuoksi työmatkoja Eurooppaan peruttiin jo ennen virallisia suosituksia. Mutta vaikka huoltovarmuuden yhteistyöorganisaatio harjoittelee erilaisilla uhkakuvilla muutaman kerran vuodessa, kriisin alkuvaiheessa jouduimme vastailemaan lukuisten eri viranomaisten kyselyihin yksi kerrallaan, ennen kuin prosessi loksahti uomiinsa.

Suomalaiset ovat nopeita oppimaan. Nyt kysely tilannekuvasta lähtee yrityksiin viikoittain, ja niiden tulokset päätyvät osaksi elintarvikepoolin tilannekuvapäivityksiä. Viikkorutiinilla hoituvat keskitetysti tiedon keräämisen, jalostamisen ja jakamisen tarpeet.

– Toistaiseksi olemme voineet joka viikko aloittaa tilannekuvan lauseella: ruokahuolto toimii lähes normaalisti, Pohja kertoo kauppaan menevistä elintarvikkeista, mutta huokaisee, että yritysten tilanteet ovat hyvin erilaisia.

Ruokahuollon normaalin toiminnan pohjalla on laaja verkosto ja pitkä ketju, jonka lenkkien kestävyys on selvitettavä poikkeusoloissa tarkasti.

– Me olemme tunnistaneet vaihtoehtoiset hankintakanavat ja kriittiset palveluntoimittajat sekä tarkastaneet jatkuvuussuunnitelmat, tunnistaneet täydentävät tavarantoimittajat ja sopineet asioista heidän kanssaan ja rakentaneet tarvittavat varajärjestelyt logistiikkaan, kertoo kaupan ensi toimenpiteitä SOK:n hankintajohtaja Jari Simolin.

Tuorerehusiilo on ekologisempi säilö ohralle.

Korona kasvatti jauhelihan kysyntää

Poutun tehtaalla Kannuksessa koronakriisi näkyy toistaiseksi lähinnä kysynnän muutoksena: kuluttajien lomautusuhat heijastuvat sisäfileen vähenemisenä ja jauhelihan määrän kasvuna.

– Kyllä meillä vähän meni housut nilkkoihin maaliskuussa, toimitusjohtaja Mikko Karell muistelee.

– Meillä on rajatut mahdollisuudet kasvattaa volyymiä kymmeniä prosentteja kerralla. Ratkaisu esimerkiksi sianlihatuotteissa on ollut vähentää erilaisia maustamisvaihtoehtoja. Ja kun ihmiset käyvät harvemmin kaupassa, olemme keskittyneet isompiin pakkauskokoihin.

Hiteiksi ovat nousseet kinkkusuikaleet ja kanakuutiot – pizzan ja pastan suosio tuntuu tehtaan hihnalla.

Pullonkaulojakin on, kuten ulkomailta tuotavat nakkien suolet.

– Koneiden kunnossapito vuosihuoltoineen meillä on talossa itsellä ja varaosiakin varmuusvarastoitu, joten laitteiden hajoamisriskistä ei joulukinkkujen päätyminen pöytiin jää kiinni, Karell vakuuttaa.

Lihatuotteet käyvät vielä kaupan keskusvarastoissa eli melkein kaikki joko Vantaalla K-ryhmän tai Sipoossa S-ryhmän valtavien hallien kautta ennen kuin ne päätyvät mikä minnekin päin Suomea.

SOK:n Simolin kertoo, että Sipoossa lisätoimet ovat varsin samanlaisia kuin monilla muillakin työpaikoilla, joilla toiminta jatkuu: tilannekuvan päivitystä, etätyötä, vierailukielto, tehostettua siivousta, henkilöstöravintolan tuolien välin kasvattamista ja paljon muuta – sekä tietenkin suojavarusteita.

Poutun tehtaalla Kannuksessa työn touhussa Tiia Isosaari.

Kinkku tarvitsee hanskat ja naamarin

Eivät vain terveydenhoito ja vanhusten hoiva ole suojainten suurkuluttajia, vaan kinkkukin tarvitsee hanskat ja naamarin jokaista käsiparia kohti, joiden kautta se kulkee ennen kuin koristaa joulupöytää kunniavieraana.

– Monessa paikassa pölisee, ja esimerkiksi kuivikkeita käsiteltäessä on ehdottomasti oltava maskit. Meillä on ihan tämä sama ongelma kuin muillakin suojaimien kanssa: miten löytää niitä riittävästi, sikatilallinen Taru Antikainen kertoo.

– Henkilösuojaamisen lisääminen entisestään on ehkä näkyvin muutos meilläkin, arvioi myös Poutun Karell.

– Tauot, miten liikutaan, etäisyydet, kaikkia niitä on mietitty jo aina ennenkin. Nyt ollaan vain vielä tarkempia.

– Suojavälineitä käytetään elintarviketeollisuudessa laajasti ennestään, Elintarviketeollisuusliiton Pia Pohjakin sanoo.

– Ja nyt niitä on jaettu kaikille, jotka niitä haluavat, mikä on moninkertaistanut niiden tarpeen ja käytön teollisuudessa.

Suomalaisten ruokatottumukset ja ruokailupaikat ovat muuttuneet koronan vuoksi, mutta ruokaketju vaihtaa sujuvasti suuntaa, kun kysynnän muutokset ohjaavat tarjontaa.

Niinpä – suojaus, suojaus ja suojaus, niin sikaloissa, tehtaissa, varastoissa kuin kaupoissakin.

Eikä suotta: sekä Kanadassa että Yhdysvalloissa jättiteurastamoja on jouduttu sulkemaan työntekijöiden sairastuttua ja epidemian lähdettyä leviämään tehtaissa.

Suomessa on paljon lihanjalostajia sekä sikaloita eri puolilla, ja niiden koko ei maailman mitassa ole suuren suuri. Ketjussa on kapeikkojakin, kuten kaupan keskusvarastojen lisäksi lihanleikkaamoissa: valtaosa Suomen sioista päättää päivänsä joko Atrialla Nurmossa tai HKScanilla Forssassa.

S-ryhmän Inex Partnersin keskusvarastolla Sipoossa sijaitsee yksi huoltovarmuuden solmukohdista. Muita kriittisiä pisteitä kinkun reitillä suomalaisten ruokapöytiin ovat Keskon Vantaan keskusvarasto sekä Atrian Nurmon ja HKScanin Forssan lihanleikkaamot.

Kaikki alan toimijat vakuuttavat, että kinkunystävän ei tarvitse olla huolissaan.

– Meille on riittänyt kotimaista sianlihaa kysyntää vastaavat määrät, eikä siihen ole näkyvissä mitään muutosta, SOK:n Simolin sanoo.

– Jospa olisikin tietäjä, joka näkisi kristallipallosta näiden kaikkien asioiden vaikutukset, Poutun Mikko Karell huokaa.

– Pitemmällä tähtäimellä kasviproteiini- ja siipikarjatuotteiden osuus kasvaa, vaikka nyt onkin jauhelihassa tilapäinen piikki. Mutta en näe, että joulukinkun saatavuus olisi uhattuna.

Tavara lähtee S-ryhmän Sipoon keskusvarastosta kauppojen hyllyihin joka niemeen ja notkoon Hangon ja Inarin välille.
Kommentoi »